kuulin tässä taannoin adoptiosta, jossa kaikkia kriteereitä ei ollut tarvinnut täyttää ja kyseinen adoptoija oli oman neuvottelukykynsä ansiosta ja suhteilla saanut helpommalla lapsen itselleen, suomessa..
joten systeemi ei ilmeisesti aivan aukoton ole täälläkään. kyseinen henkilö on henkisesti tasapainoton, vaikka taloudelliset ja muut terveydelliset edellytykset täyttikin. käy vaan lasta sääliksi, mutta elämää kai tuokin sitten vaan on *huokaus* ja itse en halua/ halunnut toisten asioihin sekaantua.
toivoisi vain, että siellä virkamiehet ja lääkärit tekisivät velvollisuutensa ja kaikille samat seulat, poikkeuksetta. mikä voisi olla lasten tulevaisuutta tärkeämpää?
joten systeemi ei ilmeisesti aivan aukoton ole täälläkään. kyseinen henkilö on henkisesti tasapainoton, vaikka taloudelliset ja muut terveydelliset edellytykset täyttikin. käy vaan lasta sääliksi, mutta elämää kai tuokin sitten vaan on *huokaus* ja itse en halua/ halunnut toisten asioihin sekaantua.
toivoisi vain, että siellä virkamiehet ja lääkärit tekisivät velvollisuutensa ja kaikille samat seulat, poikkeuksetta. mikä voisi olla lasten tulevaisuutta tärkeämpää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli mitä kriteerejä hän ei täyttänyt?
Ei ole sellaista kriteeriä mikä estäisi mielenterveydestä kärsivää henkilöä adoptoimasta. Mielenterveyden määrittäminen ei onnistu sellaisilta henkilöiltä joidenka mukaan lapsi saa traumoja nähdessään pyörätuolin. Älä naurata. Ikä kriteeri on ainoa mikä voidaan todeta, kun se nähdään papereista. Mielenterveysongelmia ei ole tilastoitu mihinkään ikäryhmään, tai hiustenväriin tai ihonväriin kuuluvaksi, niin niiden määrittäminen ei tosiaankaan onnistu.
olisi suotavaa :)
Kriteereihin kuuluu TERVEYS, mikä sulkee pois myös mielenterveydellisiä ongelmia sairastavat. Jo aiemmin sairastettu masennus (riippuen kestosta ja asteesta siitä kuinka kauan sairastamisesta on) voi hyvin olla adoption este. Sairaudet (tai sairaudettomuus) todistetaan lääkärintodistuksella. Mieleltään sairas ihminen jää kyllä kiinni myös neuvonnan aikaisissa seuloissa hyvin helposti.
Jos ei ole aiemmin todettua mielisairautta, niin tuskin kukaan huomaisi yhden hullun hakevan adoptiota. Terveitä kyllä voidaan tulkita helposti hulluiksi mutta oikeaa hullua tuskin havaitsisivat. Kerro miten helposti huomaatte että kuka on mielisairas? Jos joku ei halua psykiatrista hoitoa, niin hänen havaitseminen ei ole helppoa. Hullun esittäjän kyllä joku huippuammattilainen kykenee paljastamaan parin viikon päivittäisellä seurannalla, mutta oikeaa hullua ei kyllä huomaa ellei se sitten ole ihan raivohullu.
tunnistaa kyllä hyvinkin helposti esim. kasvojen ilmeettömyydestä, puheen monotonisuudesta, puhetavasta jne...Puhumattakaan siitä, että hän pystyisi tekemään syvällisiä kirjallisia tehtäviä elämänsä kriiseistä ja käymään niitä läpi neuvonnassa (järkevällä) tavalla...Mutta kaikkein helpoimmin se käy ilmi lääkärintodistuksesta, jossa todetaan potilaan olevan sairas.
Sekoitatkohan älykkyyden ja mielenterveyden keskenään. Onko henkilöt neuvonnassa edes mitään järkeviä? Jos potilas ei tunnusta mielenterveysongelmia, niin tuskin niitä mikään lääkärikään toteaa. Ulkoiset tuntomerkit kun puuttuvat usein. "Hullunkiilto" on myytti, ei sellaista ole oikeasti..
Yksinkertaisesta asiasta tehdään vaan vaikea.
Miten adoptioneuvonnassa muka pystytään tunnistamaan mikä on järkevää?
täällä olevista keskusteluista järkevät ja ei-järkevät? ;-)
Jos sinulla on koppa sekaisin, niin ei ole kauhean todennäköistä, että pystyisit kirjoittamaan pitkiä loogisia sepustuksia tai käymään vaativia keskusteluja neuvonnassa. Neuvonnat ovat useiden tuntien mittaisia keskustelutilanteita, joita varteen tehdään laajoja kirjallisia tehtäviä (esseitä) etukäteen. Neuvonta ei ole mikään käväisy sossun luona, vaan kuukausien - vuosien prosessi.
Mielenterveysongelmia ei tarvitse tunnustaa lääkärille, hän näkeen ne potilastiedoistasi. Jos aiempia potilastietoja ei ole käytettävissä, lääkäri ilmoittaa sen todistuksessaan: "en tunne asiakkaan aiempaa sairaushistoriaa". Tämän jälkeen asiakkaan paperit menevät vielä Pelan oman lääkärin tarkistettaviksi...Ja pelalla on myös psykiatri käytössään tarv. arvioimassa tilannetta.
Joku on aina "kuullut jostakin", joka on saanut etuuksia suhteilla jne. Surullista ja pahansuopaista juoruamista!
Itsekin kuulin juuri pariskunnasta, joka oli kuulemma mennyt suhteilla kaikien jonojen ohi ja saanut suomessa lapsen parissa kuukaudessa (kateellinen naapuri kertoi). Tunnen kuitenkin tämän pariskunnan ja he ovat olleet adoptiojonossa vuosien ajan (ja käyneet ennen sitä läpi pitkät lapsettomuushoidot), eivät vain ollet halunneet uteliaalle naapurilleen tehdä selkoa omasta lapsettomuudestaan. Naapuri veti sitten omat johtopäätöksensä ja laittoi jutun kulkemaan. Ettei vain olisi sama naapuri lähteenä tässäkin jutussa, jota totena täällä kerrotaan.
Kaikilla adoptiovanhemmilla on samat seulat, suht` samanlaiset neuvonnat ja samanlaiset kriteerit. Lapsen adoptiovanhemmat valitaan neuvontaa antavien sossujen palavereissa usean sossun toimesta, ei "pöydän alta" kaverille.
Olen itse käynyt läpi adoptioneuvonnan.
Neuvonta kerta kesti meillä ainakin useamman tunnin. Kyllä siinä ja kotitehtävissä saa kuvan neuvonnassa olevista pareista.
Lisäksi kannattaa huomioida se että neuvontaa annetaan useammalle pariskunnalle joten neuvonnan antajalla on mihin verrata.
"Kaikilla adoptiovanhemmilla on samat seulat, suht` samanlaiset neuvonnat ja samanlaiset kriteerit."
Ei ole. Puhut vain omia mielipiteitäsi. Lue kirjoitus ja sähellä vasta sitten.
Luonnevikainen hakija tallaa terveet hakijat jalkoihinsa mennen-tullen, ei tarvitse olla kateellisten panettelua, paitsi jos itse olet luonnevikainen.