Ajatukset ovat niin solmussa, että ajattelin kirjoittaa tänne, jos ne siitä vaikka selviäisivät..Toisaalta olen kössinyt nyt niin pahasti, että tuskin ne selviää...
Muutama vuosi sitten tapasin aivan ihanan naisen. Olin just eronnut ex:ni, samaan aikaan tulin osittain ulos kaapista ja olin kriisissä eli ajankohta ei ollut otollinen. Olin miettinyt minkälainen n sopisi minulle ja tämä ihminen ei ollut sellainen, jonka ajattelin sopivan minulle..Kesti todella kauan myöntä itselleni, että haluan olla juuri tämän n kanssa..Mokasin siis jo heti alussa..Tilannetta ei helpottanut, että kaverini ja lapseni ei tullut tämän naisen kanssa toimeen toisaalta toinen tuli paremmin toimeen kuin minä.. Oltiin yhdessä ja ei oltu..Tilanne oli todella sekava...Tämä nainen sekoili muitten n kanssa, mutta ei kuulemma pettänyt, kun ei hänen mielestään seurusteltu...niin tai näin, mutta syytin kaikesta itseäni, kun olin niin ristiriitainen, etäinen ja tyhmä...Tilannetta ei myöskään helpottanut, että ollaan kummatkin ihmisiä, johon ihmiset ihastuvat/rakastuvat helposti..ja ainakin minä olin mustasukkainen..
En ole koskaan rakastanut ketään näin paljon..En pysty elämään ilman häntä, en vaan pysty...Asiat ovat menneet niin solmuun, että ei olla enää tekemisissä...Ihmiset sanovat, että aika auttaa...mutta ei auta...Ollaan niin samanlaisia ja samanlaisuudessamme erilaisia..välillä tuntuu, että hän puhuu minun suullani.
Haluan vaan hänen lähelleen, millään muulla ei ole mitään väliä. Elän kuin sumussa. Ihmiset sanovat, että saan kenet haluan. Mutta he eivät tajua, että en halua ketään muuta..Ehkä tämä kaikki on kostoa niistä omista jutuistani...Niistä kaikista, jotka ovat ihastuneet ja kuvitteleet jotain minusta.Sitä saa, mitä kylvää. Elämän tarkoitus on kasvaa, mutta vähempikin olisi riittänyt. Kun vaan saisin pään tyhjäksi.
Muutama vuosi sitten tapasin aivan ihanan naisen. Olin just eronnut ex:ni, samaan aikaan tulin osittain ulos kaapista ja olin kriisissä eli ajankohta ei ollut otollinen. Olin miettinyt minkälainen n sopisi minulle ja tämä ihminen ei ollut sellainen, jonka ajattelin sopivan minulle..Kesti todella kauan myöntä itselleni, että haluan olla juuri tämän n kanssa..Mokasin siis jo heti alussa..Tilannetta ei helpottanut, että kaverini ja lapseni ei tullut tämän naisen kanssa toimeen toisaalta toinen tuli paremmin toimeen kuin minä.. Oltiin yhdessä ja ei oltu..Tilanne oli todella sekava...Tämä nainen sekoili muitten n kanssa, mutta ei kuulemma pettänyt, kun ei hänen mielestään seurusteltu...niin tai näin, mutta syytin kaikesta itseäni, kun olin niin ristiriitainen, etäinen ja tyhmä...Tilannetta ei myöskään helpottanut, että ollaan kummatkin ihmisiä, johon ihmiset ihastuvat/rakastuvat helposti..ja ainakin minä olin mustasukkainen..
En ole koskaan rakastanut ketään näin paljon..En pysty elämään ilman häntä, en vaan pysty...Asiat ovat menneet niin solmuun, että ei olla enää tekemisissä...Ihmiset sanovat, että aika auttaa...mutta ei auta...Ollaan niin samanlaisia ja samanlaisuudessamme erilaisia..välillä tuntuu, että hän puhuu minun suullani.
Haluan vaan hänen lähelleen, millään muulla ei ole mitään väliä. Elän kuin sumussa. Ihmiset sanovat, että saan kenet haluan. Mutta he eivät tajua, että en halua ketään muuta..Ehkä tämä kaikki on kostoa niistä omista jutuistani...Niistä kaikista, jotka ovat ihastuneet ja kuvitteleet jotain minusta.Sitä saa, mitä kylvää. Elämän tarkoitus on kasvaa, mutta vähempikin olisi riittänyt. Kun vaan saisin pään tyhjäksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkälainen n sinulle omasta mielestäsi sopii? Voiko sitä määritellä? Mietin, minkä ikäinen olet. Vaikutat itsevarmalta ja ehkä sen takia sinuun on helppo ihastua/rakastua, kuten itsekin olet huomannut.
Olen 32-vuotias. Ajattelin ennen, että minulle sopisi mukava, huumorintajuinen, urheilullinen, älykäs, keskustelutaitoinen, taiteellinen... Joku joskus sanoi, että etsin ex:ni kaltaista, mene ja tiedä...Vasta tavattuani "sen oikean", tajusin kuinka naivisti olin ajatellut. Ei todellakaan pysty määrittelemään minkälainen ihminen sopisi. Tunnen vaikka kuina monta n, jotka sopisivat minun "listaani", mutta silti heissä ei ole sitä jotain.
raja on rakkauden ja riippuvuuden välissä. Joskus ihminen addiktoituu asioista joista ei pitäisi ja sanoo sitä huumaksi ja hyväksi tohinaksi, vaikkakin se on road to hell.
Se että sä oletat haluavasi vain häntä, johtunee siitä että sulla on tylsää ilman sitä tunnevuoristorataa. Sä haluat draamaa ja showta.
Luulet että räiske on intohimoa ja mustasukkaisuus on välittämistä.
Jos sä osaisit olla ilman, sä olisit jo, koska tajuat jossains yvällä itekkin että tuo homma ei ikinä koskaan hyväksi muutu.
Ja ihmiset, kun teillä on lapsia niin olisi jotenkin lohduttavaa että hetäkin tulisi mietittyä hetkittäin. Tiedän pareja joissa lapset saavat nähdä dokausta, tappelua, eroa ja taas sopimista ja muutoa pois ja takaiisn jne jne jne. istä vain silloin ajattelee että lapsuutta ei koskaan saa takaisin, opittuja roolimalleja ja suhdemalleja aletaan jo pienestä asti pikku hiljaa muokkaamana päässään.
Maailma on hullu, hullu paikka.
Mutta asiat varmasti selviäisivät kun selvittäisit ne henkilökohtaisesti sen naisen kanssa. Ei mikään helppo homma, mutta olet kuitenkin yrittänyt sitten kaikkesi... Onnea matkaan=)
Ollaan yritetty moneen kertaan keskustella. Meillä on todella paha kommunikointi ongelma...Tuntuu kuin puhuisimme erikieltä..Ollaan niin erilaiset ihmiset...Itse olen lukijaihminen ja tämä toinen tekijäihminen...
Mie oon sitä mieltä,että jos toisesta välittää oikeasti ja ihan siis oikeasti...
Ottakaa ja menkää vaikka autiolle saarelle ja kattokaa mitä tulee,
olette siellä viikon keskenänne ilman mitään ulkopuolisia vaikutuksia / riippuvaisuuksia, tai muuta.
Siinä näette takuulla,että oletteko toistenne oikea pari.
Näitä vastaavanlaisia visoita voi tehdä,jos nyt sitä autiosaarta ei heti löydy,mutta joku vastaava.
Se,jos toinen on lukija ja toinen tekijä,ei tee teitä parina huonommaksi.
Olen ehkä joskus ollut vähän samanlainen kun tuo sun rakkautesi kohde. Ja mun kohdalla oli kyse siitä, et mä olin vaan yksinkertasesti niin lapsellinen, että en ollut valmis vakavaan suhteeseen kenenkään kans, ja vielä vähemmän naisen kanssa, jolla oli pieniä lapsia.Onneksi hän oli kypsempi ja tajusi, ei luovuttanu vaan antoi mulle aikaa ,ja samalla tasapainotti ja rauhotti mun elämän. Nyt meillä on viis ihanaa vuotta takana ja päiväkään en vaihtais. Jos hänessä on potentiaalia ja sulla on aikaa, niin ole kärsivällinen ja näytä hänelle, että haluat hänet, mut vasta kun hän on siihen valmis.Ei pelkästään suhteesen sun kans vaan myös sun lapsien. Ja kun hän hyväksyy sun lapset, niin myös lapset tulevat hyväksymään hänet. Lasten hyvinvointi pitää aina olla se tärkein.
kuinka kauan tuota teidän "sotkua" sitten kesti? ovatko lapsesi tosiaan olleet koko ajan näkemässä tuota kaikkea...epätasapainoista elämää ja vaikuttaa siltä, että myös epätasapainoista äitiä...
mustasukkaisuus on todella pahasta...varsinkin jos se menee överiksi, pieni mustasukkaisuus tosin on ihan tervettä, mutta vähänkin enempi jo aivan mahdotonta...
miun mielipide on se, että varsinkin jos tuota on kauan jatkunut niin tai siis jos se kesti kauan tuo säätäminen ja vehtaaminen niin eipä kannata kaiholla muistella ja haluta...ei vaikuta kovin toimivalta...
miun mielestä siun pitäis nyt vaan päästä katsomaan elämää eteenpäin ja unohtaa tuo riippuvuus, jolta tuo miunkin mielestä kuulostaa enempi kuin rakkauden täyttymykseltä...eiköhän ne asiat olisi jo selvinneet jos niin olisi pitänyt tapahtua??
ota nainen itseäsi niskasta kiinni, kohti uusia tuulia ja lapsi/lapset tärkeysjärjestyksessä NUMERO 1!!!!!!
tsemppiä elämääsi ja hyviä hetkiä jonkun oikean naisen kanssa
Tiedän kokemuksesta että jos kaveripiiri koostuu niistä "ihastuneista" ihmisistä niin he eivät tietenkään hyväksy jos seurustelet. Keskusteleminen ja omien tunteiden kertominen sille toiselle osapuolelle varmasti selvittäisi tilanteen, paremmin kuin kyseleminen asiasta tietämättömiltä.
Rakkaani olen ainakin ikuisesti "solmussa" sinuun. Vaikka kössisit miten pahasti, tai minä. Mikään ei sitä tunnetta vie pois. Aitoa rakkautta ei riko mikään, oletpa missä tahansa niin tunnen sinut lähelläni.
hei te kössijät...nyt kannattaa lopettaa vehtaaminen jo hyvän sään aikana ja viimeenkiin...älytöntä...eläkee nyt elämäänne erikseen etiäpäin...moneen kertaan koettu karikot joista ei eteenpäin pääse...työ ette vaan keskenään saa mitään hyvää aikaan niin ei kannata haaskata enempää aikaa siihen sotkuun...