Meidän perheessä juostiin markan perässä pää kolmantena jalkana. Rahat sai aina ennakkoon laskea ja me molemmat olimme kuoleman väsyneitä työpäivän jälkeen. Koti oli etupäässä sekaisin eikä aikaa jäänyt siivoamisen jälkeen juuri yhtään. Kuulostaako tutulta?
Pikku hiljaa alkoi itämään ajatus loikata pois tästä oravanpyörästä ja siitä se ajatus sitten lähti...
Päätimme että keväällä, juuri ennen kesälomakauden alkua parempi palkkainen sanoo itsensä irti. Koska yritykset lähettävät työntekijän heti kotiin, tulee kuukausi vielä perässä ns. kesäloma-ajan palkkaa. Ja heti työkkäriin kun ilmottautuu, saa kolmen kuukauden karenssin, josta kesäloman palkka kuittaa yhden kuukauden.
Toinen auto myytiin, siitä sai ~8000€, vaikka vastaavista pyydetään 12-14000€. Auton myynnistä saadut varat laskettiin työttömyyskorvauksen ja työstä saadun palkan erotukseen, 750€. Tämä nollasikin erotuksen 11kk ajalta. Ja koska auton vakuutuksiin, polttoaineisiin, renkaisiin ja huoltoihin kului ~800€/kk, säästettiin kyseisenä ajanjaksona itse asiassa enemmän, kuin mitä palkka olisi ollut työttömyyskorvausta parempi.
Siis, seuraavan 500 pv:n aikana voidaan laskea että taloutemme nettopalkka kasvaa 802€/kk. Se on 16800€/500pv.
Nyt meillä toinen pitää kotia kunnossa, tekee ruuat ja eväät aviopuolisole töihin. Hoitaa lasten vaatteet ja käy kaupassa. Aikaa kuluu päivässä 4-5h kotitalous töihin. Tämän jälkeen voi ottaa nokoset tai käydä lenkillä.
Jaa että mikä on homman riski ja miksi parempipalkkainen jää pois? Homman riski on siinä, jos ei 3v päästä löydä työpaikkaa, ei voi lainojakaan lyhentää. Mutta jo viime vuonna alkoi suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, joten olen luottavainen työn suhteen.
Ja töistä nimen omaan pitää jäädä pois parempipalkkainen puoliso, koska pienmmän työttömyyskorvaus jää niin pieneksi, puolison tulojen vaikuttaessa siihenkin, että tulotaso saattaa laskea romahdusmaisesti.
Ja entä ne ihmiset jotka asuvat yksin tai talous on meitä kireämmällä? Luotan myös siihen, että jos työmarkkinoilta katoaa työvoimaan prosentinkin verran, saavat toiset henkilöt mahdollisuuden siirtyä hierarkiassa eteenpäin. Ja työvoiman määrä vaikuttaa myös palkkoihin, tällä kertaa korottavasti.
Meidän tulisi pitää koko ajan mielessä että jokainen eletty päivä on mennyt. Ja jokaisen eteen tulee se päivä kun kuollaan. Jos koko ikä on juostu lainojen ja rahan perässä, saattaa kuolin vuoteella ottaa päähän. Näin 40:enä tuntuu oikealta ajalta heittää iso remmi pois päältä, ja ottaa pari vuotta lunkisti. Jos sitten vaikka eläkkeellä jaksais kiertää paremmin maailmaa eikä kärsisi verenpaineista tai hermostollisista sairauksista.
Mitä mieltä olette? Teinkö oikein?
Pikku hiljaa alkoi itämään ajatus loikata pois tästä oravanpyörästä ja siitä se ajatus sitten lähti...
Päätimme että keväällä, juuri ennen kesälomakauden alkua parempi palkkainen sanoo itsensä irti. Koska yritykset lähettävät työntekijän heti kotiin, tulee kuukausi vielä perässä ns. kesäloma-ajan palkkaa. Ja heti työkkäriin kun ilmottautuu, saa kolmen kuukauden karenssin, josta kesäloman palkka kuittaa yhden kuukauden.
Toinen auto myytiin, siitä sai ~8000€, vaikka vastaavista pyydetään 12-14000€. Auton myynnistä saadut varat laskettiin työttömyyskorvauksen ja työstä saadun palkan erotukseen, 750€. Tämä nollasikin erotuksen 11kk ajalta. Ja koska auton vakuutuksiin, polttoaineisiin, renkaisiin ja huoltoihin kului ~800€/kk, säästettiin kyseisenä ajanjaksona itse asiassa enemmän, kuin mitä palkka olisi ollut työttömyyskorvausta parempi.
Siis, seuraavan 500 pv:n aikana voidaan laskea että taloutemme nettopalkka kasvaa 802€/kk. Se on 16800€/500pv.
Nyt meillä toinen pitää kotia kunnossa, tekee ruuat ja eväät aviopuolisole töihin. Hoitaa lasten vaatteet ja käy kaupassa. Aikaa kuluu päivässä 4-5h kotitalous töihin. Tämän jälkeen voi ottaa nokoset tai käydä lenkillä.
Jaa että mikä on homman riski ja miksi parempipalkkainen jää pois? Homman riski on siinä, jos ei 3v päästä löydä työpaikkaa, ei voi lainojakaan lyhentää. Mutta jo viime vuonna alkoi suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, joten olen luottavainen työn suhteen.
Ja töistä nimen omaan pitää jäädä pois parempipalkkainen puoliso, koska pienmmän työttömyyskorvaus jää niin pieneksi, puolison tulojen vaikuttaessa siihenkin, että tulotaso saattaa laskea romahdusmaisesti.
Ja entä ne ihmiset jotka asuvat yksin tai talous on meitä kireämmällä? Luotan myös siihen, että jos työmarkkinoilta katoaa työvoimaan prosentinkin verran, saavat toiset henkilöt mahdollisuuden siirtyä hierarkiassa eteenpäin. Ja työvoiman määrä vaikuttaa myös palkkoihin, tällä kertaa korottavasti.
Meidän tulisi pitää koko ajan mielessä että jokainen eletty päivä on mennyt. Ja jokaisen eteen tulee se päivä kun kuollaan. Jos koko ikä on juostu lainojen ja rahan perässä, saattaa kuolin vuoteella ottaa päähän. Näin 40:enä tuntuu oikealta ajalta heittää iso remmi pois päältä, ja ottaa pari vuotta lunkisti. Jos sitten vaikka eläkkeellä jaksais kiertää paremmin maailmaa eikä kärsisi verenpaineista tai hermostollisista sairauksista.
Mitä mieltä olette? Teinkö oikein?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asia on samankaltainen mutta ratkaisumme päin vastoin.
Kun ryhdyimme hankkimaan penskoja jäi pienipalkkainen vaimoni pois töistä.
Päivähoitomaksujen jälkeen käteen jäävä netto olisi ollut varsin vaatimaton.
Vaimo ei ilmoittautunut työkkäriin koska sieltä olisvat passittaneet johonkin työhön.
= ei korvauksia.
Muutaman vuoden jälkeen vaimo meni marketin kassalle osa-aikaiseksi.
Työajat arkisin klo 17.00 - 20.00.
Lauantaisin klo 9.00 - 15.00.
Useiden vuosien jälkeen teki muutaman vuoden täyttä työpäivää kunnes osa-aikaistettiin.
Olimme suunnitelleet "vapauttavan" itsemme 50 / 45 vuotiaina.
Meni kaksi vuotta pitkäksi.
Ensin minä lopetin töissä käymisen ja pienen suostuttelun jälkeen myös vaimo.
Olen nyt työttömyyseläkkeellä. Vaimo toisella tapaa joutilas.
Vaihdoimme OK:sta kerrostaloon.
Matkustelemme muutaman kuukauden vuodessa.
Hassua sinänsä ettemme käytä viimehetken mahdollisuuksia vaan suunnittelemme hyvissä ajoin, usempi kuukaus etukäteen.
Kerran vaimo lähti tyttäremme kanssa viikon hälytysajalla.
Omille lapsillemme olemme kehoittaneet välttämään SITKU-elämää.
Elämästä on nautittava ajoissa mutta suunnitelmallisesti.
Kolmen viikon kotona olon jälkeen suuntaamme huomenna aamupäivällä Seutulaan.
Mielipiteeni tuli kai selväksi.
Ratkaisun yksityiskohdat ovat tapauskohtaisia.
Ajatus ratkaisee!
Viestistäsi voisi päätellä että et ole täysin selvillä työvoimatoimiston ja työttömyyskorvauksen perimmäisestä tarkoituksesta.Työvöimatoimiston tarkoitushan on parhaan kykynsä mukaan työllistää työttömiä työnhakijoita, jollainen sinä tai vaimosi nyt olette kun olette ilmoittaneet työttömäksi. Jos nyt teistä työttömäksi ilmoittautunut on sekä henkisiltä että, fyysisiltä kyvyiltään työmarkkinoiden käytettävissä, työkkäri kyllä yrittää etsi teille palkallista tekemistä tai ainakin uudelleen kouluttaa johonkin hommaan. Jos tarjotusta työstä tai koulutuksesta kieltäytyy, voidaan työttömyyskorvaus evätä tai ainakin asettaa uusi karenssi.
Työttömyyskorvauksen tarkoitus perimmiltään on turvata perustoimeentulo sen aikaa kun kun työtön joko itse tai työvoimaviranomaisten avustuksella uudelleen työllistyy. Sen tarkoitus ei ole antaa mahdollisuuksia lomailla ja räkiä kattoon 500:aa päivää.
Eikä sitten muuta neuvoja kuin pienempiä haaveita ja tarpeita sekä sellainen työpaikka joka mahdollistaa myös mielekkään ja mielenkiintoisen vapaa-ajan vieton.
Kyllä ihmetyttää tämmöinen! Ainakin täytyy olla todella varakas ja omata todella hyvä ammatti työllistymisen kannalta voidakseen ottaa tällaisen riskin. Kanttia kysyy myös ilmoittaa työvoimatoimistoon, että on itse irtisanoutunut hyvästä työpaikasta syystä x. Työvoimatoimisto keksii varmaan mielellään työllisyyskursseja ja työharjoittelua ihmiselle, joka on itse irtisanoutunut.
On se hyvä,että maailmassa on samoin ajattelijoita! Minä tein juuri näin! Kyllästyin yhden N-kirjaimella alkavan Tele-yrityksen oravanpyörään ja pistin pillit pussiin. Muutin maalle ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan !!!
Voin suositella lämpimästi muutaman vuoden rokulia, tuona aikana voi laihduttaa, opiskella ja vaikka pyöräyttää tenavan. Sitten taas sorvin ääneen kun alkaa työt taas maistua.
näin ajattelin minäkin. myin osakkeeni, muutin muualla ja nyt toteutan unelmaani. Ostin moottoripyörän ja lähden elämääm...
Ite oon vielä Alle kolmenkympin eli ihan poika vielä, mut jo vähän aikaa on tuntunut ,että vois olla monelta kantilta katottuna hyväksi olla vaikka vuosi tai muutamia vuosia pois työelämästä.
Taloudellisestikin tämä olisi mahdollista, koska olen koko ajan pyrkinyt muuttamaan talouttani niinsanotusti omavaraisemmaksi.
Muutama ongelma tässä juurikin on elikkäs miten päästä vuorotteluvapaalle kun työskentelee metallialalla eikä työntekijöitä löydy Suomen rajojen sisältä, niin miten voisi löytyä työkkäristä työttömiä työnhakijoita.
Tietty jos vaan raakasti ottais lopputilin, mutta minun tuurilla tarjotaan jotain työtä just kun karenssi on loppumassa.
Kolmas vaihtoehto on että jos vaikka nyt hankkisi niitä lapsia kun on mielessä ollut muutoinkin, ja sitten jäisi hoitovapaalle. Tämä vaihtoehto olisi puolisonkin kannalta parempi ettei hänen urakehityksensä kärsisi niin paljoa. Ja mikä parasta saisin kasvattaa omat lapseni.
Minulla on kokemusta paljon erilaisista töistä ja aina olen töissä kohtuu hyvin viihtynyt nyt vaan haluaisin koittaa erilaista kiireettömämpää elämäntapaa.
Säästäminen on ollut minulle aina välillä jopa pakkomielle, ja saankin siitä tietynlaista mielihyvää, ja tässä kohtaa en nyt tarkoita suoranaisesti miljoonien keräämistä vaan esimerkiksi sitä, että käy kaupassa käyttää ostoksiin kympin ja se on sitten siinä ne viikon ostokset.
Ymmärrrän että monien on vaikea ymmärtää miten ajattelen, mutta olen sitä mieltä, että tämäkin yhteiskunta toimisi paremmin jos useammat olisivat valmiita muuttamaan elämäntyyliään tällaiseen suppeampaan ja taloudellisesti pihimpään suuntaan pois tästä materialismista ja kulutusjuhlasta. Painotan ekologisuutta ja ympäristönäkökulmia sekä ihmissuhteita ja kiireetöntä elämää.
ottakaa kantaa!!!
Minusta ihmisten kuuluu käydä töissä. Naiviia, mutta kuitenkin... Kuka tätä maata sitten pyörittää, jos metallimiehet, sairaanhoitajat ym. ammattilaiset joista on muutenkin pulaa, päättävät alkaa viettämään vaapaaherran/herrattaren elämää? Se työmäärä revitään jonkun muun selkänahasta ja muut kustantavat heidän elantonsa (paitsi jos he jättävät päivärahat hakematta ja elävät säästöillään).
Kolmekymppinen on tosi nuori puhumaan töistä pois jäämisestä (paitsi jos sen takee lasten takia)! Kyllä minäkin mielelläni jäisin vähäksi aikaa pois pienipalkkaisesta "paskaduunistani", kun tätä on tahkottu jo niin pitkään eikä tällä rikastumaan pääse, mutta kun on ne periaatteet...
kuolinvuoteella lohduta jos elämä on jäänyt elämättä
Kuolinvuoteella lohduttaa se, jos on elänyt sen mukaan minkä on kokenut oikeaksi. Työstä itsestään voivat myös jotkut saada tyydytystä -ihan siitä paskaduunista, jonka avulla tämä maailma pysyy raiteillaan.
Joten eipä tämä maailma lakkaa pyörimästä vaikka meistä jokunen loikkaisikin oravanpyörästä pois.
Meillä on vain tämä yksi elämä.
Hienosti teit. Onneksi toiset uskalta ottaa ja tehdä, ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan. Otan tarinastasi opikseni, jos vaikka itsekin repäisisin.
Hatunnosto sinulle!!