Perhepedistä on keskusteltu näillä palstoilla tuontuostakin ja muutamaan keskusteluun olen itsekin ottanut kantaa.
Meillä se on hyvä ja toimiva malli, joillain toisilla ei ja hyvä niin.
Ei ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa edes tuohon. Jokaisen perheen on löydettävä oma tapansa.
Se, mikä minua nyt jäi kuitenkin askarruttamaan ovat syyt perhepetinukkumiseen.
Aika paljon on silmiin sattunut sellaisia kommentteja että ratkaisuun on "ajatuduttu" syystä tai toisesta.
Entä ne, jotka ovat valinneet perepedin tietoisesti?
Onko sellaisia?
Ja jos on niin, mitkä ovat teidän motiivinne valintaan?
Meillä se on hyvä ja toimiva malli, joillain toisilla ei ja hyvä niin.
Ei ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa edes tuohon. Jokaisen perheen on löydettävä oma tapansa.
Se, mikä minua nyt jäi kuitenkin askarruttamaan ovat syyt perhepetinukkumiseen.
Aika paljon on silmiin sattunut sellaisia kommentteja että ratkaisuun on "ajatuduttu" syystä tai toisesta.
Entä ne, jotka ovat valinneet perepedin tietoisesti?
Onko sellaisia?
Ja jos on niin, mitkä ovat teidän motiivinne valintaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
että vauva nukkuu samassa sängyssä, koska imetän, se vaan nyt on järkevintä. En välttämättä edes aamulla muista olenko yöllä imettänyt vai en, sillä se sujuu niin vaivattomasti. Poika nukkuu ekan välin (n 21-1) omassa sängyssään meidän sängyn vieressä, kun imetän, otan hänet viereeni ja siinä se sitten nukkuu aamuun saakka. Nyt pojalla on ikää jo 8.5kk Hyvin on sujunut kokoajan, en sitten tiedä jos nukkuis yön heräämättä vois olla tilanne toinen, jokatapauksessa sen sänky olis silti vielä meidän vieressä :)
Meillä mies usein kysyy, että heräsikö tyttö (8,5 kk) monesti syömään.
Jaa, sen kun muistais ;-) Kerran-kaksi-kolme?
En huomaa tai muista montako kertaa se tissi tuli laitettua neidin suuhun.
Aamulla herätää molemmat virkeinä, ja aamumaito voidaan vielä juoda nousematta sängystä :-)
Kai meilläkin aluksi ajauduttiin perhepetiin, mutta jos
toinen lapsi tulisi, ottaisin viereen heti alusta asti.
Aikoinaan yritettiin aluksi nukuttaa tyttöä omaan sänkyynsä,
(olin uskonut puheita siitä, että lapsen KUULUU nukkua omassa sängyssään!)
ja nukkuikin aluksi alkuyön unet pitkällisten
taisteluitten tuloksena ensisängyssä.
Nukutettiin syliin, viereen ja omaan sänkyyn, ja lähes aina
lopputuloksena oli ensisängyssä parkuva vauva!
Väsytystaistelun tuloksena tyttö yleensä nukahti joskus 1:n aikaan!
Ja sitten nostin tytön n. 2-3 aikaan aina viereeni syömään
ja jäi usein sitten kainaloon loppuyöksi, kun molemmat nukahdettiin.
Tunti omassa sängyssä ei ollut kaiken sen taistelun väärti.
Viikon sisällä kotiinpaluusta, kun olin pahimmasta synnytysväsymyksestä selvinnyt,
ja toisaalta kun maitoa herui edelleen todella huonosti, päätin
että nyt aletaan heruttamaan kunnolla ja tyttö saa nukkua vieressäni.
Muutenkin olin kyllästynyt iltarumbaan ja tytön itkettämiseen.
Kun neiti sitten nukkui vieressä, sain itsekin paremmin nukuttua,
kun ei tarvinnut nostella vauvaa edestakaisin tai roikkua tuijottamassa,
että tyttö taatusti hengittää! Myös neidin itkuisuus loppui kuin seinään.
Noh, maitoa alkoi sitten lopulta tulla tiheitten yötissittelyitten tuloksena,
ja molemmat totuimme tähän vieressä nukkumisen ihanuuteen.
Vieressä nukkuminen tuntui loppujen lopuksi ainoalta luonnolliselta ratkaisulta MEILLE.
Harmi, etten ollut älynnyt heti ottaa tyttöä viereen :-/
Myöhemmin löysinkin sitten paljon tietoa vieressänukuttamisen hyvistä puolista
ja sen "tervellisyydestä".