Kunnes parempi puoliso erottaa...

Uskonto, koti ja isänmaa olivat ennen suomalaisten eniten arvostamia asioita. Vuosikymmenien varrella uskonto ja isänmaa menettivät merkitystään, mutta koti eli ydinperhe sinnitteli pitkään kärkisijoilla tärkeysjärjestyksessä. Nyt sekin on kärsinyt inflaation, kun yhä useampi avioliitto päättyy eroon. Uusien avo- ja avioliittojen myötä perheeseen voi kuulua puolisoiden lisäksi minun, sinun ja meidänkin lapsia. Ilmiö ei ole vieras seurakunnissammekaan. Joskus tuntuu, että olisi totuudenmukaisempaa vaihtaa vihkikaavan sanat ”kunnes kuolema meidät erottaa” muotoon ”kunnes parempi puoliso erottaa”.

Nykyään arvostetaan suvaitsevaisuutta ja valinnanvapautta. Se on monessa asiassa terve suuntaus, mutta avioerojen suhteen arveluttava. Ero ei ole koskaan pelkästään kahden ihmisen välinen asia, vaan se vaikuttaa monen muunkin ihmisen elämään – ei vähiten mahdollisten lasten. Kukaan ei voi mitata hylättyjen puolisoiden kyyneliä tai äidistään tai isästään eroon joutuneiden lasten ikävää.

Uskon, että Jumala tarkoitti terveen, ehjän perheen yhteiskunnan tukijalaksi. Nyt se on murrettu ja seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Maailma ja seurakunnat ovat täynnä rikkirevittyjä ja yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät kykene luottamaan toisiin ihmisiin, eivät aina edes Jumalaan. Lapset ja nuoret oireilevat psyykkisesti ja itsemurhat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Oulun normaalikoulun psykologin mukaan 80 prosenttia hänen vastaanotolleen tulleiden nuorten ongelmista aiheutuu heidän vanhempiensa avioeroista. Miten me reagoimme tähän uskovaisina? Kohautammeko vain olkapäitämme vai alammeko toimia?

Mitä sitten olisi tehtävissä? Seurakuntanuorille on vuosikaudet opetettu seurustelusta tyyliin ”ei seksiä ennen avioliittoa”. Se on oikein, mutta ei riitä. Pitäisi opettaa ihmissuhdetaitoja ja kertoa miesten ja naisten eroista ja erilaisista viestintätavoista. Papin aamen ei ole onnen avain, vaan avioliitot pysyvät pystyssä vain lujalla tahdolla ja työllä. Rakastuminen on helppoa, mutta rakkaus vaatii työtä. Rakkaus on kuitenkin myös uusiutuva luonnonvara – jos huomaat sen nuupahtaneen tai jopa kuolleen, voit pyytää sitä lisää Jumalalta, joka on Rakkaus. Hän antaa sitä sinulle ja myös puolisollesi. Siitä on monilla aviopareilla kokemuksia. Monen mielestä uudelleen sytytetty rakkaus roihuaa myös kovemmin kuin koskaan ennen.

Nykyisin kaikki voidaan hankkia valmiina aterioista taloihin asti. Minkään eteen ei tarvitse nähdä vaivaa, jos rahaa vain riittää. Avioliittoa ei voi kuitenkaan parantaa tai korjata rahalla – se täytyy parsia kokoon kuin sukat ennen vanhaan. Moni heittää kuitenkin mieluummin rikkoutuneen avioliiton sukkien tapaan menemään ja ”ostaa” tilalle uuden. Näin syntyy tuhoisa kierre – sukat ja avioliitot kuluvat ennen pitkää puhki ja jälleen joudutaan hankkimaan uudet.

On helppoa puolustaa eroja väkivaltaisilla puolisoilla tai muilla vakavilla ongelmilla, mutta näin näppituntumalla en usko, että kaikki erot johtuvat väkivallasta tms., vaan pikemminkin itsekkyydestä ja kovista sydämistä. Rakkaus ei voi elää, jos ihminen hellii ja hoitaa pahoja ajatuksia, muistoja tai toisen virheitä. Anteeksiantamalla ja -saamalla moni ihmissuhdesolmu voitaisiin kuitenkin avata ja vältyttäisiin monelta erolta ja särkyneeltä sydämeltä. Tästä mediat ja viihdeteollisuuden tuotteet eivät kerro. Se ei myisi.