Haluaisin kuulla mielipiteitä lapseni (tuleva eppu) koulupäivien rankkuudesta.Eli päivät ovat tällaisia...
Ma-Ke:Koulua 8-12 jonka jälkeen jälkkäri 12-17 sitten kotiin ja yksin kotona 17-18.45
To-Pe:Koulua normaalisti ja kotiin (äiti kotona).
Kyselen sillä kun itseäni nämä päivät hirvittää mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa...
Iskän työajat ovat vuoroviikoin 10-18 tai 12-20 ( 1/2h työmatkat päälle) ja omani ma-ke 8.45-18.00
( 1/2h työmatkat päälle) ja to-pe vapaata, eli olen osittaisella hoitovapaalla mutta minulla ei ole mahdollisuutta tehdä 6h työpäiviä muutoin kuin
että olisin 12-18 joka ei hyödytä meitä mitenkään..!
Ma-Ke:Koulua 8-12 jonka jälkeen jälkkäri 12-17 sitten kotiin ja yksin kotona 17-18.45
To-Pe:Koulua normaalisti ja kotiin (äiti kotona).
Kyselen sillä kun itseäni nämä päivät hirvittää mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa...
Iskän työajat ovat vuoroviikoin 10-18 tai 12-20 ( 1/2h työmatkat päälle) ja omani ma-ke 8.45-18.00
( 1/2h työmatkat päälle) ja to-pe vapaata, eli olen osittaisella hoitovapaalla mutta minulla ei ole mahdollisuutta tehdä 6h työpäiviä muutoin kuin
että olisin 12-18 joka ei hyödytä meitä mitenkään..!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun pojalla, työstäni johtuen, on muutamia pitkiä päiviä(n.10 pvä) kuukaudessa eli, aamu kahdeksasta ilta kymmeneen.
Hän nyt tokalla koulussa, mutta sama systeemi on ollut koko kouluajan.
Lapset ei ehkä ajattele päivien pituutta kaiken temmellyksen keskellä, aika menne joutuisasti.
Aika-ajoin on ollut pientä väsymystä, mutta mitään ihmeempää ärtyneisyyttä ei ole ollut.
Silloin kun on normaalit koulupäivät, niin nukkumaan mennään ajoissa että, tulisi reilut yöunet, meillä se on noin 10 tuntia.
Hänellä olisi mahdollisuus ottaa nokoset iltahoidossa, mutta ei taida malttaa.
Että tjaa. Itse olin lapsena kaikki iltapäivät yksin siitä, kun koulu loppui siihen, kun vanhemmat tulivat kuuden seitsemän aikaan kotiin. Ei jäänyt traumoja. Lastenhoitajaa yritettiin eka puoli vuotta, mutta koska inhosin hoitajaa, se jätettiin pois. Iltapäiväkerhoon en suostunut. Olin yksin viihtyvää sorttia.
Iltapäivällä söin ensin minulle valmiiksi tehdyt voileivät. Sen jälkeen olin kavereiden kanssa/tein läksyjä tai olin yksin. En kaivannut muuta. Olin tyytyväinen olooni. Silloin, jos olin iltapäivän yksin, sain keskityttyä rauhassa läksyihin, jolloin illalla saatoin viettää sosiaalista elämää vanhempieni kanssa tai käydä jossain harrastuksessa. Ne tulivat kuvaan kuitenkin vähän myöhemmin. Ei ihan heti ekalla luokalla. Yksi harrastuksistani - eli pianonsoitto - oli sellainen, että opettaja tuli kotiin iltapäivällä ennen vanhempieni tuloa kotiin.
Lähempänä yläasteikää homma kääntyi niin, että olin iltapäivät kavereiden kanssa heidän kotonaan, monitoimitalolla tai ties missä, ja vasta illaksi palasin kotiin syömään, jonka jälkeen tein läksyjä. Tämä oli siis ennen kännykkäaikaa. Vanhemmilleni riitti se, että soitin iltapäivällä jostain, jos en ollut kotona. Rahaa minulla ei ollut mukana koskaan koko peruskouluaikana. Aloitin ekan luokan siis 1985. Olin aina hyvä oppilas, nykyään maisteri. Ei koulu vapaista iltapäivistä kärsinyt.
Terv. vanha avainkaulalapsi
sun lapses on siis jälki-istunnossa maanantaisin 5 tuntia.
HYVIN MENEE! mutta menköön?
Ja tää on siis kaikki yhteiskunnan VIKA! - niih -
ja rassukalla äitee kotona to-pe... jesses. Se onkin kai se tuskanen osuus?
Osta neekleriapulainen... tai eestiläis aupair... ,mitä te valitatte. LÄHE POIS TÖISTÄ JA JÄÄ KOTIIN!