Kävin vähän tutkailemassa tilannetta, mitä löytyy netistä, jos haluaa naisseuraa. Olen järkyttynyt.
Kaikki chatissä olevat naiset ovat 20 v. tai alle, ehkä vähän yli. Tunnen itseni eltaantuneeksi ja vinksahtaneeksi mummoksi. Näin silmissäni melkein konkreettisesti jonkun vanhemman naista etsivän naisen, siis millainen hän on.
Todella pelottavaa ja jotenkin säälittävääkin.
En tiedä, ketä minun pitäisi eniten sääliä. Oikea vastaus on todenäköisesti: itseäni!
Pitääköhän minun osata luovuttaa suosiolla.....
Rupesin ihan epäilemään, tokko tällaisia samanlaisia kummajaisia onkaan, kuin minä, siis ihan oikeasti. Kyllähän kirjoitella voi mitä vain, mutta voiko näihin kaikkiin juttuihinkaan luottaa? Oletteko te ihan totta olemassa, te kaikki, joiden kanssa olen keskustelua käynyt?
Unelmat ja haaveet ovat siis ihan totta vain unelmia. En tiedä, mitä tapahtuu, jos saan selville, mitä niiden takana on. Entä, jos en saa?
Pitää nyt yrittää rauhoittua ja ajatella jotakin mukavaa ja kaunista. Toivottavasti minulle annetaan anteeksi tämä tunteenpurkaus. Täällä on ollut hyvä ajatella ja käydä läpi näitä juttuja.
Kaikki chatissä olevat naiset ovat 20 v. tai alle, ehkä vähän yli. Tunnen itseni eltaantuneeksi ja vinksahtaneeksi mummoksi. Näin silmissäni melkein konkreettisesti jonkun vanhemman naista etsivän naisen, siis millainen hän on.
Todella pelottavaa ja jotenkin säälittävääkin.
En tiedä, ketä minun pitäisi eniten sääliä. Oikea vastaus on todenäköisesti: itseäni!
Pitääköhän minun osata luovuttaa suosiolla.....
Rupesin ihan epäilemään, tokko tällaisia samanlaisia kummajaisia onkaan, kuin minä, siis ihan oikeasti. Kyllähän kirjoitella voi mitä vain, mutta voiko näihin kaikkiin juttuihinkaan luottaa? Oletteko te ihan totta olemassa, te kaikki, joiden kanssa olen keskustelua käynyt?
Unelmat ja haaveet ovat siis ihan totta vain unelmia. En tiedä, mitä tapahtuu, jos saan selville, mitä niiden takana on. Entä, jos en saa?
Pitää nyt yrittää rauhoittua ja ajatella jotakin mukavaa ja kaunista. Toivottavasti minulle annetaan anteeksi tämä tunteenpurkaus. Täällä on ollut hyvä ajatella ja käydä läpi näitä juttuja.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Missähän chatissa olet mahtanut käydä, jos kaikki naiset ovat noin 20-vuotiaita. Ainakin cityn naistenhuoneessa meitä 40-50 -vuotiaita on paljonkin. Nuorempiakin on, mutta ainakaan minua he eivät haittaa. Eri asia on sitten vaikkapa lepakkoluola, jossa väki on paljon nuorempaa ja jutut sen mukaisia.
Mutta se eltaantunut vinksahtanut mummo oli niin hyvä. Semmoinen taidan olla minäkin, mutta so what?
Eihän näistä netti-ihmisistä voi varma olla. Kuka vaan voi tänne kirjottaa mitä vain ja väittää olevansa vaikka kuka jne. Mutta vaikka joku "feikkailis", niin jotkut on kuitenkin ihan rehellisiäkin. Ja jotain positiivista voi joku saada irti feikki-jutustakin, niin että... Olen päättänyt ottaa nämä jutut ihan tosissaan ja rehellisesti kirjoitettuna, ettei tule väärin perustein ketään tuomittua epäaidoksi, valehtelijaksi tms.
Että toisinkin päin voi mennä: tunsin itseni avuttomaksi pikkutytöksi.
En tiedä, missä olet käynyt surffailemassa - chatissä vai deitti-ilmoja lueskelemassa, mutta voin kertoa mihin itse törmään joka kerta!
Eli joskus saan kesken työpäivän hienon Ahaa-elämyksen ja päätän illalla "löytää" deittisivuilta kivan ystävän itselleni :)
Sitten alan lueskella deitti-ilmoja ja totean yhden ilmon ylitse muiden - avaan sen ja ja..totean, että hää ettiiki naista itselleen - ja miehelleen!
Luen toiseksi parhaimman otsikon alla olevan ilmon - ja totean, että hää haluaaki piiskata minuu - ei kiitos! Kolmas keta toden sanoo ja luen seuraavan ilmon. Siellä yksinäinen naisihminen kaipaa TOSITARKOITUKSELLA elämäänsä naista - APUA! En voi vastata, koska enhän voi luvata, että heti olen tositarkoituksella mukana...haluaisin ensin sitä ystävyyslinjaa hakea.
Sitten lopetan valmiiden ilmojen lukemisen ja päätän oitis kirjoittaa oman ilmon ja niin teen samantien. Okei, saan vastauksia...useita, mutta toiselta puolelta maapalloa, joten ystävyyspainotteiset kahvihetket/ tutustumiset ovat pois suljettuja - ikävä kyllä. Ja sitten kohta huomaan, että omistan miljoona mailikaveria jossain tuolla kaukana kaukana, mutta kukaan ei asu täällä - lähelläkään minua, että voisi joskus mahdollisesti törmäillä. Ja minä kun luulin, että minä asun lähellä kaikkia....ja eipä noihin ilmoihin oikein viittine kovin selkeetä osoitettakaan laittaa... ei aina sitä kaupunkiakaan. Ei tämän ikäisenä ole niin rohkea, ehkä ne nuoret voivat, mutta me yli kolmekymppiset, me ollaan jotenkin niin arkoja kuitenkin näissä jutuissa....
....cityn palvelua, ennenkuin city-lehden ilmestymistä laitoin siihen lehteen deitti-ilmoani ja tuli kännylle pari viestiä mieheltä :) ja toinen jäi pois ja yks jatkaa mun kaa tekstaillut ja ehkä mahdollista tavata pääsiäisen jälkeen.
Niin hän vastasi mun ilmoitukseeni sen ilmestymisen jälkeen.
Täytyy muistaa että kaikilla naisella ja miehellä ei ole nettiä ja sekin rarjoittaa vähän seuran hakua, niin he käyttävä lehden ilmoituksia jne.
T Jukkis (tutustmisvaiheessa :P )
Ongelma on se, etteivät oikeat ihmiset kohtaa. Entä, jos olisi yksityiskohtainen, asiallinen lesborekisteri, jonne jokainen voisi päivittää omia tietojaan. Siellä olisi näkyvissä kaikki mahdolliset tiedot, mieltymykset, toiveet ym. Tämän voi tietysti ottaa vakavana vitsinä.
Minua taas vaivaa, jos nainen sanoo olevansa valmis rakastamaan, mutta ei kuitenkaan pysty keskustelemaan asiasta, vaan pitäisi päästä heti "rakastamaan". Miten sitä voisi olla valmis yhden luetun ilmoituksen perusteella!
Ymmärrän kyllä, että kaikki ihmiset eivät ole samalla aaltopituudella.
Minulle riittää toistaiseksi tämä kirjoittelu aiheesta. Henkilökohtaisella tasolla en jaksa mihinkään ryhtyä, ja sellaisen neuvonhan sainkin, ettei kannata ryhtyä mihinkään sellaiseen, mihin ei tunne olevansa valmis.
Minusta ystävyyskin on vähän liikaa vaadittu, eikä siitä voi päättä etukäteen. Sehän syntyy ja kasvaa pikkuhiljaa. Tutustuminen on hidasta ja työlästä, ainakin minulle. Ehkä ikä vaikuttaa tähänkin asiaan.
kuin me kaikki olemmekin ihmisinä ja tavoiltamme, niin täällä esim. asioista tunnutaan ajateltavan hyvin samalla lailla.
Mikä sitten tekee vaikeaksi kohdata niitä samoin ajattelevia ihmisiä? Tai mikä olisi se oikea tie löytää oikeiden ihmisten luo? Onko se niin monen kohdalla, että tavallaan pelkää sitä, että kaikki mukava ja intensiivinen keskustelu/ mailien vaihto lopahtaa siihen tapaamiseen?
Olen muutaman kerran tavannut tässä vuosien aikana tyyppejä, joihin olen netin kautta "tutustunut". Tapaaminen on silloin järjestynyt ikäänkuin itsestään sen kummemmin sitä suunnittelematta, hetken mielijohteesta. Ne ovat olleet kaikki positiivisia "yllätyksiä". Mutta se ei tarkoita sitä, että silloin lyödään lukkoon "pakkoystävyys" tai suunnitellaan ties jotain vakavampaakin. Ei, vaan se on ollut juuri sitä normaalia kanssakäymistä ilman mitään etukäteis suunnitelmaa tulevasta. Aika näyttää kaikissa ihmissuhteissa, mihin mennään ja pitääkö edetä mihinkään. Itselleni ystävyys riittää, jos molemmista siltä tuntuu, ja kaikki muu tulee, jos on tullakseen. Mielestäni vain pitäisi enemmän uskaltaa kohdata näitä "samoin ajattelevia", koska netissä esim. saa jotain tuntumaa ihmisestä - enemmän kuin tuiki tuntemattomasta alennusmyynti jonossa. Ja harva meistä edes alkaa vieraille ehdottelee tuolla liikkuessaan yhtikäs mitään.
Noista deiteistä vielä sen verran, että joskus sieltä saattaa löytää mukavan mailikaverin, mutta liian moni harrastaa sitä, että lopettaa mailailun siinä vaiheessa, kun löytää itselleen ystävän virtuaalimaailman ulkopuolelta. Eli se riski siinä aina on joidenkin kohdalla. Eli jotkut vain pitävät mailailua jonkinlaisena ystävän korvikkeena tasan niin kauan, kuin löytää oikean ihmisen vierelleen. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta ei.
Eli tässä tullaan siihen, että toiset yksinkertaisesti hakevat ensisijaisesti sitä rakastelukaveria ja sitä ei mielestäni ihan näin yksiselitteisesti voi laittaa etusijalle, kun kerran kyseessä oli alunperin pelkkä mailailu.. jaa.. vaikeeta ja tämän kun vielä osaisi laittaa selkokielellä, että lukijakin sen ymmärtäisi. Toisaalta nämä on niin monenkirjavia asioita, kun miettimään alkaa, ettei ole ihmekään, jos vaikuttaa sekavalta...
Kyllä, tämä kaikki on sekavaa. Ennen kaikkea sekavaa. Mitenhän tämän kaiken kanssa oppii elämään?
Minusta tuntuu hyvälle jutella toisen naisen kanssa, jos tunnen hallitsevani tilannetta. Jos toinen on liian rohkea, on hyvä, jos voin ottaa vähän henkistä etäisyyttä vaihtamalla puheenaiheen joksikin vähemmän "ahdistavaksi".
Ei varmasti ole hyvä kokea liian paljon liian pian.
Miltähän muuten mahtaa tuntua tavata ensimmäistä kertaa netin kautta tutuksi tullut ihminen? Itse en ole koskaan tavannut yhtään nettituttavaani, enkä ketään lesboakaan, tietääkseni. En tiedä, miten ikinä uskaltaisin mennä tuollaiseen tapaamiseen. Pelkkä ajatus kauhistuttaa, epäilyttää että kelpaisinko sittenkään, jos ulkonäköni ei miellytä tai jokin muu asia on pielessä. Pahinta olisi (!) kai, jos menisi tapaamiseen ja vastassa olisi sata kertaa itseäni paremman näköinen nainen, joka pitäisi minua lihavana ja typeränä. Eikä toisenlainenkaan tilanne viehättäisi: vastassa olisi mitä kauhein syöjätär.
Tai entä jos kaikki olisikin ollut pilailua: vastassa olisi piilokamera, poikaporukka tai työkavereita ... kääk!
Elämä on täynnä pettymyksiä. Voihan sitä silti aina toivoa vielä jotakin parempaa. Uskaltaako?
"Pelkkä ajatus kauhistuttaa, epäilyttää että kelpaisinko sittenkään, jos ulkonäköni ei miellytä tai jokin muu asia on pielessä. Pahinta olisi (!) kai, jos menisi tapaamiseen ja vastassa olisi sata kertaa itseäni paremman näköinen nainen, joka pitäisi minua lihavana ja typeränä. Eikä toisenlainenkaan tilanne viehättäisi: vastassa olisi mitä kauhein syöjätär. "
Tuota mä olen aina pelännyt tutustumisen jälkeen tavata oikeesti toista joka näki että en ole hänestä hänen mielensä näköinen... olen ajatellut positiivisesti että ulkonäkö ei ole tärkeä tekijä vaan miten meille molemmille synkkaa.
Valitettavaksi nykyaika on muokannut nuoria naisia ja miehiä katsomaan muita jotka ovat komeita ja mallinkelpoisia näköisiä... ääh!
En pidä itseäni komeana enkä rumana vaan olen ihna itseni näköisenä. viis siitä mitä toinen sanoo ulkonäöstäni. :)
T Jukkis
Pahinta olisi kuitenkin, jos menisi sovittuun tapaamiseen, eikä siellä sitten oliskaan ketään. Onkohan kenellekään sattunut ikinä näin?
Pelkään koko ajan menettäväni uuden ystäväni, johon olen tutustumassa. Entä jos hän ei enää lähetäkään minulle enää yhtään viestiä? Jos hän katoaa jonnekin, ja jättää minut ihan yksin! Toisaalta ihmettelen, miten hän on kestänyt minua tännekin asti. Todella, miten hän kestää!
...semmoista että tapaamispaikassa ei ole ketään vastaan.
Voit olla varmasti huoletta, annetaan ajan kulua ja edetä ihan kaikessa rauhassa hosumatta mitään. Ehkä hän sittenkin haluaa jatkaa tutustumista sinuun. Itselleni oli aikaisemmin samoja pelkoja ja valitettavasti ne tulivat toteen, ei kukaan lähetä enää uusia viestejä, tottakai masennun siitä, mutta onneks en ole sellainen joka luovuttaa niin helposti että jättää asiat sikseen ja eletään erakoksi. Kuten tiesin jo etten sovi erakoksi niin etsintä jatkuu edelleen, kuten olin aina iskouttanut alitajuntaani että tuolla odottaa se "oikea" kulta :)
Toivon että sinun asiasi alkaisi sujua hyvin. Elä menetä yöunia noiden asioiden takia.
T Jukkis
..kun aika on sinulle otollinen.
Ymmärrän täysin tunteesi ja epäilysi ja kaikki nuo epätietoisuudet, joita pyörittelet päässäsi. Aikoinaan kävin samat ajatukset läpi ja pelkäsin kuollakseni ensimmäistä kertaa tavata näitä nettituttavuuksiani. Ajattelin juuri, että mitä jos se toinen onkin joku mielettömän komee tyyppi ja mä vaan tavallinen... mutta sitten herättelin itseäni todellisuuteen ja sanoin itselleni, että mä oikeesti olen ihan "siistin" näkönen muija, joten mitä mulla ainakaan on menetettävää?! Ja niinkuin aiemmin totesin, kaikki tapaamiset on olleet tosi mukavia - jokainen jopa tuli paikalle sovittuna aikana, hih!
Enemmän mua jäi mietityttämään toi sun sanonta, ettet ole tietääkses koskaan tavannut yhtään "meikäläistä".. niin, toivoisin kyllä, että niin ei asian tarvitsisi olla, koska silloinhan pääsisit toteamaan omin silmin, että ihan tavallisia ihmisiä, naisia tässä ollaan - omia persoonia jokainen, niinkuin muutkin ihmiset.
Sun pitää vaan rohkeesti sopia tapaaminen jonkun mailikaveris kanssa ja saisit jutella silmätysten asioista, se antaa rohkeutta eteenpäin tällä rintamalla.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta älä liian kauan kuitenkaan pähkäile, vaan toteuta aikomuksesi ihan itsesi vuoksi. Eihän päivä tapaaminen kivan ihmisen "tutun" kanssa liian ylitsepääsemätöntä ole, jos todella haluaa niin tapahtuvan.
Kyllä minun mielipiteeni on se, että omanlaisiakin ystäviä tarvitsee eli näitä lepakkotuttavuuksiakin. Itse ainakin aikoinaan tunsin jo tukehtuvani pelkkiin hetero ystäviini ja nykyään ystäväpiirini laajennuttua on paljon vapautuneempi olo... tietää ettei ole yksin..
Joten rohkeutta vain ja tekemisen iloa :))
Kannattaako tapaamisetiketti nettituttavuuksien suhteen ottaa vakavasti myös naisten kohdalla, eli ennen ensimmäistä tapaamista vähintään 3 kk viestien vaihtoa ja sitten tapaamiset vähintään puolen vuoden ajan ainoastaan julkisella paikalla?
Eli pitäisi jaksaa odottaa 9 kk...
sä ton bongasit? ton etiketin? En ole kuullutkaan :)
Ei siinä kuule tarvii mitään etikettejä, jos haluaa tavata ihmisen. Pääasia, että ensin tuntuu siltä, että haluaa tavata ja on samoilla linjoilla, sitten vaan sopimaan tapaamista.
9 kuukauden odotus kuuluu ihan muihin odotuksiin!
Johan siinä ajassa voi mennä hyvä sauma ohi suun, hih!
Voiko olla olemassa vaarallisia naisia? En kyllä oikein osaa kuvitellakaan, mutta tulipahan vain mieleeni. Mistä lie.
...tottakai, jos ajatellaan asiaa pidemmälle. Mutta mitä sanana "vaarallisuus" sitten kenellekin merkitsee, se on toinen juttu.
Jos ajatellaan niin, että se tarkottaisi sitä, että tapaamisesi nainen, nettituttavuus, käy päälle kuin yleinen syyttäjä - syöjätär, niin enpä usko, että sellaista heti vastaan tulee. Kyllä sellainen käytös tai taka-ajatus tulisi esille jo mailien vaihdossa.
Jos vaarallisuus tarkoittaisi sitä, että joku onneton kuvittelisi tapaamisen automaattisesti johtavan seurusteluun ja heittäytyisi siten hankalaksi jatkossa, vaikka toinen ei haluasikaan, niin sellaisia tapauksia tiedän ystävilläni käyneen, mutta harvemmin kuitenkin.
Kannattaa siis tarkkaan kuulostella millaisen ihmisen kanssa lähtee tapaamista järkkäämään ja toteuttaa sen päiväkahvien merkeissä. Ei silloin ole mitään pelättävää. Ja pitää itsensä täysjärkisenä ja kertoo kyseessä tosiaan olevan vaan ystävälinjalla tapahtuva juttutuokio. kyllä noi ihmiset yleensä on korrekteja käytökseltään ja ei voi olla niin huonoa säkää, että heti eka tapaamisella törmää johonkin mielipuoleen :)Siks toiseks lepakkoneitoset on yllättävän asiallista kastia..
Jossain etiketti-kirjassako noin on sanottu?
Kyllä sitä nopeamminkin voi tavata. Ainakin eka tapaaminen julkisellapaikalla "puolueettomalla" maalla. Ihan tavallinen normaali käytös, kuten muidenkin tapaamiesi ihmisten kanssa, riittää lesbojen kanssakin. Ei ole mitään erityistä "lesboetikettiä".
Itse olen joitakin kirjeenvaihto tuttavuuksia tavannut ja kukaan ei ole ollut "vaarallinen", suurin osa ihan mukavia tyyppejä, vaikka mitään suhdetta tai edes todellista ystävyyttä ei niistä ole kehkeytynyt, mutta ihan kannattavia tuttavuuksia ovat yhä/ovat olleet joskus.
Rohkeasti vaan tapaamaan naisia livenä. Ja jos pelottaa, niin netissä liikkunet täysin nimimerkki pohjalta, joten mitä "vaaraa" voisi olla nettituttavan tapaamisessa kahvilassa, ravintolassa tms.?
Kyllähän joku on varmasti saanut huomata aamulla naisen häipyneen, ja rahat, luottokortit ja kännykän viedyiksi. Muina esimerkkeinä tuli mieleen jonkinlainen naispuolinen Auervaara, tai "kiristysyritykset" myöhemmin...
Tuli mieleeni myös yksi asia, jota ei varmasti kannata sivuutta ihan huomiotta, nimittäin sukupuolitaudit, jotka tarttuvat varmasti myös naiselta naiselle, eikä näitä voi ehkäistä kondomilla. Milläs sitten? Ihan ensiksi testeihin, vai miten?
Kannattaa varmaan säilyttää järki, ja kai se ei nyt niin vain menekään. Eihän naiset yleensä heti ensimmäisenä iltana mene sänkyyn, vai meneekö?
Hyvä säilyttää siis maltillinen linja, tutustumista pikkuhiljaa puolin ja toisin. Uusi ihminen on varmaan aina uusi ihminen, vaikka olisi kuinka kokenut. Mutta entäs jos heti menee jalat alta... Onkohan kenellekään käynyt näin?
jalat voi mennä alta, mutta huom! järki ei saa hävitä päästä silloinkaan. Tiukka linja ja ei ekana kannata sänkykamarin puolelle hypätä.
Mitä niihin sukupuolitauteihin tulee, niin kyllä kumppaniin pitää luottaa siinä määrin, että TIETÄÄ ettei ole tekemisissä minkään pöpötehtailijan kanssa. Kyllä kunnon nainen huolehtii siitä, ettei levitä saati kanna mitään tauteja - minun mielipiteeni ja ehdoton.
En jaksa uskoa noihin auervaaroihin.. voihan niitä tietysti olla, mutta eihän tässä eilisen teeren poikia olla itsekään, joten kyllä sellaiset haistaa jo kauas. Pitää vaan selvittää taustoja niin kauan, että tosiaan LUOTTAA toiseen ihmiseen. Ei pidä olla liian naivi näissä ystävyyksissä, pitää turvata selustansa viimeiseen asti.
Kyllä kunnon naisia on paljon, jotka ovat liikkeellä ihan asialinjalla. Ne pitää vaan löytää... helpommin sanottu, mutta ei mahdoton tehtävä kuitenkaan!