Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    R.U.N.O

    Kun millään ei ole merkitystä...

    Kävelen yksin, halki pimeän puiston. Kyynel valuu poskeani pitkin, muutama ohikulkija katsoo, kuin tahtoisi lohduttaa. Mutta kuka minusta välittää?

    En tiedä, minne olen menossa tai mitä olen tekemässä, mutta en edes välitä. Uskon kuitenkin tekeväni oikein. Tahdon pois täältä, kauas pois, pois jonnekin mistä ei ole paluuta. Kenties pakenen murheitani, mutta sitä ei kukaan tiedä.

    Toinen kyynel vierähtää poskelleni, tajuan itkeväni. Miksi itken? Tahdon vain pois. Eihän se ole vaikeaa. Minua ahdistaa. Istun puiston penkille, pimeyden keskelle. Millään ei ole väliä. Miksi en voisi vain kuolla? Mikä minua estää?

    Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun =)
    3115
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    et kai oikeesti halua kuolla..pois..??

    Mailaa mulle..Jutellaan..

    [email protected]

    ..Haluan auttaa..ja vaikkei olisikaan hätä, silti..Ystäviä ei ole koskaan liikaa, vai mitä?

    Äänestä

    • Niin..Älä viitsi. Ymmärrän kyllä täsmälleen koska se on itsellenikin jokapäiväistä, ahdistus nimittäin. Pelkään ettei se lopu koskaan, vaikka tiedän kuitenkin että loppuu. Ei heittäytymällä koskeen tai kaulakeinuun vaan jatkamalla elämää. On kai hienompaa olla huomaamassa voittaneensa itsensä kuin olla pelkuri ja lähteä jo aikaisemmin niin ettei koskaan edes koe sitä tunnetta. Silloinhan ei tunne koskaan voittaneensa...Äh, mitä paatoksellista kliseetä. Mutta niin totta kuitenkin. Pärjäile!!

      Äänestä

    En tiedä voiko tuota sanoa runoksi, mutta.. Omia ajatuksiasi (oletan?) ne ainankin olivat.. Ja "kauniita" sellaisia. Tietyllä tavalla.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    SweetBaby kirjoitti:

    Kun millään ei ole merkitystä...

    Kävelen yksin, halki pimeän puiston. Kyynel valuu poskeani pitkin, muutama ohikulkija katsoo, kuin tahtoisi lohduttaa. Mutta kuka minusta välittää?

    En tiedä, minne olen menossa tai mitä olen tekemässä, mutta en edes välitä. Uskon kuitenkin tekeväni oikein. Tahdon pois täältä, kauas pois, pois jonnekin mistä ei ole paluuta. Kenties pakenen murheitani, mutta sitä ei kukaan tiedä.

    Toinen kyynel vierähtää poskelleni, tajuan itkeväni. Miksi itken? Tahdon vain pois. Eihän se ole vaikeaa. Minua ahdistaa. Istun puiston penkille, pimeyden keskelle. Millään ei ole väliä. Miksi en voisi vain kuolla? Mikä minua estää?

    Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun =)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu