Millä saisin 30-vuotiaan poikani muuttamaan omaan asuntoon. Mielestäni hän voisi jo lentää pesästä.
Mutta hän haluaa olla kotona pitämässä minusta huolta. Jos yritän puhua asiasta, olemme pian riidan partaalla.
Kaipaan vapautta ja elämää vain itselleni. Miten pitäisi toimia, en halua kuitenkaan katkaista kokonaan suhdetta ainoaan lapseeni.
Mutta hän haluaa olla kotona pitämässä minusta huolta. Jos yritän puhua asiasta, olemme pian riidan partaalla.
Kaipaan vapautta ja elämää vain itselleni. Miten pitäisi toimia, en halua kuitenkaan katkaista kokonaan suhdetta ainoaan lapseeni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksestasi päätellen poikasi ei ole valinnut vielä elämän kumppania, joka olisi varmaan ollut hyvä sysäys kotoa pois lähtöön.
Neuvoja en osaa antaa, mutta muistan ajan omalla kohdallani, kun olin pari vuotta yli 20, niin tuli mieleen, että tässä täytyy äkkiä saada jotakin aikaseksi.
Voisin ehdottaa sinulle vaikka viikon lomamatkaa johonkin, niin pojallesi tulisi aikaa ajatella, miten yksin asuminen olisi mahdollista.
Onnea kokeilulle!
oikestaan se on vain palvelus pojalle kun passitat hänet muualle sulla on oikeus omaan elämääsi nyt lapsesi on aikuinen ja irrottauduttava oikeastaan jo noi 24 vuoden jälkeen pojan on sentään itsenäistyttävä ja otettava omata elämästä vastuu eikä eletä äidin helmoissa johan sille nauraa kaikki että on peräkammarin poika.
Sano suoraan miten asiat on ja että haluat vihdoinkin jo omaa elämää elää ja aikuinen kakara voi elää omaa omassa asunnossaan ja vain käydä vierailulla kotonaan jonne tietty on silloin tervetullut . Jos hän saa vain sielläkotona kokoajan huolenpitoa ja kaikkea palvelua itsestään selvyytenä niin eipä taida poika enää osata edes lähteä varsinkin kun jo neljääkymmentä alkaa käydä. Taitaa olla oikein mammanpoika .
Et siis saa sinäkään omistaa lastasi vaan on hänet laitettava siivilleen joskus se on äidin tehtävä lapset on vain lainaa ja annat heille ne elämän eväät joita sitte käyttää ja itsenäistyy.
on vain turha selittely pojalta että haluaa hoitaa sinua tai huolehtia sitä on parempi tehdä ihan sitte muuten et ole holhottava etkä lapsi vaan olet kasvattanut aikuiseksi pojan joten poika vain maailmalle nyt ennenkuin se on mahdottomuus. Ja voihan se vähän suakin joskus kirpasta ja ajatteluttaa kun on noinkauan ollut jo kotona ja tottunut molemmat siihen kuin eräänlainen avioparin elämään. se on kuitenkin vääristynyt elämä poikasi kuuluu lähteä ja kokeilla siipiään silloin annat hänelle mahdollisuuden omaan itsenäiseen rohkeaan elämään ja siinä kuuluu tulla erilaisia tapahtumia jakokemuksia koska ei me aikuiset voida niitä kolhuja estää eikä lasten puolesta elää .
Lasten täytyy elää ja kokea ja ratkaista oma elämänsä ja sen elämänsuunta. Se on rikkautta ja upeaa aina ja ainutkertaista.
olen kokenut lasteni pois muuton ja tukenut ja kannustanut heitä, mutta surunhan siinä joutuu käymään läpi ja aikahan senkin parantaa se vain kuuluu elämään, voimia sinulle tässä vaikeassa tehtävässä, lastemme parastahan me ajattelemme ja mikäs sen parempaa kuin itsenäinen aikuiseksi kasvanu lapsi.
Itse myös 30-vuotiaan pojan äitinä olen sitä mieltä, että jos on vaikea lähettää poikaa pois kotoa, niin yksineuvo olisi, jos mahdollisuus muuttaa muualle, niin pojat tunnetusti laiskoja pakkaamaan ja muuttamaan, niin siinä vaiheessa olisi jyvinkin luontevaa muuttaa omaan osoitteeseen ja voisithan sinäkin alkaa etsimään pojalle asuntoa niin jospa tuota vihjailusta ymmärtäisi. Puhu asiasta suoraan tai kirjoita tuntosi paperille ja anna pojalle luettavaksi, joskus luettu asia menee paremmin perille.