''Sydämeni oli myyty näille ihmisille. Koko ystävyyteni oli ja edelleen on heitä varten. Heidän seurassaan sain tuntea aitoa lämpöä, tunsin olevani tärkeä. Kukaan ei minua solvannut, kukaan ei loukannut minua tai minun arvojani, jotka ovat erilaiset kuin muilla. Minua tarvittiin monissa tilanteissa, olin kantava voimavara. En voi sanoin kuvailla, kuinka mahtavalta tuntuu olla rakastettu. Tai kuinka upea tunne on välittää toisista. Kun muistelen hetkiä niiden ihmisten kanssa, se saa minut kyyneeliin. Hyvät muistot jäävät mieleemme selkeinä kuvina, kun taas huonot muistot pyyhkiytyvät taka-alalle. Minullakin on monia, kauniita muistoja, joita voisin jäädä muistelemaan iäksi. Tartu käteeni, ajan virta vie minua, tekisi mieleni huutaa, kun onnellinen hetki on loppumaisillaan. Kunpa voisin jäädä joskus sellaiseen onnelliseen, viattomaan hetkeen, loppuelämäkseni.''
Pätkä minun kirjanpoikasesta
Mr.William
9458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta ensimmäinen lause ajatteluttaa. Jos olet myyty, kuka sai rahat?
Ymmärrän että tuo on varmasti mielestäsi kaunis kohta ja siksi olet laittanut sen tänne arvosteltavaksi. Pakko kuitenkin kritisoida:
Tekstissäsi ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta ei siinä ole kyllä mitään omaperäistäkään.
Kaikki mitä kirjoitat on "itsestäänselvää". Et tuo mitään uutta näkökulmaa tai et esitä asioita mitenkään omaperäisellä tavalla. Ikäänkuin laitat lauseita (jotka ovat ennestään jo tuttuja kaikille erilaisista yhteyksistä) toinen toisensa perään ja kokonaisuus on melkoinen klisee.
Tämä vain valuu ohi ja vaikka tarkoitit kirjoittaa jotain koskettavaa, tämä ei minua kosketa. Mutta koskettanee jotakuta sellaista joka ei ole lukenut kovinkaan paljoa kirjallisuutta, ja jolle tekstisi kuulostaa "uudelta". Kuitenkaan esim.kustannustoimittajalle se EI kuulostaisi uudelta.
Tämä pätkä on todellakin minunkin mielestäni kaunis kohta aivan kuin tuossa GULp kirjoittaa. Mielestäni niin hyvää tekstiä kuitenkin, että sitä voi verrata suoraan vaikkapa Henry Millerin tekstiin, siis tyylillisesti.
Kirjoittaja olet kyllä minun omien kriteerieni mukaan, ihan näin pienenkin tekstinäytteen luettuani.
Tsemppiä ja kirjoita lisää!
Kirjoitan tänne lisääkin, jos olette niin kiinnostuneita. Kiitos oikein hyvästä palautteesta.
Hyvä palaute saa aina uuden toivon syttymään...
Kiitos rakentavasta kritiikistä. Se on aina plussaa.
Itse tiedän käyttäväni kliseitä ja tämä näyte oli vain pätkä isommasta kokonaisuudesta, joten tuo kohta täydentää... Kiitos.
Kehitä vielä hieman ilmaisuasi, monet metaforat olivat kuluneita ja kliseisiä.
Kannattaa myös ottaa etäisyyttä tekstiisi, omat kokemuksesi paistavat siitä niin tuskallisesti läpi ettei sitä voi lukea proosana.
Eikä mikää ikinä pyyhkiydy taka-alalle, jos aiot puhua runollisesti tee se loppuun asti
Todellakin tämä oli osa laajempaa kokonaisuutta... Tiedän, että kliseitä löytyy. Olen niin nuori kirjoittaja, jotta kerkeän kehittyä... Tätä minä kaipasin; rakentavaa kritiikkiä eikä pelkkiä kehuja.
Runollinen kirjoitus asu kuitenkin yleensä kirjotusasussani on ja siihen tulisi kiinnittää enemmään huomiota. Kiitos sinulle! :)
Sujuvasti kirjoitat. Tämä voisi olla katkelma novellista.
On vaikea kuvitella, että joku kirjoittaisi tällä tyylillä kokonaisen romaanin ja että joku vielä jaksaisi lukea sen.
Tällä en tahdo sanoa, että sinulta puuttuisi kirjoittamisen lahja. Ainakin novellistina sinulla näyttäisi olevan mahdollisuuksia.
Onnea yrityksillesi!
Oikeassa olet. No, se minun tekstini taitaa pysyäkin novellina, joka se vielä on.
Kirjan aihe tulisi olla hieman erilainen ja tekstini voi olla raskasta luettavaksi, jos sitä on liikaa... Kiitoksia oikein mahtavasta ja kannustavasta kommentista.