Meillä on 10vuotias kissa ja olemme hankkimassa cairninpentua.Onko kokemuksia miten cairnit ja kissat tulevat toimeen keskenään.
cairn ja kissa
gaucho
51113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edellinen cairnini loikoili joskus tyytyväisenä naapurin kissan vieressä pihalla. Hyvin tulivat toimeen keskenään. Uteliaana koirana se haluaa varmasti kissan mukaan leikkeihinsä. Kissoilla vain on valitettavsti hyvin erilainen käsitys leikkimisestä. Kissat ovat (minun kokemukseni mukaan) usein turhan rajuja leikeissään. Purevat tosissaan jne. Ongelma ei varmasti ole koiran suhtautuminen kissaan vaan kissan suhtautuminen koiraan.
Moi, meillä on poikakissa 5v(leikattu)ja 11kk ikäinen Cairn uros pentu. Koiruuden tullessa meille viime syksynä, meni kaikki ihan hyvin. Kisu vain lähinnä väisteli ja oli hyvin varovainen pennun suhteen. Ei uskaltanut oikein edes mennä ruokakupillekaan jos pentu oli samaan aikaan keittiössä. n. 2 viikon kuluttua alkoi kissa kuitenkin pikku hiljaa ottamaan omaa rooliaan takaisin kodin isäntänä. Siitä lähtien on kissa pitänyt järjestystä koiralle aina tarvittaessa. Eli pennun kasvaessa isommaksi ja egon kasvaessa samaa tahtia (terrierit kun ovat luonteeltaan itsevarmoja) on kissa tarpeen tullen, pistänyt koiran ojennukseen. Toistaiseksi komento on ollut kuitenkin ihan ok ja helpottanut ehkä meidän työtämme koiran kasvattajina ,,, Mitään sen isompaa selkkausta ei siis ole ollut, muuta kuin että kissa heiluttaa käpäläänsä koiralle ja koira menee karkuun sängyn alle ja pysyy siellä kunnes huomaa että kissa on viety ulos ! Pidetään peukkuja Teille! Cairnit ovat fiksuja ja itsepäisiä, mutta kissat on kunkkuja!
Talossa oli kolme kattia ja otettiin terrieri.
Koira kasvoi kissojen pomottaessa aikansa ja yhtenä päivänä tappoi kaikki.
Tuli vissiin äijälle tiimalasi täyteen.
Meillä on 12-v. cairneille tyypillisellä tavalla HYVIN omapäinen ja rauhaa haluava cairnherra ja 2 vuotta sitten otimme kissan. Kissalla on joskus tapana kiusata cairniamme esim. läpsimällä sitä tassuilla( ilman kynsiä tietysti. :D) ja onpa kissa pahimmassa tapauksessa joskus loikannut cairin selkäänkin sängyltä. :'D Ja ihme kyllä mörökölli-carinimme ei korvaa lotkauta tälle vaan ne ovat joskus jopa nukkuneet yhdessä koiran korissa, ja sulassa sovussa. :D Että eipä minulla ainakaan ole huonoja kokemuksia tästä asiasta. =)
No kerron ekana kissan taustaa...
Vanhemmillani oli vanhemman puoleinen koira ja itse otin kissan, mutta aika paljon vanhempieni luona oltiin. Aluksi koira pelkäs kissaa(pentu kissa tottui nopeammin), ja sitten tuli komennus vaihe, mutta lopulta kissa söi ekana, roikkui hännässä, läpsi tassulla.ym. Koiran komentaessa haukahduksella kissa yleensä lopetti kiusaamisen. Ja yritti jopa samaan sänkyyn ängetä nukkumaan. Ei mitään ongelmia.
Sitten koira menehtyi vanhuuteen ja päätin ottaa oman koiran, eli cairnin(tyttö). En pahemmin lapsia komentanu, koska leikkivät kummankin alotteesta.
Tuossa ylempänä oli kommentti kuinka kissat leikkivät rajusti, mutta niin myös terrierit...
Lopulta päädyin antamaan kissani vanhemmilleni(oli myös muita syitä kuin rajut leikit).
Edelleen käydään vanhempieni luona, lapset leikkii, riehuu, juoksentelevat, myös kissani alotteesta(tähti asennossa hyppy sohvalta päälle.ym.) Mutta en kissani mielenterveyden takia niitä samaan taloon halua asumaan. Koirani hermostuu välillä, juoksee kissaa kiinni OIKEESTI. Nylkyttää sitä myös alistus tarkoituksessa. Tosin välillä ne makaavat vierekkäin, koira nuolee ja toisin päin. Mutta ne raivon hetket... Ja koirani pentuajoilta muistan sen(oli kissaa puolet pienempi, nykyään just saman kokoisia), olohuoneessa ei ollut mattoa, keittiöstä tulin ja näin kun kissa kylellään ja koira raahaa sitä niskasta läpi olohuoneen lattian. Se raivon määrä, ei muuten ole toistunut! Olen tosin huomannut jo pientä taantumista puolin ja toisin. Jos ne joku päivä vois"hengittää samaa ilmaa"...
Kissa n.3,8v ja koira n.1,9v.