Heippa. Tässä itse oon ilmeisesti ihastunu yhteen poikaan ja koko ajan tykkään siitä enempi ja enempi. Mulla on koko ajan sellanen onnellinen olo ja tuli semmonen olo että haluaisin kysyä muilta miten ne tuntee ihastumisen/rakastumisen. Siis tuleeko onnellinen olo, tuntuuko mahassa ja mitenkä. Ihan yksityiskohtaisestikin saa selittää. Vähän tässä nimittäin haeskelen sitä että tuntuuko ihastuminen ja rakastuminen eriltä. Vai onko kenties "vahvuuseroja" :)
Itellä ku tää on tämmönen nettituttavuus (olen tavannut ja tapaan pian uudelleen) niin tää on sikäli vähän erilaista. Kuitenkin jokainen kaunis sana häneltä ja semmonen vihjailu aiheuttaa vatsassa semmosen mukavan perhosolon ja yhenkin kerran tuntu että tuun hulluks ku en voi nähä sitä ja ottaa kädestä jne :D Ihan semmonen sekanen olo. Niin ihanaa ja niin kamalaa yhtäaikaa :D
Itellä ku tää on tämmönen nettituttavuus (olen tavannut ja tapaan pian uudelleen) niin tää on sikäli vähän erilaista. Kuitenkin jokainen kaunis sana häneltä ja semmonen vihjailu aiheuttaa vatsassa semmosen mukavan perhosolon ja yhenkin kerran tuntu että tuun hulluks ku en voi nähä sitä ja ottaa kädestä jne :D Ihan semmonen sekanen olo. Niin ihanaa ja niin kamalaa yhtäaikaa :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun ihastut, sinulla on perhosia vatsassa ym, mutta kun todella rakastat jotain, et enää tunne sitä ihastumisen kaltaista ihanaa oloa, vaan tunnet lämpöä ja pientä hyvää oloa, mutta ei kuitenkaan niin vahvaa hyvaa oloa kuin ihastuessa. Jotkut ihmiset (varsinkin nuoret, mutta myös aikuiset) kyllästyvät seurusteluun saman henkilön kanssa sen alkuihastumisen jälkeen, joten voisi ajatella että ihastuminen on parasta. Rakkaus on jotain lämmintä, sellaista minne tunnut kuuluvasi, mutta se ei ole uutta ja ihmeellistä vaan enemmänkin sellaista tasaista ja tuttua. VAikea selittää :D
Eli onko rakastuminen väistämättä samaa ku rakastaminen? Onko rakastuminen se tunne kun rakastaa? Itse oon aatellu että rakastaminen on sitä että tahtoo toiselle parasta jne. vaikka joutuis sitten itte tinkimään omastaan.
Rakastuminen on mun käsittääkseni vaan vahhhhhvaa ihastumista, muuhunkin kuin ulkokuoreen. "ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan", eikö? Eli jos toisen luonteenpiirteet jne aiheuttaa semmosta mukavaa oloa, sisäistä hyvänolontunnetta niin onko silloin rakastunut? :) Mutta siis rakastuminen täytyy olla sitä pitkäikäistä ihastumista ikäänku? Vähä laimeempaa mutta kuitenki semmosta kivaa tunnetta? :D
et ole rakastunut oletetaan että hän katkaisis yhteyden suhun et surkuttelis ku viikon korkeintaan
ja jos se on vielä nettituttu niin sitä suuremmalla syyllä toi ei oo muuta kun ihastumista...
usko mua oon kokenu kaiken tuon jo
"et ole rakastunut oletetaan että hän katkaisis yhteyden suhun et surkuttelis ku viikon korkeintaan"
Jahas. Sitä jo tiedetään kuinka tärkeä ihminen tää tyyppi on mulle. Noh. Jos et oo ite kiintyny koskaan toiseen ihmiseen niin vahvasti ku minä tuohon nuorukaiseen niin se on surkee juttu sun kannalta. Johan se nähtiin ku olin viikon ulkomailla, niin oli pakko käydä joka päivä pistää sähköpostia ja lukemassa sen lähettämiä juttuja.
"ja jos se on vielä nettituttu niin sitä suuremmalla syyllä toi ei oo muuta kun ihastumista... "
Niin. Nettitutut kun eivät voi olla oikeita ihmisiä. Nettitutut on jotain koneita, joista ei voi pitää millään tavalla, eikä niihin voi kiintyä. Harmi vaan, että oikeesti välitän mitä ihmisille kuuluu (etenkin ton jätkän kuulumiset kiinnostaa) ja juttelen sen kanssa päivittäin useita tunteja. Jutellaan niin vakavia kuin ihan höpsöjäkin. Niin. Ei voi olla kuin ihastumista. Ei oikeestaan sitäkään. Vois oikeestaan sanoa että tuo ei oo yhtään mitään. Vihaa tai jotain sinne suuntaan.
Se että ite oot kokenu tuon kaiken niin ei tarkota että mulle kävis samalla tavalla. Käsittääkseni et ole kuitenkaan minä :) (ja ihmiset on erilaisia -> kokee asioita eri tavalla jne)
et sä oot ihastunu...mut rakkaus taas on ihan eri asia. mun mielestä rakkaus syntyy siitä kun iahstus syvenee ja vasta sit kun ihmisen johon on ihastunu tuntee paremmin voi sanoo et se on rakkautta.
joo mut siis itselläni silloin kun olen ihastunut ajattelen kyseistä ihmistä melkein 24/7 ja se ihana tunne on kokoajan läsnä mahassa ja joskus kunnon ihastukset on saanu sellasen "jännityksen" et edes ruoka ei ole maittanut... ja niin kuin sanoit osuvasti "Kuitenkin jokainen kaunis sana häneltä ja semmonen vihjailu aiheuttaa vatsassa semmosen mukavan perhosolon ja yhenkin kerran tuntu että tuun hulluks ku en voi nähä sitä ja ottaa kädestä jne :D Ihan semmonen sekanen olo. Niin ihanaa ja niin kamalaa yhtäaikaa :D" niin toi pitää ihan täysin paikkaansa myös minun kohdallani!!
onko ihanampaa kuin ihastumisen tunne :)
En ookkaan sanonu että rakastaisin häntä. Mietin vaan ihastumisen ja rakastUmisen eroa :) Mut on se kyl aika ihanaa olla ihastunu, tosin haluis vaan olla toisen lähellä mut ku ei vaan voi :/ Tosin nään sen viikonloppuna
Siitä se lähtee. Tiedän paljon tapauksia jotka ovat lähteneen kyseisellä tavalla netin kautta ja nyt asuvat samassa kämpässä =)
Perhoset kuuluvat asiaan, ja myös tunne että tahtoisi koko ajan olla lähellä toista.
Ihastumisesta se rakkauskin lähtee.
Harva rakastuu ensisilmäyksellä vaikka niin väitetäänkin, enemmän tuttavuutta niin vihamieskin saattaa olla se elämän oikea rakkaus :D