Entinen kiusattu

Mua kiusattiin tarhasta ysin alkuun saakka. Se oli melko lievää kiusaamista, pientä syrjintää, tahallista ärsyttämistä ja haukkumista. Syynä oli se etten ollut niin kuin muut, otin liikaa itseeni ja suutuin. Tämä kaikki johtui lapsuudestani. Olin ollu normaalia vähemmän tekemisissä ikäisteni kanssa ja olin erikoisen ja pikkuvanha. Olin aggressiivinen eikä ollu itseluottamusta. Tiuskin helposti ja sain raivareita. Siitäkös kaikki ala-asteen aikaset luokkakaverit riemastu. Melkein kaikki tytöt ärsytti mua ja osa jätkistä haukku hevoseksi kun kuulemma kävelin kuin hevonen. Olin lisäksi läskiperse. En silti ottanu liikaa itseeni tästä. Vähän vitutti ja toivoin hartaasti ettei mua joskus myöhemmin haukuttais ollenkaan. Halusin tulla kauniiksi, kauniimmaksi kuin kaikki haukkujani.

Yläasteelle siirryttäessä olin paljon yksien kavereiden kanssa. Oltiin samalla luokalla. Ajanmyötä näiden kavereiden serkku ja tämän kaveri alko pikkuhiljaa savustaa mua ulos porukastaan. Se oli sitä haukkumista, tönimistä ja tahallista ärsyttämistä. Mun vaatteita mm. haukuttiin kun mulla oli [i]omanlainen[/i] tyyli, huonot meikit ja hiukset. Ne tytöt oli todella, todella suunnitelmallisia kun ne sai mun kaveritkin haluamaan musta eroon. Lopulta lensin lopullisesti niiden porukasta. Sovin kuitenkin kahden kaverini kanssa. Roikuin muissa ihmisissä kun ei muita koulukavereita ollu, mutta vapaa-ajalla oli kavereita. Jätkät huuteli mulle kaikkea ja heitteli satunnaisesti mun vaatteita pitkin käytäviä. Olin itsetuhoinen ja mietin paljon kuolemaa enkä kokenut minkäänlaista yhteenkuuluvuutta muihin. Halusin olla erilainen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kasiluokalle mentäessä olin laihtunut, vaikken mikään läski ollutkaan. Kävelin vähemmän hevosmaisesti. Olin kaiken aikaa ollut normaalipainon alarajoilla, mutta olin laihtunut lievästi alipainoseksi. Meikki oli okei, hiukset vähemmän kauheat ja vaatteet melkein hienoja. Roikuin edelleen muissa koulussa enkä kokenut yhteenkuuluvuutta. Ajatukset oli edelleen synkät, mutta raivokohtauksista ja tiuskimisesta olin päässy. Kaverien serkku ei enää haukkunu mua kaverinsa kanssa. Jätkät haukku mua vielä hevoseksi.

Ysin alkaessa tunsin vihaavani koko maailmaa. Tuntui entistä paskemmalta. Mut oli lyöty lopullisesti. Ulkonäkö alko olemaan jo aikaisempaa parempi. Ihme kyllä mua ei enää edes haukuttu mitä nyt mulkattiin. Mulla alko viimein olemaan koulussa säännölllisiä kavereita; yhdet serkukset, jotka olin tuntenu ekasta lähtien ja yksi vähän outo ja homssuinen tyttö. Luulin tässä vaiheessa menettäneeni yhden kaverin kokonaan, koska hänestä oli tullut niin teini ja hän ei ollut mulle erityisen ystävällinen koulussa. Saatiin kuitenkin välit selviksi. Ysin edetessä ulkonäkö parani edelleen ja sain lisää itseluottamusta. Musta tuli turhamainen, sisukas, itserakas ja kylmä. Pääsin viimeinkin itsetuhoisista ajatuksistani. Aloin jopa suoristaa tukkaani, mikä sai sen näyttämään paremmalta ja hankin tyylikkäämmät lasit. Jo ennen tätä moni muija oli kattonu mua nenänvarttaan pitkin. Kaipa se johtu siitä, että mulla oli ulkonäköä ihan tarpeeksi. Mulla oli oikeus olla ylimielinen kun kerran muakin kohdeltiin samalla tavalla.
Muutuin tavallisemmaksi, alko kiinnostaa jätkät, päihteet yms.

Lukion ekalla itseluottamusta ei ainakaan puuttunu. Mua ei haukuttu eikä syrjitty. Vanhat haukkumanimet oli enää historiaa. Ulkonäössä ei ollu enää mitään moitittavaa. Sain uuden kaverin ja mua aikanaan kiusannut kaverien serkku rupes olemaan siedettävä mulle. Hengasin aika paljon näiden kanssa koulussa. Lukio ei tuntunu mun jutulta, joten vaihdoin vuoden jälkeen kauppikseen. Siellä olen viihtyny ihan hyvin. Mulla menee paremmin kuin aikaisemmin, on kavereita, en ole itsetuhoinen ja on tarpeeksi ulkonäköä ja käytän naisellisia ja oloisiani vaatteita. Halusin jättää menneisyyden lopullisesti taakseni ja tein sen sitten muuttamalla vielä vähän ulkonäköäni: värjäsin hiukset mustanruskeiksi, hankin piilarit ja lihaa luiden ympärille sekä opettelin meikkamaan paremmin.
Oonkin saanut paljon positiivista palautetta ulkonäöstäni ja muistan vieläkin kun yksi entinen haukkujani sanoin syksyllä jollekin etten näytä enää hevoselta. Haha. ;D Oikeastaan en kanna haukkujilleni enää kaunaa, sillä pystyin kääntämään sen voitokseni. Muutin itseäni niin paljon ettei mua enää tunnisteta samaksi ihmiseksi. Musta on kyllä tullu varautunut, itserakas, ilkeähkö ja kylmä, mutta eihän mikään ilmaista ole. Mulle kävi sentään näinkin hyvin kun pystyin jatkamaan elämää.

Edit, useimmiten kiusaajat valitsee uhrikseen muista jotenkin poikkeavan ihmisen. Syynä voi olla vaikka käytös ja muutama seikka ulkonäössä kuten mulla. Asiaa voisi tietysti sen verran auttaa että jokainen söisi ja liikkuisi terveellisesti niin pysyisi jossain mitoissa. Kannattaa oikeasti myös pukeutua siisteihin vaatteisiin ja käyttyä sillä tavalla, ettei muilla ole siitä mitään sanomista. Pärjäilkää! :)