Olen ihan hiljattain eronnut lapseni isästä sillä hän petti minua ja nyt hän seurustelee tämän naikkosen kanssa.Ongelmana on että meillä on pieni yhteinen lapsi jonka mies esitteli minun tietämättäni naiselle heti kun oli hädin tuskin saanut minut ja lapsen pois kämpästä ja minä otin siitä herneet nenääni!En tiedä liioittelinko mutta jotenkin käämini paloivat sillä lapsi on ainoa asia mikä minulla enään on jäljellä ja tärkeintä maailmassa ja tuntuu että nyt hänetkin yritetään viedä minulta!Että nainen joka rikkoi lapseni perheen yrittää nyt esittää äitiä lapselleni ja viedä lapsen minulta!Tiedän että olen skitso asian suhteen mutta koko tilanne on minulle vielä niin uusi ja minun on todella vaikea sulattaa kaikkea tapahtunutta!
Miten te äidit olette tottuneet ajatukseen että toiset naiset hyysäävät lapsianne?
Tiedän että olen täysin naurettava mutta en mahda tälle tunteelle mitään!
Miten te äidit olette tottuneet ajatukseen että toiset naiset hyysäävät lapsianne?
Tiedän että olen täysin naurettava mutta en mahda tälle tunteelle mitään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan skitsoaisin samallai ku sinä:) Ehkä joskus ajan myötä oisin valmis siihen että miehen uusi nainen ois lapsenki elämässä mukana.
kyllähän noi sinun tunteesi on ihan ymmärrettäviä ja menee kyllä aikanaan ohi.
Meidän erosta oli jo vuosia aikaa kun lapsen isä löysi naisystävän. Kyllähän siinä oli hieman hämillään kun poika puheli mitä kaikkea oli isän naisystävän kanssa tehnyt ja olin vähän mustasukkainenkin pojasta.
No tämä nainen osoittautui kaikkea muuta kuin reiluksi lasta kohtaan ja tästä tuli sitten meillä sanomista exän kanssa.
Voin sanoa että olin todella onnellinen kun heidän suhde loppui.
Nyt hänellä on ollut uusi nainen jo kauan aikaa ja ainakin mitä minä häntä olen nähnyt ja kuullut hänestä pojalta, hän tuntuu todella mukavalta ja oikeastaan vaan tykkään kun isän luona on nainenkin pojan kanssa olemassa.
Nyt ei ole enää mitään mustasukkaisuuden tunteitakaan mukana, kai se oli sen ensimmäisen naisystävän kanssa että pelkäsi että hän vie jotenkin minun paikkani pojan elämässä.
Aina sitä ei osaa ajatella oikein järkevästi.
Mielestäni sinulla on täysi oikeus olla nyt vihainen ja pettynyt, enkä näe mitään syytä piilotella niitä tunteita.
Kyllä sinä vielä exäsi aikanaan ehdit unohtaa ja tajuat myös että parempi kun tuollaisesta petturista pääsitkin eroon.
Minulle ilmeni kanssa pojan puheista että hän oli tavannut tämän naikkosen kun poju puhui,"kiva täti teki kanssani sitä ja tätä" ja minä olin räjähdyspisteessä!Tuntui todella PAHALTA ja olin mustasukkainen pojastani.Minusta tuntuu että mies ei kunnioita minua yhtään edes lapsensa äitinä sillä hän ei edes vaivautunut minun kanssa ensin keskustelemaan pojan esittelystä naiselle vaan 2 viikkoa siittä kun hän sai meidät pihalle niin hän jo esitteli naisen pojalle.Sen verran olen tietoinen tästä ihmisestä että hänelläkin on lapsia joten en voi kun ihmetellä millainen nainen ja varsinkin äiti-ihminen voi rikkoa pieneltä lapselta perheen!Minua myöskin pelottaa se miten hän kohtelee minun lastani,yrittääkö tosiaan esittää äitiä vai kohteleeko häntä ihan toisin kuin omia lapsiaan eli kohteleeko hän poikaani kaltoin eikä hyväksy häntä ollenkaan!
Eniten minua todellakin häiritsee se että lapseni elämään on tulossa toinen nainen enkä tiedä mitä ajatella asiasta.Tällä hetkellä mielessäni vaan pyörii että kun hän on isällään että minua yritetään syrjäyttää!
ei ollenkaan, mutta se menee ohi. Siihen tottuu.
Meillä kun lapsen äiti ilmoitti uudesta miehestä, niin lapsi kelpasi äidille lähinnä silloin kun puolivuotiasta piti käydä esittelemässä uuden miehen äidille, tikkakavereille, sukulaisille ja silloin kun uuden miehen lapsetkin sattuivat olemaan isällään. Ei se todellakaan mukavalta tuntunut :(
Ensimmäisenä jouluna kun kävin viemässä lapsille joululahjat, näin keittiön ikkunasta (katutasolla ulko-oven vieressä) tavallisen perheidyllin jossa perheen mies antoi pienelle lapselle ruokaa. Muuten ihan mukava idylli, mutta lapsi oli minun ja se mies oli vieras..
Ajatukseen pitää vain tottua ja tottuuhan siihen. Ei sellaisella kannata itseään kiusata.
Nuo tunteet ovat ihan luonnollisia mutta pyri siihen ettet pura näitä exääsi tai naisystävään. Puhu ystävien kanssa, osallistu eroseminaariin, hakkaa nyrkkeilysäkkiä - ja annat lapsen myös elää isän ja hänen perheensä kanssa. Lapsi ei ole syyllinen teidän eroon ja on tärkeää hänen hyvinvoinnille että suhde isään säilyy. Samoin lapsen ja äitipuolen suhdetta pitää tukea. Näytä lapsellesi että hänellä on oikeus rakastaa isäänsä ja tykätä äitipuolesta.
asiista ja ketä saa tavata ja ketä ei. Naikkoset saa kuriin olemalla jämäkkä ja rohkea. Toisinaan se vei aikaa kun he eivät hevillä usko, mutta määräysvalta on sinulla.
AP ei voi päättää ketä lapsi tapaa silloin kun lapsi on isällään. AP vaan tekisi pahaa omalle lapselle jos lähtee tuosta riitelemään. Vaikka kuinka sattuisi pitäisi pystyä laittamaan lapsen tarpeet etusijalla.
Nuo ovat vallan terveeen äidin tuntemuksia, kun omasta lapsesta on kyse. Eron jälkeen sinun tulee tottua myös ex-miehesi kumppaniin, joka touhuaa lapsen kanssa. Kääntäen asia toisinpäin, hänenkin on totuttava sinun uuteen kumppaniin, kun joku päivä törmäät siihen kunnon "rinssiin". Muista, että sinä olet aina lapsen ÄITI, eikä kukaan voi viedä sitä sinulta pois. Side syntyy jo äidin masussa, eikä katkea mihinkää takametsien -tainaan, joka tulee miestäsi lohduttamaan eroprosessin aikana. Pitkälle tällaiset naiset ovat niitä ns.laastari-naisia, jotka heitetään pois, kun haavat on parantunut ja ero on ns. käyty läpi.Toivon kuitenkin isän pystyvän pitkään suhteeseen, eihän lapsellekaan ole hyväksi luopua aika ajoin aikuisesta, johon on jo kiintynyt.