Leimautuneeko ihminen luuytimiään myöten valtauskonnon ja elinkeinon mukaiseksi kasvuympäristössään?
Kasvuaikanani meillä päin lähes kaikilla oli peltoa, karjaa, metsätyöt, kalastamista, marjastusta ja puhdetyöt. Uskonasioille oltiin melko välinpitämättömiä, joskin taloissa pidettiin hartaustilaisuuksia, joihin osallistui myös pappi.
Ainakin pellot ja karja, sekä Itse Jumala ovat samanlaista ajatteluainetta olleet sinulla sekä minulla.
Kirjastot olivat todella vaatimattomia. Ne olivat kouluilla ja auki vain kerran viikossa tunnin ajan. Silloin kirjastohuone kuhisi täynnä oppilaita, ja kun hekään eivät mahtuneet hyllyille tönimättä ja tappelematta keskenään, niin kuinkas aikuinen olisi voinut sinne sekaan mennä, ei mitenkään.
Olen katsellut televisiosta joitakin elokuvia pohjanmaalaisesta elämänmenosta ja olen lukenut joitakin kirjoja.
Heräsi kysymys, mistä tarpeesta seuraa, että pohjanmaalaisissa kylissä ihmisten pitää olla niin samanlaisia? Kiinnostaisi tietää enemmänkin. Jos et pahaa tykkää, niin kysäisen kun mieleen tulee jotain. Tai kerro itse, vaikka omasta lapsuudestasi.
Oman lapsuuteni ihmisissä oli persoonallisuuksia joka lähtöön. Siirtolaiset hyväksyttiin naapureina ja vasta viime vuosina olen saanut tietää, ketkä kaikki heistä olivat siirtolaisia.
Itse tunnen joskus olevani täällä keskustelupalstalla kuin pilttuussaan potkiva tamma.
Minä muuten enimmäkseen olen tosissaan.
Kiinnostuksella lukisin teidän muittenkin kertomuksia lapsuudestanne.
Kasvuaikanani meillä päin lähes kaikilla oli peltoa, karjaa, metsätyöt, kalastamista, marjastusta ja puhdetyöt. Uskonasioille oltiin melko välinpitämättömiä, joskin taloissa pidettiin hartaustilaisuuksia, joihin osallistui myös pappi.
Ainakin pellot ja karja, sekä Itse Jumala ovat samanlaista ajatteluainetta olleet sinulla sekä minulla.
Kirjastot olivat todella vaatimattomia. Ne olivat kouluilla ja auki vain kerran viikossa tunnin ajan. Silloin kirjastohuone kuhisi täynnä oppilaita, ja kun hekään eivät mahtuneet hyllyille tönimättä ja tappelematta keskenään, niin kuinkas aikuinen olisi voinut sinne sekaan mennä, ei mitenkään.
Olen katsellut televisiosta joitakin elokuvia pohjanmaalaisesta elämänmenosta ja olen lukenut joitakin kirjoja.
Heräsi kysymys, mistä tarpeesta seuraa, että pohjanmaalaisissa kylissä ihmisten pitää olla niin samanlaisia? Kiinnostaisi tietää enemmänkin. Jos et pahaa tykkää, niin kysäisen kun mieleen tulee jotain. Tai kerro itse, vaikka omasta lapsuudestasi.
Oman lapsuuteni ihmisissä oli persoonallisuuksia joka lähtöön. Siirtolaiset hyväksyttiin naapureina ja vasta viime vuosina olen saanut tietää, ketkä kaikki heistä olivat siirtolaisia.
Itse tunnen joskus olevani täällä keskustelupalstalla kuin pilttuussaan potkiva tamma.
Minä muuten enimmäkseen olen tosissaan.
Kiinnostuksella lukisin teidän muittenkin kertomuksia lapsuudestanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
otsikon alle ei mennyt enää ja tarkoitus oli tietysti laittaa samanlainen otsikko tähän, mutta kuinkas sitten kävikään.
Tuo äsken kirjoittamani oli vastaus häjypojalle ja kiinnostavien tarinoiden lukuhalusta herännyt pyyntöni muillekin.
Pitäjän leimaa sitä kait on jokaisessa. Leimautuminen on varmaankin kokolailla yksilöllistä. Oman elämänsä luo jokainen itse! Useimmiten todellisuus vaan on erilainen kuin se leima. Tiettyjen pitäjien ja jopa kokonaisten maakuntien asukkeja leimataan jonkinlaisella leimasimella ja kun sitten niistä puhutaan niin sanotaan esimerkiksi: "Siellä sitten kaikki ovat niin vieraanvaraisia". Jopa siinä määrin, että nuorena asiaa enempää ajattelematta, kotiseudullani Porissa asuessani pidin itsestään selvänä että esimerkiksi karjalaiset ovat kaikki vieraanvaraisia ja leppoisia ihmisiä joiden huulten välistä vain elämän viisaudet tulvii. Meihin satakuntalaisiin oli lyöty sellainen jäyhän "tyynnä kyntää aurallansa maata isien"-leima. Satakuntalaisesta, joka mieluiten elää omissa oloissaan neljän seinän sisässä tai kahdestaan hevosen kanssa pellolla.
Kotiseudultani muutettuani havaitsin että ne leimat ovatkin täysin virheellisiä. Siis sen enempää nytkään asiaa mietittyäni minut pakotettiin havaitsemaan, kun eräässä tradition mukaan vieraanvaraisessa karjalaisessa perheessä istuin kaksi tuntia ilman että edes lasillista vettä tarjottiin. Taas ujona en kehdannut pyytää mutta sainpa tilanteesta virikkeen vähän syvällisemmin miettiä syntyjä syviä, eli leimoja mitä ihmisiin lyödään. Sitäkin että ei ole kovin oikeudenmukainen se leima mitä me olimme saaneet päällemme vain siksi että satuimme asumaan Porissa. Meillä ja naapurustossamme oli "avoimien ovien politiikka". Ihmiset tulivat ja menivät. Jos oli jotain mitä tarjota sitä tarjottiin. Keskusteluja käytiin joka tapauksessa jos oli aikaa. Jos ei ollut siihen aikaa niin sitten ei ollut, siitä ei sen enempää. Aina olivat kaikki tervetulleita. Ja niin on edelleen. Kunhan en tuppaudu niiden leiman mukaan vieraanvaraisten asuntoihin. Siellä ei saa edes lasillista vettä kurkkunsa kostukkeeksi. Joten eivät porilaiset eivätkä liioin kokemäkiläiset ilmeisesti olekaan mitä sananparsi sanoo: "Piru oot jos Porist oot, koko perkele jos Kokemäelt".
Halventavana nimityksenä käytetään monia, mutta äkkiseltään tässä muutama kotipuolesta:
"Haisoo ku Kurikan kirkonporstuas"
"Nurmoosta, jumala nähköhön."
Lehtimäen ja Soinin kirkokellot soittaa:"Toinen köyhä toisen köyhän naii."
"Kuurtanehen nokiotta"
"Totinen ku Lapuan tapuli."
Jatketahan toisella kertaa lisää...