Ystäväni kertoi minulle tulleensa raiskatuksi muutama viikko sitten. Hän kieltäytyi tekemästä rikosilmoitusta ja hankkimaan itselleen apua, on siis edelleen pahassa shokissa.
Ilmoitin itse asiasta poliisille, koska mielestäni se oli velvollisuuteni ja rikoksesta kertomatta jättäminen olisi ollut virhe. Nyt ystäväni ainakin saa apua, tahtoi tai ei. Ystäväni sanojen mukaan hän ei enään koskaan halua olla kanssani tekemisissä, mutta kestän sen kunhan hän saa apua.
Mitä mieltä asiasta?
Ilmoitin itse asiasta poliisille, koska mielestäni se oli velvollisuuteni ja rikoksesta kertomatta jättäminen olisi ollut virhe. Nyt ystäväni ainakin saa apua, tahtoi tai ei. Ystäväni sanojen mukaan hän ei enään koskaan halua olla kanssani tekemisissä, mutta kestän sen kunhan hän saa apua.
Mitä mieltä asiasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
piste
uhri ei tajua omaa parastaan ja ilmoittamatta jättäminen on rikoksesta vaikenemista
Ystäväsi yrittää kieltää kaiken tässä vaiheessa. Ystävänä teit oikein. Puolustit häntä ja puolustat edelleen. Nyt etsit apua ystäväsi puolesta, joka ei vielä kykene itse etsimään apua. Ystäväsi tämän hetkinen suhtautuminen sinuun kuuluu kuvaan. Tosiasiassa hän on nyt pettynyt kaikille. Ystäväsi tarvitsee tukea. Sinä olet tukena hänelle - vaikka hän ei haluaisi olla tekemissä kanssasi juuri nyt.
Se on varmasti todella vaikeaa ja vaatii kanttia ottaa itseään heti niskasta kiinni ja kävellä lekuriin, mutta jos sitä ei tee heti niin myöhemmin on vaikea antaa kunnollista näyttöä raiskauksesta jos edes muistaa tapahtumien kulkua kokonaan. Siitä syystä heti ekana täytyy hakeutua lääkärille. Myöhemmin se on vielä vaikeampaa tehdä rikosilmoitusta. Uskon että jonain päivänä ystäväsi kiittää sinua siitä ettei joudu katumaan sitä että asialle ei edes yritetty tehdä mitään.
"Nyt ystäväni ainakin saa apua, tahtoi tai ei."
Höpsis. Eipä häntä kukaan voi väkisin auttaa, Suomessa ihmisellä ja potilaalla kun on varsin laaja itsemääräämisoikeus. Kaikesta hoidosta ja avusta kun voi kieltäytyä, kun ilmoittaa, ettei sellaista halua. Kukaan ei tätä voi eikä edes saa väkisin "auttaa".
Pakkohoitoonkaan ei ketään voi laittaa, sillä perusteella että on tullut raiskatuksi.
mutta sehän on uhrille jo avuksi, että joku tietää asiasta. ei tietenkään hoitoon voi pakottaa, mutta esim. perheen tuki on jo korvaamaton apu. tyhmä! alkuperäinen teki mun mielest ihan oikein ja mun mielestä noin pitäis jokaisen toimia jos vastaavanlaiseen kamalaan rikokseen, joka voi vaikuttaa uhrin loppuelämään, törmää.
"esim. perheen tuki on jo korvaamaton apu."
Ihan samalla tavalla siitä perheenkin tuesta voi kieltäytyä, kuin viranomaisten tarjoamasta. Ei ketään voi auttaa väkisin.
"alkuperäinen teki mun mielest ihan oikein ja mun mielestä noin pitäis jokaisen toimia jos vastaavanlaiseen kamalaan rikokseen, joka voi vaikuttaa uhrin loppuelämään, törmää."
Ehkä niinkin, en minä ole väittänytkään, että tässä olisi väärin toimittu, olen vaan korjannut väärää käsitystä siitä, että tapauksen uhri saisi apua, vaikkei itse haluaisikaan. Ei taatusti saa, jos siitä itse kieltäytyy.
Siis ensin raiskaaja päätti olla kunnioittamatta hänen tahtoaan. Sitten sinä päätit tehdä saman perässä. En yhtään ihmettele entisen ystäväsi asennetta. Tietysti on helpompaa toimia noin kavalasti selän takana kuin olla ystävän tukena.
Vähän faktaa. Ensinnäkin on tapahtunut virallisen syytteen alainen rikos, mikä tarkoittaa sitä, että jos se tulee viranomaisten tietoon, niin asianomistaja ei voi prosessia keskeyttää tai perua.
Mielestäni jokaisen velvollisuus on ilmoittaa rikoksesta poliisille, jos mielessään vaan toteaa, oh-hoh, nyt meni liian pitkälle.
Toiseksi, jos tällaiseen ei kukaan puutu, niin se joka raiskaa uusii tekonsa lähes varmasti. Tällöin uhri saattaa tehdä vaikka vastarintaa ja menettää henkensä. Jäisi varmaan kaivelemaan ajatus, että senkin ihmisen henki olisi säästynyt, jos olisin silloin asiasta tehnyt poliisille ilmoituksen.
Eli kirjoittaja teki ehdottomasti oikein.
... ettei hän vaan lämpimikseen sepustanut tarinaa sinulle? En väitä, että niin olisi, mutta ei olisi ensimmäinen tapaus.
Tämä on tosi tarina: Olin ammattikoulussa toista vuotta. Hyvä ystäväni siivosi ja olin hänen kämppäkaverisa.Oli siivosu päivä.Siinä siivotessa ystäväni möläytti suustaan näin : Painu mualle koira hus hus. Hän siis tarkoitti minua.Sitten vuosi 2004 tuli. minä ja ystäväni vaihdeltiin kirjeitä.Sitten ystäväni liopetti kirjeystävyyden kanssani. Ymmärsin ystäväni pitäneen koko kirjeystävyyyden aikana minua koirana.Eli minä olen vainpelkkä koira minun ystävälleni.Sanoin tekstiviviestein ystävälleni että en ole enää ystäväni kiusana lopetan ystävyyden ja lopetin sen lokakuussa 2006.
ihmisen paras ystävä. miksi ihmeessä siis valitat?