1. luku
Sekoitin kahvia ja tiputin jo viidennen palan sokeria kuppiin. Olin tässä kahvilassa ensimmäistä kertaa ja toisten tuijotukset tuntuivat ahdistavilta. Minulla ei ollut muuta päämäärää kuin nähdä hänet. Hörppäsin kahvia ja sylkäisin samantien lattialle. Kahvi oli jääkylmää ja sai minut voimaan entistä pahemmin.
Oven kello soi merkiksi, että joku tuli sisään. Kurkotin yli tuolin nojan ja sydämeni pysähtyi. Siinä hän seisoi. Vaalean pitkissä hiuksissaan ja tummissa meikeissään. " Karkki hoi ", vastapäisessä kulmanurkkauksessa joku huusi hänen nimeään. Hän vilkuili hetken ympärilleen ja lähti suunnistamaan kohti heitä. Seurasin kaikkea sivusilmällä ja kateus painoi sydäntäni hänen istuutuessa jonkun pojan syliin. Poika sanoi jotain nasevaa ja muut hänen ympärillään nauroivat tyypillistä räkä-naurua.
Katsahdin kelloa. Se läheni viittä ja päätin aloittaa kotiin lähdön. Äidinkielen ja matematiikan läksyt painoivat repussani ja tunsin omantunnon pistoksen sydämessäni, jos jättäisin ne tekemättä. Pistin hupun päähän ennenkuin nousin seisomaan. En halunnut, että Karkki tunnistaisi minua. Olimme käyneet samaa koulua jo ala-asteesta lähtien ja viime vuonna hänet oli siirretty meidän luokalle. " Laura ? " kuulin jonkun kysyvän selkäni takana. Manasin huonoa tuuriani, mutta käännyin ympäri naama peruslukemilla. " Ööh, moi ", sanoin ja hivuttauduin kohti ovea. Karkki astui minua lähemmäksi ja nuuhkaisi. Minun nenääni tunkeutui tupakan ja hajuveden sekoitus. Hän kavahti taaemmas ja tuijotti jäisillä silmillä minuun. " Mitä sä täällä teet ?" Karkki sanoi ja tutki minua päästä varpaisiin. Vilkuilin ympärilleni etsien tekosyytä ja näin sen ulkona. " Mä venasin Katjaa ", naurahdin ja juoksin ulos. " Terve, Kati ", sanoin ja vilkaisin taakseni. Karkki seurasi jätkä porukkaa silmät tiiviisti kiinni minussa. " Moi, mitä sä tuolla teit ?" Kati sanoi ja osoitti Bulevardia. " Kunhan kävin tekees läksyt kahvikupin kera ", sanoin ja hymyilin. Että minä olin hyvä valehtelemaan.
" Moi ! "huusin tullessani kotiin. Ruoan tuoksu kiidätti minut keittiöön. Heippasin repun tuolille ja istuin pöydän ääreen. " Missäs sitä on oltu ? Mikä tässä haisee ! " Äitini Anna-Liisa huudahti astuessaan keittiöön. " Me oltiin Bulessa Katinkaa kahvilla ja siellä porukka polttaa ni se tarttu tähän mun hupparii ", selitin hiki hatussa. " Mene vaihtamaan se samantien ja tule sitten syömään ", äiti sanoi samalla, kun hämmensi keittoa kattilassa.
Ilta hämärtyi ja minä puursin läksyjeni kanssa. Matematiikka tuntui olevan minulle pelkkää hepreaa ja äidinkielen aine lojui otsikon kera sängyllä. Mielessäni pyöri vain yksi ja ainut sana: Karkki.
( HUOM ! Kirjoitan luku kerrallaan... Ja arvosteluja saa tulla... KIITOS ! =) )
Sekoitin kahvia ja tiputin jo viidennen palan sokeria kuppiin. Olin tässä kahvilassa ensimmäistä kertaa ja toisten tuijotukset tuntuivat ahdistavilta. Minulla ei ollut muuta päämäärää kuin nähdä hänet. Hörppäsin kahvia ja sylkäisin samantien lattialle. Kahvi oli jääkylmää ja sai minut voimaan entistä pahemmin.
Oven kello soi merkiksi, että joku tuli sisään. Kurkotin yli tuolin nojan ja sydämeni pysähtyi. Siinä hän seisoi. Vaalean pitkissä hiuksissaan ja tummissa meikeissään. " Karkki hoi ", vastapäisessä kulmanurkkauksessa joku huusi hänen nimeään. Hän vilkuili hetken ympärilleen ja lähti suunnistamaan kohti heitä. Seurasin kaikkea sivusilmällä ja kateus painoi sydäntäni hänen istuutuessa jonkun pojan syliin. Poika sanoi jotain nasevaa ja muut hänen ympärillään nauroivat tyypillistä räkä-naurua.
Katsahdin kelloa. Se läheni viittä ja päätin aloittaa kotiin lähdön. Äidinkielen ja matematiikan läksyt painoivat repussani ja tunsin omantunnon pistoksen sydämessäni, jos jättäisin ne tekemättä. Pistin hupun päähän ennenkuin nousin seisomaan. En halunnut, että Karkki tunnistaisi minua. Olimme käyneet samaa koulua jo ala-asteesta lähtien ja viime vuonna hänet oli siirretty meidän luokalle. " Laura ? " kuulin jonkun kysyvän selkäni takana. Manasin huonoa tuuriani, mutta käännyin ympäri naama peruslukemilla. " Ööh, moi ", sanoin ja hivuttauduin kohti ovea. Karkki astui minua lähemmäksi ja nuuhkaisi. Minun nenääni tunkeutui tupakan ja hajuveden sekoitus. Hän kavahti taaemmas ja tuijotti jäisillä silmillä minuun. " Mitä sä täällä teet ?" Karkki sanoi ja tutki minua päästä varpaisiin. Vilkuilin ympärilleni etsien tekosyytä ja näin sen ulkona. " Mä venasin Katjaa ", naurahdin ja juoksin ulos. " Terve, Kati ", sanoin ja vilkaisin taakseni. Karkki seurasi jätkä porukkaa silmät tiiviisti kiinni minussa. " Moi, mitä sä tuolla teit ?" Kati sanoi ja osoitti Bulevardia. " Kunhan kävin tekees läksyt kahvikupin kera ", sanoin ja hymyilin. Että minä olin hyvä valehtelemaan.
" Moi ! "huusin tullessani kotiin. Ruoan tuoksu kiidätti minut keittiöön. Heippasin repun tuolille ja istuin pöydän ääreen. " Missäs sitä on oltu ? Mikä tässä haisee ! " Äitini Anna-Liisa huudahti astuessaan keittiöön. " Me oltiin Bulessa Katinkaa kahvilla ja siellä porukka polttaa ni se tarttu tähän mun hupparii ", selitin hiki hatussa. " Mene vaihtamaan se samantien ja tule sitten syömään ", äiti sanoi samalla, kun hämmensi keittoa kattilassa.
Ilta hämärtyi ja minä puursin läksyjeni kanssa. Matematiikka tuntui olevan minulle pelkkää hepreaa ja äidinkielen aine lojui otsikon kera sängyllä. Mielessäni pyöri vain yksi ja ainut sana: Karkki.
( HUOM ! Kirjoitan luku kerrallaan... Ja arvosteluja saa tulla... KIITOS ! =) )
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.