Pidättekö koulutusta tärkeänä itsellenne vai pärjäättekö käytännön osaamisella?
Itse olen yo-merkonomi ja hankin aikuisella iällä itselleni korkeakoulututkinnon ja vaihdoin ammattia, täytän kesällä 50 v., joten toiveena on saada olla työelämässä mukana vielä ainakin 15 v. Elämästäni olen istunut koulun penkillä 20 vuotta ja tuntuu, että vieläkään ei riitä.
Olen jäänyt "koukkuun" opiskelemisessa. Syksyllä haaveilen venäjän kielen opiskelusta, alkeet jo luin. Kirjoitan työkseni paljon raportteja ja sopimuksia ja äidinkielen sujuva kirjottaminen on luonnollinen osa minua. En siis pyri viisastelemaan, vaikka joku niin saattaa ajatellakin. Käytännön työtkään eivät ole minulle vieraita ja nautin suunnattomasti, kun saan ahertaa oikein hiki hatussa.
Itse olen yo-merkonomi ja hankin aikuisella iällä itselleni korkeakoulututkinnon ja vaihdoin ammattia, täytän kesällä 50 v., joten toiveena on saada olla työelämässä mukana vielä ainakin 15 v. Elämästäni olen istunut koulun penkillä 20 vuotta ja tuntuu, että vieläkään ei riitä.
Olen jäänyt "koukkuun" opiskelemisessa. Syksyllä haaveilen venäjän kielen opiskelusta, alkeet jo luin. Kirjoitan työkseni paljon raportteja ja sopimuksia ja äidinkielen sujuva kirjottaminen on luonnollinen osa minua. En siis pyri viisastelemaan, vaikka joku niin saattaa ajatellakin. Käytännön työtkään eivät ole minulle vieraita ja nautin suunnattomasti, kun saan ahertaa oikein hiki hatussa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
enää viitsi punnertaa :)
pärjätä tähänastisilla taidoillani.
keskustelemisen taito. Lueskelen usein sinun viestejäsi ja joskus ihan piruuttani yritän kiusata nimettömänä "raukkana". Et kovin helposti ole hermostunut, ainakaan minulle.
Lyytikse olikin, tsot stot, mie olen paha jos mie suuuuuutun murrrmurrrr.. :))
Noo on mulla ainakin kansiskoulu, kartanpiirtäjä, sitten kävin kartoittajaksi..ja semmosia atk -kursseja lukuisia, tietotekniikan merkonomin työllisyyskoulutus, nyt vain elämänkoulukokemuksen (luonnonlahjakkuus nääs hih..) pohjalta teen tätä hoitsun hommelia..tätä jonka aloitin vanhimpana lapsena, jo alle kouluikäisenä :)
Kävin niin paljon kursseja työttömänä ollessa, että totaalisesti kyllästyin siihen; tyhjän saa pyytämättäkin..mihin ne vanahaa merkonomia, - nuoriakin työttömänä pilvinpimein..:(
minähän se toisinaan kiusoittelen, mutta en koskaan pahalla. Äitini opetti jo pienenä, ettei toisista saa puhua pahaa eikä turhaa mielipahaa aiheuttaa. Naura itsellesi, ennen kuin muut kerkiää, hän sanoi.
Omaishoitajan työ on raskasta ja monilla viisikymppisillä on omat vanhemmat huollettavanaan. Heille soisi vastineeksi raskaasta työstä edes hiukan lomaa silloin tällöin. Poliitikot lupaavat 9 hyvää ja 10 kaunista, mutta yleensä ne jäävät vain lupauksiksi.
Olen saanut käsityksen, että hoidat jotain omaistasi. Lienenkö väärässä. Työ on raskasta ja silti jaksat olla noin positiivinen kirjoituksissasi. Tsemppiä sinulle ja kiusoitellaan.
hoida, pidän silmällä pikkuisen lääkitystä ja sen semmoista. Työkseni hoidan neljää keh.vammaista kotonamme, tai pidän heitä silmällä ja teen ruokaa :))
Eihän sinun sävysikään ole kuin leikkisä, viis mie puskailuistasi :)
p.s. sanoitko ilkeästiki..mitä?
:))
osaisivat olla noin iloisia ja positiivisen kuuloisia. Minäkin olen tässä ketjussa jo ehtinyt saada "pyrstölleni", vaan mitäpä tuosta.
Arvokasta työtä teet.
Kansakoulu, 7. ja 8. liikeluokalla, vaimolla keskikoulu.
Hyvin, erittäin hyvin on pärjäilty,
niin hyvin että jäätiin putkeen heti kun 55v. täytettiin.
Nykyään hoidellaan lapsia, iltaisin, aina tarvittaessa.
Vasta pitkän ajan (6-10kk) kuluttua huomaa mitä on olla täysin vapaa.
Mutta ei nykyään pärjää,
ei ylioppilaskaan saa kuin vaatimattomia ammatteja,
joissa on harvemmin ylenemismahdollisuuksia.
Joten lapsoset lukekaa, vähintään 25vuotiaaksi, ette kadu.
kansakoulun kävijöitä meidän paikkakunnalla, sitten tuli tuo peruskoulu.
Seuraan vielä tiiviisti lasteni koulunkäyntiä ja nuorimmainen on peruskoulun 8. luokalla. Kovin on muuttunut koulunkäynti meidän ajoistamme ja tuntuu, että nykyään nuorilta vaaditaan paljon enemmän kuin meiltä aikanaan.
Valmistuin 27-vuotiaana insinööriksi, 54-vuotiaana maisteriksi ja 57-vuotiaana muodollisesti päteväksi opettajaksi. Minusta opiskelu erityisesti aikuisena on ollut mukavaa, enkä vieläkään tunne olevani siihen liian vanha. Minulle opiskelu on ollut investointi itseeni ja keino pysyä ajassa mukana. En ole tavoitellut sillä välitöntä taloudellista hyötyä, mutta on tuonut sitäkin. Minä kelpaan edelleen töihin.
Oppilaani ovat iältään 20-57, joten olen ihan sopivan ikäinen siltäkin osin.
Kyllä minä osaan tehdä monenlaista myös käytännössä, ei opiskelu ole vienyt käsillä tekemisen taitoani.
ajattelen, ettei opiskelu koskaan mene hukkaan.
Oma pää on parasta pääomaa, sanotaan.
Tiedä vielä, mitä tässä päähäni saan.
Uuden harrastuksen jo hankin keväällä ja sitä varten piti suorittaa taas yksi kurssi.
"Oma pää on parasta pääomaa, sanotaan."
Omalla päällä tässä toimitaan, syntymäviisaus on parasta pääomaa,
mutta jos kehittää itseään toisten henkilöjen kustannuksella,
voi olla lopputulos, ei toivotunlainen.
Kyllä usealla meidän tuttavalla on vanhempien opiskelu vienyt perheen hunningolle.
On tullut eroja,
ehkä mustasuksisuudesta, kateudesta, puoliso on muuttunut paljon,
siitä kun ei ole ollut toiselle puolisolle aikaa.
Ovat lapset ajautuneet huonoille teille,
kun vanhemmilla ei ole olut oikeasti aikaa, ensin pikku varkaus kaupasta,
jota kertoikin kotona,
mutta vuoden parin aikana oli tullut lisää, joita pystysi salaamaan.
Sitten seurasi kioskilta mummoa, ja ryösti hänet, eli tie nuorisovankilaan avautui
alta 16 v ”erikoisoikeudella”, ei ole päivääkään töissä eikä koulussa ollut, on nyt 26v.
Aina vaan vanhemmat puolustelivat,
kunnes työpaikkakin lähti vaimolta ja mieheltä yrityksestä asiakkaat.
Eli LYYLILLE.
Murrosikä on tosi tärkeä, ei tarvis vanhempien mitään osata, ei tosiaan mitään.
Ei saakaan osata miltään, tarkkailla vaan tilannetta.
Mutta aikaa pitää olla aina kuunteluun ja keskusteluun, sitä ei saa koskaan sanoa että myöhemmin.
Jos 12-16v menee jokin pieleen, siitä kärsii koko elämän, sitä ei oma opiskelu lohduta.
Tämä ei tietysti ole kaikille, mutta murrosikä kannattaa ottaa varman päälle jotta voi nauttia loppuelämästä.
(kun on omat lapset ja heidän kaverinsa 26-27v, on sitä jo montaa laatua nähty,
kun 11v lapsista tulee 15v aikuisia)
Toivon onnea, sitä useimmiten tarvitaan.
kun hoksin tuon viestisi. Hassua, mutta tuli tunne, että jotenkin yrität syyllistää - en tiedä.
Minusta liitot, jotka kaatuvat toisen opiskeluun, on perustettu huonolle pohjalle ja niissä on jo alun alkaenkin olemassa jotain ongelmia. Ja ne sitten kärjistyvät opiskelun myötä tai toinen saa tekosyyn jo olemassa oleville ongelmille.
Minun liittoni on vain parantunut opiskelun myötä, juttelen mieheni kanssa oppimistani asioista ja kyselen hänen mielipiteitään johonkin kurssiin tai opiskeluun liittyvässä asiassa. Hän sanoo olevansa ylpeä siitä, että jaksan pakertaa.
Samaa olen kuullut lasteni suusta, keskimmäiseni opiskelee lukiossa ja usein hän pyytää minua tarkistamaan aineensa tai kysyy mielipidettäni jostain asiasta. ”Vaan on se hyvä, että oot noin viisas”, hän kerrankin sanoi. ”Et kai irvaile”, kiusoittelin takaisin. Meillä on myös usein mukavia keskusteluja ja joskus väittelemme jostain ajankohtaisesta asiasta. Olenkin usein joutunut toteamaan, miten fiksuja nämä meidän nuoret ovatkaan. Kysyn usein lapsiltani, että onko heillä jotain mielen päällä, josta he haluavat jutella. Yhdessä harrastaminen on hyvä tapa luoda suhteet ja perusta avoimelle keskustelulle nuorten kanssa. Yleensä nuoret myös vaistoavat sen, onko toinen aidosti kiinnostunut ja välittääkö hän. Luottamuksen saaminen on myös tärkeää, että nuori pystyy juttelemaan ja tietää, ettei niistä puhuta kenellekään muulle. Lapseni tietävät, että sen minkä he minulle sanovat, jää vain minun tietooni, edes miehelleni en niitä kerro, lapset saavat kertoa itse jos haluavat. Näin meillä on sovittu.
Sain äitienpäiväkortin, joka nostatti kyyneleet silmiini. Pari lausetta siitä; ”olen ylpeä, että olet äitini, eikä kukaan muu osaa tehdä yhtä hyvää ruokaa” ja ”äidille voi sanoa mitä vaan, eikä hän suutu ja äiti tietää ja osaa aina neuvoa minua” Voiko parempaa äitienpäivälahjaa saada ja tiedän, että nuo olivat vilpittömiä sanoja.
Teen vapaaehtoistyötä nuorten parissa ja olen hankkinut myös siihen koulutuksen. Pääasiassa juttelen nuorten kanssa, jotka ovat syyllistyneet pieniin rikoksiin ja usein katuvat tekojaan aidosti. Silloin he tarvitsevat aikuisen, joka auttaa heitä selviytymään eteenpäin ja hyvittämään tekonsa.
Päivän mietelause; Ne tekee, jotka osaa, jotka ei osaa, ne arvostelevat.
Ps. en suuttunut mielipiteestäsi, vaan kommentoin
"keskimmäiseni opiskelee lukiossa ja usein hän pyytää minua tarkistamaan aineensa"
Ei äiti eikä kukaan muukaan saa tarkastaa = korjata lapsensa aineita. Se tehtävä on opettajalla. On vääryys saada parempia numeroita kun äiti on ollut esilukijana. Moraalitonta.
Kerroit, että olet nikittömänä kokeillut, saatko Pirren suuttumaan; varmasti teet samaa muillekin. Moraalitonta.
Omasta mielestäsi et ole tehnyt koskaan mitään väärää, elämäsi on kuin saippuaoopperasta.
kommentista.
>Kirjoitin, että tarkistan, en korjaa, jonka jälkeen keskustelemme yhdessä ja lapseni saa päättää mitä tekee.
Virheitä toki teemme elämässä kaikki ja minä varmasti kaikista eniten. En koskaan sano pahaa sanaa toiselle. Ehkä sinunkin olisi syytä miettiä perimmäistä syytä, miksi suutuit.
Olen ottanut virheistä opikseni ja joutunut nöyrtymään monen asian edessä. Siksi yritän nähdä elämästä ne valoisimmat puolet ja yritän olla katkeroitumatta. Voihan se tietysti saippuaoopperaakin olla, mutta totisinta totta minulle.
Kaikkea hyvää sinulle ja muista, että jos ymmärrät kaiken, olet varmasti käsittänyt jotain väärin.
etten puhunut omista lapsistani vaan yleisesti nuorista, jotka ovat tavattoman fiksuja ihmisiä, kun heihin tutustuu. Luin uudelleen tuon oman viestini ja hävettää vähän, kun siitä sai käsityksen, että kehua räpöstelen omillani. Meidän lapset ovat ihan tavallisia ja samanlaisia nuoria kuin muutkin.
Juttelen vain paljon nuorten kanssa ja olen huomannut, miten he kaipaavat aikuista ihmistä, johon voi luottaa ja jolle uskaltaa kertoa, vaikka sitten ne pahat teot, mitä tuli tehtyä. Ei sen kummempaa, toivottavasti en kovin monen mieltä pahoittanut:)
tullut käytyä kohta viisikymmentävuotta. Korkeakoulusta ei voi siinä puhua, mutta ammattioppilaitoksesta elämä on käynyt :)
Jonkin verran joudun kouluttautumaan jatkuvasti, päivittääkseni työssäni tarvitsemani tiedot ja lainsäädännön, mutta varsinaisesta kokopäiväisestä opiskelusta on kyllä aikaa vierähtänyt. Nuorena keskiasteen koulutus, aikuisena ammattiinpätevöityminen, satunnaisia kursseja ja henkisen jaksamisen koulutusta vuosien varrella.
on elämisen korkeakoulututkinto. Nykyäänhän puhutaan paljon siitä, ettei työelämässä enää pärjää, ellei jatkuvasti ajantasaista omaa koulutustaan.
Ennen saatettiin olla samassa työssä koko työelämässa oloaika, mutta nykyään se taitaa olla harvinaisempaa. Ellei sitten ole saanut heti vakinaista virkaa.
Haudankaivajalla ei taida työt loppua, sano eräs työkaverini.
en ole, mutta uskon ettei tekemäni työ lopu milloinkaan. Tietenkin kohdaltani joskus muttei maailmasta.
Opiskeletko työn ohessa vai päätoimisesti?
ja olen oppinut sen tärkeimmän eli olennaiseen keskittymisen. Ei televisiota eikä mitään muutakaan turhaa (toisten asioiden vatvominen, juoruilu, oman kurjuuden märehtiminen jne. jotka syövät turhaan sitä meidän energiaamme)
Joku tuossa sanoi, että elämäni on saippuaoopperaa, tuli mieleeni, ettei vain Pirre testaile minun hermojani:)
olen niitä "luonnon lahjakkuuksia"jotka tekevät mitä haluavat.
Useampi käden taitoja vaativa ammatti on hallussa,
ainoastaan huono kielitaito kiusaa kun työt vie ympäri mailmaa.
me tarvitaan. Ei kaikki viisaus tule koulunpenkiltä. Kielitaitoa tarvitsen minäkin jonkin verran työssäni, mutta jos kieli ei riitä niin otetaan kädet avuksi.
Ruotsis mä pärjäsi oikke hyvi ko sanosi "Ärtsoppa ja förskotti"
ja ikkunoita pesemään, kun on vapaapäivä.
Mukavaa päivää kaikille ja on hauskaa jutella kanssanne ja myös tutustua teihin.
kerroit, että äidinkielen sujuva kirjoittaminen on osa sinua, (ainakin siihen suuntaan kehaisit), sen takia uskallan pikkasen arvostella, mielestäni sinun pisteitten käytössä olisi harjoiteltavaa, pilkot asian liian usein pisteellä, pilkku riittäisi..
Minun ainevihko oli täynnä punakynää, mutta eihän tarvitsekkaan olla kovinkaan erinomainen, että pystyy toista arvostelemaan, eihän??
Lyyti kirjottaa minun mielestäni oikein hyvää suomenkieltä. Lyhyitä ytimekkäitä lauseita. Ei liia pitkiä pilkkujen katkomia lurituksia.
(Se on kaikkien hyvä pitää mielessään jos haluaa kirjottaa helppotajuista tekstiä).
Muutenkin hän kuulostaa toimissaan ja mielipiteissään ihan kivalta ja järkevältä ihmiseltä.
Miksi morkkaat toista tällaisesta asiasta? Tunnetko motiivisi?
kansakoulu käytyä ja sitten ammattikoulu.
Muutaman vuoden työssäolon jälkeen teknillinen koulu. Kaikki autopuolelta.
Sitten vajaa vuosi kokoonpanohihnalla ja sen jälkeen parissa kemiantehtaassa pikkupomona muutamia vuosia.
Varsinainen leipätyö atomivoimalaitoksen valvomossa, josta jo työeläkkeelle päässeenä. Kaikissa näissä tehtaissa oma opiskelunsa kyseiseltä alalta ja viimeisessä viranomaistentti 2-3 vuoden välein.
Nyt olisi periaatteessa aikaa opiskella omaksi iloksi, mutta käytännössä mitään ei ehdi. Kaikki aika menee pakollisissa touhuissa. Onko se vanhuutta vai laiskuutta?
Sorry, ajattelin, ettei näin vapaapäivänä tarvitse pilkkua viirata,
enkä kehunut, vaan totesin tosiasian. Mutta toisaalta, miksemme joskus saisi hieman kehuakin itseämme.
vain yksi aikoo käydä lukion loppuun ja muut käyvät ammattikoulun. Olen tukenut heitä heidän päätöksessään, sillä itseään vartenhan he elämänsä rakentavat, eivät sen takia, että minä saisin ylpeillä kevätjuhlissa mahdollisimman monta lyyraa rinnuksissani.
Ammattikoulu onkin noussut nuorten keskuudessa jälleen suosioon, eikä lukiota pidetä enää niin selvänä asiana. Monille vanhemmille tuntuu vieläkin olevan kunnia-asia, että lapsista tulee ylioppilaita. Heille pidetään hienot juhlat, mutta ammattikoulusta valmistuvat saavat usein tyytyä vaatimattomampiin juhliin. Tämäkin asia on onneksi muuttumassa.
Minä aion järjestää isot juhlat, kun poikani valmistuu nyt keväällä ammattiin.
mutta Lyytin pisteitten käyttö ei ole hallinnassa, mutta jos se on häntä itseään, niin aika pisteytetty on hänen persoona..(huom. aloitus)
Lause voi olla lyhyt ja ytimekäs, mutta jos lause jatkuu niin sitä ei voi eroittaa muuten, kun pilkulla, näin minulle on opetettu..
Opiskelu on hieno asia, mutta perusasiat säilyy aina.
Eipä tartte olla kovin häävi, kun pystyy toista arvostelemaan, sillä tarkoitin itsestäni, kuten myös nytkin, se siittä morkkaamisesta..
Motiivini on, jos on niin erinomaisen sujuva kirjoittaja, niin silloin pitää olla myös näyttöä siihen.
Kansa- ja elämänkoulu opettaa.
Minulla on huono kuulo, tuo järkevä ei mene kuulosta läpi, jumittaa, sori vaan
Näyttää siltä aloittaja-Lyyti, että sinun nimimerkkiäsi käyttää joku toinenkin tässä keskustelussa. Voi olla sama henkilö joka halusi näpäyttää minuakin nenälle tässä yhtenä päivänä.
Valitan ja otan osaa! :))
Olen nyt muutaman viikon aikana katsellut kaikkea näistä palstoista ja pari aihettakin aloittanut. Harmikseni huomaan omaavan edelleen todella huonon ulosannin, sillä kukaan kommentoijista ei silloin vastanut kysymykseeni: Joskaan en kysynyt ,kunhan kirjoitin ...luulisin , uskoisin .onkohan.. Haluaisin ilmoittaa kaavakkeissa käyneeni keskikoulun ,sitä vain ei kysytä. Jotenkin se tuntuu eri asialta kuin peruskoulu, kun sinne piti pyrkiä ja niinmuodoin myös päästä. Olen joskus katsellut kansalasopiston tarjontaa löytääkseni oppia kirjoittamiseen, edelleen kun vaivaa ymmärretyksi tulemisen vaikeus. Kouluaineissa luki punakynällä aina marginaaleissa : et ole pysynyt aiheessa ... liian laveaa kerrontaa. Se on häirinyt työelämäsäkin, tällaisena tehokkuuden aikana. Opiskeluistani vain senverran,että ensin olen oppinut työn tekemällä , pätevyyden vasta jälkeenpäin. Puolivuosisataa takana ja taitaa olla kolmas ammatti aluillaan.
vain harjoittelemalla. Minulla on aina ollut hyvä kirjallinen ulosanti, suullinen taas ei onnistu niin hyvin (mies voi kyllä olla toista mieltä).
Minä ymmärsin tekstisi oikein hyvin. Meidän ikäluokan ihmiset ovat usein oppineet työnsä kantapään kautta, mutta kyllä itse olen huomannut, että teorian hallitseminen tukee sitä käytännön työtä. Eli niitä molempia tarvitaan.
Jatka vain kirjoittelua, minä vastailen aika harvakseltaan, kun aika ei tahdo aina kaikkeen riittää. Minullakin kolmas ammatti menossa.
Kansalaisopistolla on hyviä kursseja ja mikäli on mahdollisuus käydä avointa yliopistoa, sieltä löytyy ihan "maallikollekin" kursseja.
viestiisi sujautettua reilun ripauksen itsekehua, tähänkin :))
"Minulla on aina ollut hyvä kirjallinen ulosanti...."
Sinunkin pitäisi kehua ja kannustaa joskus itseäsi. Se kasvattaa itsetuntoa.
Ja hyvästä isetunnosta on aina hyötyä.
peilin edessä. En silti tarvitse itsenostetta täällä. Mutta ken sitä kokee tarvitsevansa palstoilla niin hänelle se suotakoon. Ei minua haittaa, olin lähinnä huvittuneesti hämmästynyt miten luonnollisesti itsekehu joiltakin sujuu. Täydet pinnat siitä.
Myös itse olen kirjoittamalla saanut asiani paljon paremmin tuotua esille kuin puhumalla. Huono puoleni puhuen on se, kun selitän jotakin asiaa, niin kas kummaa, en saa yhtä loppuun, kun jo uusi juttu on menossa. Eli, saatan puhua "viittä" asiaa yhtäaikaa, no siitähän ei sitten kukaan ota selvää....Tämä tällaisena kommenttina.
Neljänkymmenen vuoden paremmalla puolella vanhempainlomalla aloitin opiskelun avoimessa yo:ssa. Pari perusopintoa suoritin ja yksi on kesken. Uuteen työhöni opinnot aloitin -97 ja valmistuin 2000, pikkusta vaille viisikymppisenä ja se on kannattanut.
Haaveena on ollut suorittaa jossakin vaiheessa ylioppilastutkinto, ihan omakaksi iloksi, siitähän ei enää tässä iässä ole sen kummallisempaa hyötyä. Eli vastaus kysymykseesi on; pidän koulutusta tärkeänä, toki käytännön osaamisellakin on merkitys.
ja nuoruuden innostuneena katselin parin vuoden välivuosia jossakin pois Suomesta. Ja lähdinhän tosiaan 2 vuodeksi, venähti vain 20 vuodeksi. Elämäni parhaat ja taloudellisestikin parhaimmat vuodet elämässäni. Nyt taas olisi mahdollista hakeutua "elämän yliopistoon" toisin sanoen häippästä maisemista oppimaan kulttuuria, kieltä paikan päällä jossakin. Taitaa ikä tulla vähäsen vastaan. Olen opiskellut paljon maailmalla seikkaillessani, mutta minkäänlaista yliopistotutkintoa ei ole tullut hankittua, eikä todella kiinnostakkaan, elämä itsessään ja varsinkin yrittäjyys/mukava toimeentulo ovat riittäneet. Että näinkin.
Yliopistosta aikanaan, mutta elämän koulu on paras koulu ja vaikein kaikista, siihen ei riitä mitään oppikirjat, valitettavasti :)
Paljon takana, avioero pitkästä liitosta, lapsen kuolemanvakava sairaus, työttömyys......koulutuksesta huolimatta. Ei auta oppiarvot elämänkoulussa, näin se on nähtävä !
*nainen*
koko ajan uutta, jos on töissä jossakin globaalissa työyhteisössä on jo työssä opittava niin paljon uusia asioita ettei enää ennätä muualle opiskelemaan.
On koko ajan pakko kehittää tietokoneohjelmia ja menetelmiä miten pystyy suurempia kokonaisuuksia hallitsemaan.
Vastassa on eläkeikä ja silloin ainakin minä alan toteuttamaan taiteellisia harrastuksia, liityn näytelmäkerhoihin, alan maalaamaan ja jos vaan terveys säilyy, matkustelen ympäri maailmaa.
kommenteista, niin risuista kuin ruusuistakin.
Kovan elämänkoulun olen joutunut itsekin käymään ja silloin huomannut, ettei koulutuksesta vastoinkäymisten edessä ole hyötyä.
Läheisten (erityisesti nuorten) kuolema on ollut vaikeaa kestää ja silloin on tuntunut, ettei millään ole merkitystä, mutta niistäkin on selvitty. Mielestäni positiivinen elämänasenne ja itsensä arvostaminen ei ole kehumista, vaikka joitakin se tuntuu kovasti harmittavan. Pääasia kirjoittamisessa ei ole oikeinkirjoitus, vaan se mitä kirjoittaa ja usein, kun tunteella kirjoittaa, ei siinä pilkuilla ja pisteillä ole merkitystä - vai onko.
Arki kutsuu helatorstaista huolimatta ja vierailen aina silloin tällöin tällä palstalla edelleen, jos sallitte.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ystävät kalliit.
tuosta koulutuksesta nykypäivänä.
liikakoulutettuja on kuulemma liikaa, kohta ei enää löydy ihmisiä esim. putkimiehiksi ja vastaaviksi..
Ite oon lakkini rimaa hipoen saavuttanu..mitään hyötyä mulle ei ole siitä elämässäni ollu, ihan muilla avuilla oon työpaikkani hankkinu.
Ammatti jonne kouluttauduin ei sitten ollutkaan se johon jäin vaan muutin täysin alaa.
Opiskelu itsensä sivistämiseksi ei sensijaan koskaan mene hukkaan, elämä on pelkkää opiskelua ja ikäni aion opiskella jotain uutta.
Koulutus on turhaa, ku työttömänä saa saman kun työssä. Mullekin tarjottiin kurssin jälkeen osa-aikatyötä 8 euron tuntipalkalla. Lähen sossuun...
Kurssia on käyty,paitti konkurssi on vielä onneksi kokematta.
Tuskin tässä ennää suuremmin on aihetta ruveta
koulua tahkoomaan.
Silmään takertu vain tuo sana Viisastelu,tarkoitat
varmaan kehumista tai niin kun meillä ennen sanottiin retostella.
Meillä pidetään humoristista puhetta viisasteluna.
Jotkut taas kattovat"viisastelun"keljuiluksi tai peräti V-----luksi.
Se tästä viisastelusta koulutuksen tällä asteella.:)