Murrosiän kynnyksellä oleva poikani on jo pitkään ollut erittäin "hankala". Ei tee mitä pyydetään, haukkuu, haistattelee ja pyrkii tekemään mitä lystää. Tänään tilanne on kärjistynyt äärimilleen. Yritin vetää vitsiksi pojan haukkumiset ja leikiksi, mutta siitäkö suuttui enemmän. Kerron edellä vain lyhyesti mitä tapahtui.
Olen ottanut neuvoja että jos suuttumus-tilanne tulee, ota lapsi "syliin" niin, ettei pysty satuttamaan itseään eikä muita. Otin näin siis ja sanoin, että päästän irti heti kun rauhoittuu. Sitten kuitenkin tapahtui kuten edellä.
Poika yritti lyödä minua päällänsä, kun pidin käsistä kiinni. Hän sanoi että laitapa vaan pää siihen eteen niin lyön päälläni sua. Olin varma ettei uskalla, mutta niin teki. Raivostuin siitä ihan hillittömästi, olen vielä vahvempi kuin poikani (vaikka luulee etten ole). Otin tukasta kiinni ja ravistin kunnolla, otin kädestä kiinni rajusti ja käskin huoneeseen ja lopuksi vielä läymäytin takamukselle ja kuljetin niskasta eteenpäin.
Nyt tunteet ovat ihan miten sattuu, koska kävin lapseeni käsiksi ja provosoin päällä lyömiseen. Miten olisi pitänyt reagoida, miten tästä eteenpäin.
Olen ottanut neuvoja että jos suuttumus-tilanne tulee, ota lapsi "syliin" niin, ettei pysty satuttamaan itseään eikä muita. Otin näin siis ja sanoin, että päästän irti heti kun rauhoittuu. Sitten kuitenkin tapahtui kuten edellä.
Poika yritti lyödä minua päällänsä, kun pidin käsistä kiinni. Hän sanoi että laitapa vaan pää siihen eteen niin lyön päälläni sua. Olin varma ettei uskalla, mutta niin teki. Raivostuin siitä ihan hillittömästi, olen vielä vahvempi kuin poikani (vaikka luulee etten ole). Otin tukasta kiinni ja ravistin kunnolla, otin kädestä kiinni rajusti ja käskin huoneeseen ja lopuksi vielä läymäytin takamukselle ja kuljetin niskasta eteenpäin.
Nyt tunteet ovat ihan miten sattuu, koska kävin lapseeni käsiksi ja provosoin päällä lyömiseen. Miten olisi pitänyt reagoida, miten tästä eteenpäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, kun on rauhoituttu kerro pojalle asiallisesti että hän on sinulle hyvin tärkeä,että kunnioitat ja arvostat häntä ja olet hänestä iloinen ja onnellinen ja et halua että samanlainen toistuu enää, ja että olet pahoillasi kovakouraisuuttasi. Olethan sinäkin äitinä silti vain ihminen tunteinesi joka reagoi nopeasti et mikään yli-olento.Ei siitä varmaan mitään syvää hallaa pojan sieluun silti tullut vaikka toimitkin niin. Onkohan hänellä ongelmia koulussa, ystäväsuhteissa joista et tiedä? Kiusataanko häntä? Jokin häntä painaa kovasti ja se purkautuu näin. Onko kaveripiiri huono?Tietysti hän ei kerro jos utelet vaan kiusaantuu, saisiko sen jotain kautta muuten selville. Olisiko jotain josta hän olisi kiinnostunut josta hän pitäisi ja jota mielellään tekisi, joku kiva harrastus, tai mihin muuhun satsata. Saisi purettua ahdistuksen ja pahan olon johonkin. Nyt jos koska kun on vielä tuon ikäinen on käytävä kotona "taistelu",(hellä sellainen) ettei asia leviä käsistä. Jotakin poikaasi ahdistaa...mutta ei ole kertonut. On se vaikeaa tämä elämä... pienet lapset pienet surut, isot lapset isot surut, se sananlasku on totta. Ja usein ne huolet jatkuvat vielä aikuisenakin... lapsi on äidille aina lapsi.
Teit aivan oikein. Jos lapsi käy käsiksi, niin heti pitää antaa takaisin ja niin kovaa, että varmasti muistaa olla käymättä käsiksi toista kertaa. Sanokoon hyysääjät mitä tahansa, niin toimit oikein. Sinulla ei ollut muuta mahdollisuutta siinä tilanteessa. Poikasi muuttuu vain entista kamalammaksi, jos et pysty asettamaan hänelle rajoja.
Tosin kokeile ensi kerralla, kun hän alkaa haistattelemaan, että toteat vain rauhallisesti, etää älä huuda minulle ja jatka hommiasi. Koeta olla provosoitumatta, vaikkei se aina olekaan mahdollista.
Mutta muista, sinun tehtäväsi on olla vanhempi ja asettaa rajat. Olet toiminut aivan oikein. Poikasi on vielä isompana siitä todella hyvillään. Parempi niitä rajoja on kotona etsiä kuin maailmalla hillumalla. Hilluvat lapset odottavat, että joku tekee selväksi, että nyt riittää. Se joku olet joko sinä tai virkavalta.
Ikä?
Mulla on kolme ihanaa Poikaa
vanhin ja vittumaisin on just täyttänyt 16v.
Sitten on kaksi ihan okei 13, ja 8 vuotiaat.
En ole koskaan vielä käyttänyt kenestäkään nimitystä Vittumaisin.
Mutta nyt alkaa olla tosi paha olo kaikilla meillä tässä perheessä. Apua on jo saatavilla, vaan Hän ei koskaan osallistu mihinkään keskusteluihin, joita meillä on kahden viikon välein. Hänessä ei kun ole mitään vikaa.
Me muu perhe tullaan toimeen ihan kivasti, ihan normaaleja pikku riitoja tottakait on.
Tämä vanhin viimeksi tänään, uhkasi leikata jonain yönä mieheltäni Isältään kaulan poikki,
että vihdoinkin pääsee hänestä eroon.
Tällä hetkellä Kundi istuuu omassa huoneessaan ja varmaankin voi todella pahoin,HENKISESTI
hyvin tunteesi. Minusta tilanteessa ei tapahtunut mitään kovin vakavaa sinun taholtasi. Oli ihan oikein toimia kuten toimit.
Itselläni on kaksi lasta - tyttö 18 ja poika 16. Molempien kanssa on matsattu aivan fyysisestikin - lähinnä pientä käsirysyä kun hermot ovat menneet vastaavassa tilanteessa. Olen huomannut, että lapset/ nuoret rauhoittuvat ja yllättävästi jopa ovat iloisia kun aikuinen ottaa ohjat käteen ja reagoi selvästi heidän ilmiselvään huonoon käytökseensä.
Minä uskon, että oma arvonsa on silläkin että reagoi siten kuin tilanteessa luontevalta tuntuu (ei tietysti pidä provosoitua ylimittaisesti ja aikuisen kontrolli pitää säilyttää). Mutta kyllä muutkin ihmiset maailmassa reagoivat huonoon käytökseen - kyllä se luonnonlaki pitää myös kotona oppia.
Aikuisen nuoreen käsiksi käymisessä yksi ongelma on yleensä ilmeisesti se, että aikuiselle tulee jälkikäteen nopeammin kuin nuorella huono omatunto ja morkkis, jota sitten lähdetään hyvittelemään ja pyytämään anteeksi. Tällöin käy helposti niin että nuori pääsee ikään kuin uudestaan niskanpäälle koska häneen ei enää kohdistu samanlaista vaatimusta pohtia omaa käytöstään ja hänestä tuleekin aikuisen omasta toimesta "uhri".
Enpä voi muuta sanoa kuin että paljon voimia. Apuakin kannattaa hakea hyvissä ajoissa, jos konstit loppuvat. Yläasteella ongelmat usein vain pahenevat ...
jostarve vaatii, niin on meidätkin kasvatettu ja ihan on tullut normaali ihmisiä aikuisena.