saarloos wolfhond

Sori, mutta haaveilehan nyt ensin että saat rodulle sopivan pitopaikan ja rodun vaatimat ymmärryksen ja osaamisen. Ei sovi pidettäväksi aivan joka tilalla edes maaseudulla ja on todella vaativa rotu.

kysyisin, että oletko kiinnostunut koiran susimaisesta ulkonäöstä, vai nimenomaan alkukantaisesta, "vaikeasta" luonteesta?

en ehdottomasti itse ottaisi, vaikea on liikkua ihmisten ilmoilla, kovin ihmisarka rotu, susiperimästä johtuen.

eli kyseinen rotu on kuin villi susi eli sille täytyy olla monen hehtaarin aitaus missä se voi elää, ruokinassa sille ei tulisi syöttää tavallista koiran ruokaa vaan raakaruokinta. myöskään tästä koirasta et välttämättä saa mitään tavallista sohva- ja lenkkikaveria, väärällä kasvatuksella tulee uhkaavaa käytöstä. olen samaa mieltä edellisten kanssa ettei kukaan täysjärkinen kasvattaja myy koiraa enismmäiseksi. olen kuullut että näitä koiria käytetään valjakoissa ja se on laumaeläin eli tulisi olla monta koiraa seurana josta saisi lauman.

Meillä on matalaprosenttinen koirasusi, vastaa suurinpiirtein saarloosia, ja voin sanoa että upea eläin. Herkkä, ei arka mutta pidättyväinen, reagoi vahvasti uusiin ja pelottaviin asioihin, reaktiokyky nopea.

Koiramme on uskomattoman ketterä ja väsymätön liikkuja, liikkuu kevyesti kuin aave. Aistit tällä ovat muita koiriamme paljon tarkemmat, se kuulee ja haistaa paljon kauempaa kuin muut esim. vastaan tulevan koiran metsässä. Ja todella, vaatii lauman, ei ikinä olisi onnellinen ainoana koirana, tai sitten pitäisi viettää sen kanssa todella paljon aikaa.

Vaativat aktivointia ja liikuntaa ENEMMÄN kuin palveluskoirat, joten jos esim. belgistä sanotaan että vaatii paljon tekemistä, voit kertoa sen kahdella!

Sukulaiselle on noita kertyny jo useempi, eikä pysty ymmärtämään miten se jaksaa niiden kanssa... Se vaan nauraa kun menee 7. puhelin tai 10. kaukosäädin tai mitä nyt yhdestä ulko-ovesta tai auton turvavöistä saatikka ulkorakennuksen seinästä tai joulukinkusta mikä katoaa jääkaapista ( ovelia varkaita). Ne tuhoaa ja tuhoaa eikä loppua näy vaikka koirilla alkaa jo ikää olla. Onhan ne muuten aika hauskoja, eläväisiä ja yllättävän fiksun oloisia, mutta omaan kotiini en ottais (ainakaan karvanlähdön aikaan, uskomatonta koko turkki kerralla irti). Aikamoista väittelyä niiden luonteista ollut niin täällä noissa aikaisemmissa ketjuissa kuin muillakin palstoilla, ja siinä pihassa ei kyllä asu yhtään täysin rotumääritelmää vastaavaa eläintä on arempaa, epäluuloista ja todella sosiaalista koiraa. En tiedä, mutta kyllä varmaan saarlooseissakin on yksilöitä jotka toimis palveluskoirina ainakin se sukulaisen ensimmäinen toimi jopa hyvin raunioilla, vaikka yleisesti luullaan että uudet asiat tätä rotua pelottaa niin ketterästi se meni putket, tornit, tunnellit ja rauniokasan/ rauniotalon sisään. Tietysti kääntöpuolena sitten taas tottis kentällä koira on ku halolla päähän lyöty, tekee ehkä kaiken kerran, mutta kyllästyy äkkiä toistoihin ja alkaa haahuilemaan ja seurailee mieluumin vaikka perhosia kuin maailman kadeksatta ihmettä, kun ohjaajaa, lyhyen tauon aikana koira nostaa ketaransa kohti taivasta kuin ei enään koskaan nousisi, että en ihmettele miks hän ei muiden saarloosiensa kanssa paljon ole kentillä viihtynyt.
Tässäpä jotain kokemusta mitä oon itse nähny tai kokenu tän ko. rodun parissa jos se jotain ylipäätään rodusta kertoo vai onko kuitenkin kyseessä vain yksilö.

Serkulle terveisiä ja toivottavasti et pahastunu tästä :)

En vaihtaisi päiväkään pois mitä minulla on Saarloos ollut. Koulutuksen suhteen vaativat vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä ja paljon aktiivista tekemistä ja aikaa omistajaltaan. Omistajan on oltava Saarloosille se joka määrää eikä antaa tuumaakaan periksi ei on EI...
Hyvin pärjää rodun kanssa rivarissa mutta vaatii ison ja lujan häkin. Näillä kun taipumusta kiivetä häkin reunojen yli ja repiä hampailla ja kaivaa syviäkin kuoppia. Kun on päätetty kerran, että tuosta mennää yli/läpi niin sitä mennään kanssa...

Tällä hetkellä viisi vuotias uskollisin koira mitä minulla on koskaan ollut. Lauma uskollinen ei jätä ketään perheenjäsentä metsä reissulla yksin vaan käypi tarkistamassa missä viipyy. Pysyy vapaana omassa pihassa, vieraille jotka pihaan tulee on epäluuloinen ja alkaa vartioimaan, olemassa olonsa ilmoittaa murinalla tai haukkumalla. Ollaan oltu kaupungin vilinässä eikä ole ollut ongelmia, lähinnä ihmiset ovat se ongelma kun näkevät ison ja erikoisen koiran. Ei ole ollut ongelmia muitten koirien kanssa jos eivät tule omalle reviirille sen harvan kerran kun on tullut niin lähdöt irto koiralle, lähinnä pelkäänvät juokset häntä koipien välissä pois. Räkyttävät pikku koirat aiheuttavat kummastusta ja tulee viereen istumaan.

Tuossapa vähän ajatusta.
Jos meinaa hommata Saarloosin niin kannattaa käydä jossakin tutumassa paremmin rotuun ja koiraan mitä se vaatii.