palkintoa raittiuskilpakirjoituksesta? Minä muistaakseni sai kansakoulun kolmannella ja neljännellä. Se oli kirjapalkinto ja annettiin kevätjuhlassa.
Saitko koskaan
1943
11941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En varmaan koskaan voittanut niissä kirjoituskilpailuissa.
Mutta traumoja sain niistä kirjoituksista.
Meillä oli sellanen iäkäs vanhapiika opettaja,joka vaati,että se kirjanen piti osata ulkoa.
Ja sillä tavalla se sitten arvosteltiin,joka oli sanasta sanaan kirjoittanut sai palkinnon.
Huh huijaa tulee vieläkin kylmät väreet.
oli meilläkin - olipa vielä vanhapiika nutturapäinen opettajakin.
Kerran ainakin sain jonkun pehmeäkantisen kirjan palkinnoksi. Vahinko vain, että on aikojen saatossa kadonnut jonnekkin.
Niin se hermostunut vanhapiikaopettaja meitä pojannulikoita nimitteli.
Osasi olla herttainenkin kun ei sattunut mitään häslinkiä. Myös kannusti oppilaitaan.
Ehkä me talollisten lapset oltiin armoitetumpia näiden vahvasti
porvarillissuuntautuneiden opettajien silmissä.
"Te sydänmaanpeikot; ette tule saamaan edes kadunlakaisijan työtä näillä todistuksilla", menosi.
se niin oli, että ainakin maalaiskansakoulussa ne palkinnot veivät isojen talojen lapset ja opettajien suosikit, ei siinä paljon siirtokarjalaisesten lapsia arvostettu, eikä kyllä muussakaan.
minäkin kävin, olimme melko köyhiä, mutta palkintoja sain. Minun mielestäni opettajat olivat oikeudenmukaisia. Ei minulla oppikoulussakaan ollut mitään ongelmia varakkaiden kanssa. Annoin monille yksityistunteja ja sain omaa rahaa. Pidin koulunkäynnistä ja menestyminen opinnoissa pohjusti melko onnistuneelle työuralle.
palkinnon saanut, taisi olla H C Andersenin saduista. En muista että meillä olisi ollut mitään raittiusjuttuja. Opettaja oli melkein siedettävä, vähän hevosen näköinen, ainakin hampaat. Mitään traumoja en saanut, pidin kirjoittamisesta.
Tämä menee nyt vähän asian vierestä.
Isän poismenon jälkeen tyhjensimme kotitaloamme,pihamökin vintiltä veljeni löysi kirjan
"Jeesuksen elämä" olin saanut sen ahkerasta pyhäkoulussa käynnistä palkintona.
Edellä mainitsemani vanhapiika opettaja vaati meitä käymään joka pyhä pyhäkoulussa.
Kyllä on tavat muuttuneet niistä ajoista,en tiedä onko hyvä vai paha asia.
Minäkin sain raittiuskilpakirjoituksesta kirja palkintoja.Ne olivatkin lähes ainoat "omat kirjat". Isossa perheessä sisaruksetkin saivat palkintoja ,joten oli mukava lukea kesäloman aloittajaiseksi niitä. Palkinnot saatiin meillä vatsa kevät juhlassa.
Aiheeltaan nuo palkintokirjat olivat hyvin opettavaisia kirjoja.
sain raittius kilpa kirjoituksessa sellaisen palkinnon kuin termopylain sankarit. kertoo parttalaisten taistelusta persialaisia vastaan.
...palkimoille asti raittiuskilpakirjoituksissa päässeeni. Joka vuosi nitä kyllä kirjoitettiin.
Ja valmistautumislukemistona oli aina tuo todella surullinen tarina Turmiolan Tommista.
Muistelen, että se tarina oli vuosittain erilainen, mutta päähenkilönä oli aina tuo onneton Tommi Turmiola, jolle aina kävi köpelösti. Taisi polttaa tupakkiakin, ja oli ainakin nähnyt ryypättävän. Sen "hyvän", joka menestyi, nimeä en muista. Muistaako joku?
Aikas naiivia touhua.
kirjapalkintoa sain raittiuskilpakirjoituksista. En muista, miltä luokilta tai vuosilta.
Toinen kirja oli todella tylsä (Voittoja ja tappioita), toinen vielä tylsempi. Jonnekin ovat jääneet matkan varrelle eikä ole ikävä kumpaakaan.