Miten innostuitte kuvaamisesta?
Tässä oma kokemus.
Ostinparivuotta sitten hyvän kompakti kameran. Tarkoitus oli, että se riittäisi pitkään minulla. Vuoden verran sillä kuvailin ja räpsyttelin. Mut sitten töissä tutustuin yhteen kaveriin, joka harrastaa kuvausta oikein niinku enämpi. No hänen kanssaan jutellessa alkoi kuvakärpänen jäytämään takaraivossa. Opettelin tuosta kompaktista manuaalisäädöt sun muut jutut. Mutta kun lisää piti saada, niin sitä sitten piti hakea.
Pitkällisten testien lukemisen ja kuvaajilta kysellen päädyin Canonin "rigi" järkkäriin.
Tässä oma kokemus.
Ostinparivuotta sitten hyvän kompakti kameran. Tarkoitus oli, että se riittäisi pitkään minulla. Vuoden verran sillä kuvailin ja räpsyttelin. Mut sitten töissä tutustuin yhteen kaveriin, joka harrastaa kuvausta oikein niinku enämpi. No hänen kanssaan jutellessa alkoi kuvakärpänen jäytämään takaraivossa. Opettelin tuosta kompaktista manuaalisäädöt sun muut jutut. Mutta kun lisää piti saada, niin sitä sitten piti hakea.
Pitkällisten testien lukemisen ja kuvaajilta kysellen päädyin Canonin "rigi" järkkäriin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
n. 5 vuoden ajan olen jonkunlaisen digikameran omistanut.
Eka kamera oli HP:n pokkari mikä vaihtoi omistajaa melko nopeasti, vaikka silloin en mitään kuvaamisesta tiennyt, niin sen tiesin jo silloin, että HP:t on syvältä.
Sitten tuli joku olympuksen pokkari.
Se oli kelpo peli ja käytössä pitkään.
Sitten tuli aiptek pocket DV 3300 yhdistelmä rutkula millä ei tehnyt mitään (oli parempi MP3 soitin kuin kamera).
Ensimmäisen kunnon kameran hankin reilu vuosi sitten ja se oli konica minolta dimage z1, jossa oli täysin manuaaliset säädöt.
Vaikka megapixuja oli vain sen 3,2 niin se ei menoa haitannut, kun rajasi kuvat valmiiksi kunnolla, ettei tarvinnut jälkikäteen croppailla.
Viime kesänä kun menin kesäduuniin ja mietin mihin sitä rahaa tuhlaisi. Silloinen muijani oli harkinnut järkkärin ostamista ja itsekkin rupesin sellaisia katselemaan ja miettimään olisiko se jotain mitä haluan.
No isäni on valokuvausta tehnyt niin harrastuksena kuin ammattinakin monet monet vuodet.
Hänellä oli silloin canon eos 10D järkkäri, joten sitä rupesin lainailemaan ja testailemaan mites ne kunnon kamerat oikein toimii.
Ihastuin nopeauteen ja monipuolisuuteen ja hankin sitten kesäloman lopulla canon eos 350D:n tarvikkeineen ja nyt kokoajan kasvatan objektiivi ym. lisähärpäkkä varastoa minkä ehdin.
Suurin innoittaja tähän hommaan oli siis isäni, joten kiitos hänelle.
Nytkin on kuvauskeikkoja hankkinut ja tuttavanikin ovat minua käyttäneet mm. 50v juhlien kuvaamisessa ja kesällä pitäisi häätkin käydä kuvaamassa.
kiinnosta niinkään kuvaaminen, mutta varmaan miljoona kuvaa on sitä tullut tehtyä vuosien varrella analogisesti tai digillä, molemmissa hyvät ja huonot puolensa, samoilla viivoilla menee mun puolesta vielä pitkään..=)
... valokuvauskärpänen alkoi pörrätä lähistölläni joskus 70/80 lukujen teitteessa olin silloin kymmenen vanha ja aloitin leikkimään perheen 110 koon agfamatikilla (kammottava kapine joka saa minkä tahansa kameran vaikuttamaan loistovehkeeltä). Ensimmäisen oman kameran ostin -80 luvun lopussa vasta ja se oli joku Hanimexin pokkari. Tapasin opiskellessani pari valokuvauksenharrastajaa josta sitten innostus kuvata järkkärillä alkoi.
-90 luvulla olen kokeillut kaikenlaisilla kameroilla kuvaamista perusjärkkäreistä linnunpönttö rolleiflexin kautta halpaan peruskeskariin ja taas kinariin.
VUonna -97 osti ensimmäisen digikameran (sekin varsin vaatimaton hintaansa nähden, kun ei niitä ollut vielä niin paljoa markkinoilla eikä kysyntä ollut niin suurta). Nyt minulla on neljäs digikamera pykälässä. Ostin viimeisimmän kamerani 2004 se oli Nikon D70 digijärkkäri ja suunnittelin pärjätä sillä mahdollisimman kauan (suljin kestänee käytössäni ehkä hyvinkin kauan).
Kuvaan edelleen sekä filmille että digillä. Filmille kuvaan puhaasti ja vain siksi että se on mahdottoman hauskaa ja on kivaa kehittää m/v filmit itse vessassa, vaikka ne sitten skannaakin tietokoneelle.