Voi ei!
Voisikohan täällä saada apua ja vastauksia ja kokemuksia. Yritän istua täällä töissä ja päästä taas tilanteen herraksi.
Tilanteeni on siis tällainen: sairastan harvinaista sairautta, joka aiheuttaa miehille melko varmasti lapsettomuutta. Naisten lapsetomuutta ei ole juurikaan tutkittu, mutta mahdollisuus lapsettomuuteen on. Noh, 8 vuoden lapsettomuus lienee ainakin omalta kohdalta tukee myös tuota naisten lapsettomuutta.
Lapsettomuus oli varsin keskeinen osa avioliittoa, mutta itse kammosin kovasti tutkimuksia ja pelkäsin jääväni yksin asian kanssa. Päädyimme hakemaan sijaisvanhemmuutta. Sijaisvanhemmuus ei ehtinyt toteutua. Nyt takana on monen asian summana avioero.
Elän uudessa suhteessa ja toivon kovasti, että tämä onnistuisi. Lapsettomuus asia on puhuttu sinänsä selväksi, että tällainen ongelma tulee olemaan. Mies haluaa ensisijaisesti biologisia lapsia. Aika lapsille on sinänsä nyt liian aikaista, mutta ei sitä tässä enää ainakaan nuorene. Olen hiljakseen selvitellyt tilannetta ja väestöliitosta tuli neuvo, että kannattaa alkaa viemään asiaa jo eteenpäin esim. jonojen vuoksi.
Mutta nyt on paniikki päällä. Uskon ja luotan, että tämä mies jaksaisi ja kykenisi olemaan tukena ja osallistumaan, eikä jättäisi selviämään itsekseen. Silti kaikki tuo pelottaa. Mies ei luultavasti tiedä mihin kaikkeen asian kanssa joutuu. Enkä varmaan minäkään osaa tarpeeksi realistisesti ajatella ja silti pelottaa hirveästi.
En halua, että suhteesta katoaa kaiken kliinisen yrittämisen vuoksi suhteen lämpö ja läheisyys.
Täällä keskustelupalstalla puhutaan eri hoidoista, mutta en osaa yhtään ajatella mitä se olisi. Lapsettomuushoitajakin totesi, että ensin tehdään perustutkimukset. Mitä ne ovat ja miten ne tehdään??
Entäs sen jälkeen?
Mitä sitten tapahtuu?
Miten hormonihoidot vaikuttavat arkeen ja siitä selviämiseen?
Itselläni on jatkuva hengitystietulehduskierre päällä, voiko se vaikuttaa johonkin jollain tavalla?
Voisikohan täällä saada apua ja vastauksia ja kokemuksia. Yritän istua täällä töissä ja päästä taas tilanteen herraksi.
Tilanteeni on siis tällainen: sairastan harvinaista sairautta, joka aiheuttaa miehille melko varmasti lapsettomuutta. Naisten lapsetomuutta ei ole juurikaan tutkittu, mutta mahdollisuus lapsettomuuteen on. Noh, 8 vuoden lapsettomuus lienee ainakin omalta kohdalta tukee myös tuota naisten lapsettomuutta.
Lapsettomuus oli varsin keskeinen osa avioliittoa, mutta itse kammosin kovasti tutkimuksia ja pelkäsin jääväni yksin asian kanssa. Päädyimme hakemaan sijaisvanhemmuutta. Sijaisvanhemmuus ei ehtinyt toteutua. Nyt takana on monen asian summana avioero.
Elän uudessa suhteessa ja toivon kovasti, että tämä onnistuisi. Lapsettomuus asia on puhuttu sinänsä selväksi, että tällainen ongelma tulee olemaan. Mies haluaa ensisijaisesti biologisia lapsia. Aika lapsille on sinänsä nyt liian aikaista, mutta ei sitä tässä enää ainakaan nuorene. Olen hiljakseen selvitellyt tilannetta ja väestöliitosta tuli neuvo, että kannattaa alkaa viemään asiaa jo eteenpäin esim. jonojen vuoksi.
Mutta nyt on paniikki päällä. Uskon ja luotan, että tämä mies jaksaisi ja kykenisi olemaan tukena ja osallistumaan, eikä jättäisi selviämään itsekseen. Silti kaikki tuo pelottaa. Mies ei luultavasti tiedä mihin kaikkeen asian kanssa joutuu. Enkä varmaan minäkään osaa tarpeeksi realistisesti ajatella ja silti pelottaa hirveästi.
En halua, että suhteesta katoaa kaiken kliinisen yrittämisen vuoksi suhteen lämpö ja läheisyys.
Täällä keskustelupalstalla puhutaan eri hoidoista, mutta en osaa yhtään ajatella mitä se olisi. Lapsettomuushoitajakin totesi, että ensin tehdään perustutkimukset. Mitä ne ovat ja miten ne tehdään??
Entäs sen jälkeen?
Mitä sitten tapahtuu?
Miten hormonihoidot vaikuttavat arkeen ja siitä selviämiseen?
Itselläni on jatkuva hengitystietulehduskierre päällä, voiko se vaikuttaa johonkin jollain tavalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luulisin kohdallasi olevan jopa alkion seulonnan mahdollinen, koska jos tuo sairaus aiheuttaa miehissä lapsettomuuden. Tuskinpa haluat tieten tahtoen sellaista pojallesi? Käsittääkseni Suomessakin tehdään noita seulontoja, jos perusteena on (vakava) sairaus. Eli silloin sinulle laitettaisiin suoraan tyttöalkio kohtuun, mikäli siis päätätte ivf- hoitoihin lähteä. Varaa aika lääkärille, siellä selviää kaikki kyllä. Voimia sinulle!
Minuakin pelotti alussa ihan älyttömästi mennä lääkäriin ja "myöntää itselleen" ettei saa lapsia "normaalilla" tavalla, mutta sitten ensimmäisen käynnin jälkeen helpotti, kun oli kuullut mitä kaikkia keinoja onkaan helpottamaan raskaaksi tuloa. Varsinkin kun olin jo ajatellut etten koskaan saa biol.lapsia. Kannattaa rohkeasti mennä keskustelemaan lääkärin kanssa. Suosittelen yksityistä jos raha-asiat ovat suosiolliset :)
"Täällä keskustelupalstalla puhutaan eri hoidoista, mutta en osaa yhtään ajatella mitä se olisi. Lapsettomuushoitajakin totesi, että ensin tehdään perustutkimukset. Mitä ne ovat ja miten ne tehdään??
Entäs sen jälkeen?
Mitä sitten tapahtuu?
Miten hormonihoidot vaikuttavat arkeen ja siitä selviämiseen?
Itselläni on jatkuva hengitystietulehduskierre päällä, voiko se vaikuttaa johonkin jollain tavalla?"
Perustutkimuksissa meillä ainakin tutkittiin miehen sperma, minun kohtu/munasarjat ultrattiin otettiin jotain verikokeita, sen jälkeen minulle määrättiin clomeja [jotka edesauttavat ovulaatiota] teroja [jotka pitävät kierron säännöllisenä] Itse en ole kokenut tätä mitenkään ylivoimaisen raastavaksi. Toki kun joskus kuvittelee vaikka minkälaista raskausoiretta ja menkat alkaakin, pettymys on suunnaton. Mutta normaaliin elämään tämä ei ole vaikuttanut, mielestäni, mutta kaikki ottaa asiat omalla tavallaan! Tarkoitatko jatkuvalla hengitystietulehduskierteellä astmaa? minulla on astma joka ei vaikuta mihinkään lapsettomuus asioihin ollenkaan.
Eli heti soitto lääkärille kun siltä tuntuu! Voimia sinne päin! :)
Olen muutaman kerran gynellä ja lääkärillä käynnin yhteydessä ottanut puheeksi tämän lapsettomuusasian. He ovat vain tokaisseet, että päällisin puolin näyttäisi asiat olevan kunnossa. Kyllä terve nuori nainen lapsia saa! Niinpä... Mutta siis en ole käynyt vielä varta vasten asian tiimoilta lääkärissä.
Oman sairauteni perinnöllisyyttä ei ole vielä riittävästi tutkittu. Näin ollen ei ole ollenkaan varmaa, onko mahdollisesti syntyvällä lapsella mahdollisesti sama sairaus, kuin minulla.
Hengitystietulehdukset ovat ihan kunnon tulehduksia (keuhkokuumeet, keuhkoputkentulehdukset, poskiontelutulehdukset). Sairastan kyllä tämän toisen sairauden lisäksi astmaa, joka osaltaan on pahentamassa tulehduskierrettä. Antibiootti- ja kortisonikuurit normaalin lääkityksen lisäksi ovat arkipäivää.
yleensä mennään tapauskohtaisesti helpoimmasta vaikeimpaan (icsi)-hoitoon. Perustutkimukset siis on ultra-verikokeet, miehen siemennesteanalyysi jne.
Hoidot on rankkoja, varsinkin siis noi kaikki raskaammat hoidot siksi, että niissä joutuu piikittämään itseään, syömään hirveästi lääkkeitä, olemaan ronkittavana ja punkteerattavana jne. Kaiken kuitenkin voi kestää. Sinulla on vielä vaikeutena nuo tulehdukset, että helppoa ei tule olemaan varmaan. Riippuu ihan kuinka helposti raskaus onnistuu. Itse raskauski on rankkaa jos sairastaa koko ajan. Mutta kaikki on kestettävissä, ainakin itse kestin sen ja hoidot oli tuloksellisia.
En kadu päivääkään että kävin sen läpi. Yksi neuvo kuitenkin: kannattaa käydä juuri väestöliitossa tai julkisella tai yleensäkin paikassa jossa varmasti on pätevää hoitohenkilökuntaa. Itselläni meni vuosia hukkaan kun menin ensin väärään paikkaan ja sain ihan epäpätevää "hoitoa".
ymmärtääkseni kortisoni hoitoja ei mielellään anneta raskaana oleville naisille, ellei aivan välttämätöntä. kortisoni on huomattavan iso riski kasvavalle sikiölle. eli näin ollen kuvittelisin että vaikuttaisi lähinnä sairautesi hoitoon (ettei voida ehkä hoitaa niin tehokkaasti). kannattaa kysyä suoraan tällä hetkellä sinua hoitavalta lääkäriltä ja jos lapsettomuushoitoihin lähdette, muista että täytyy olla sama lääkitys kuin olisit raskaana.. sitten kun tärppää ei ole pelko pepun alla...
meillä hoidot tulivat mukaan nuoreen suhteeseemme, alkaa ikää olemaan jo miehellä. sen voin sanoa, ettei tähän ryöpytykseen osaa oikein valmistautua. mies ei edelleenkään meinaa ymmärtää kuinka koskee.. 'se on vaan niitä hormoneita', se sanoo nykyään kaikkeen.. miehille ehkä vaikeampaa käsittää. niillekin voisi antaa yhden kuurin niin näkisivät miten vaikuttaa... :)
minun tilanteeni siis se päinvastainen: hormonit vaikuttaa kaikkeen. joka toinen kuukausi olen ihan mahdoton: itken ja kiukuttelen lähes taukoamatta. nämä vaikuttavat ihmisiin niin eri tavalla. meille on tullut ongelmia (isoja) aina välillä, onneksi ollaan niistä selvitty. jostakin luin, että ensi kuukaudet erottaa, sitten pari yleensä lähentyy hyvin syvästi. että voimistaisi vallan parisuhdetta.
toivon, ettet pelästynyt: meillä pääosin asiat hienosti, mies ottaa osaa upeasti ja on tukena kyllä (ei vaan aina ymmärrä.. enkä voi moittia). huumorilla ollaan onneksi voitu ottaa asiat hyvin pitkälti.
sanoisin, että kannattaa mennä juttelemaan klinikalle, ensimmäisellä käynnillä ei tarvitse sitoutua mihinkään ja hoidoissa voi ylipäätään aina pitää taukoa kun siltä tuntuu. tai lopettaa. käsi sydämellä voin sanoa, etten tätä kenellekään suosittelisi, mutta taas toisaalta tiedän millaista se on pohtia ja murehtia asioita ilman apua.
perustutkimuksia meillä oli ovulaation seuranta, munatorvien aukiolotutkimus ja siemennesteen tutkiminen. täytettiin lomake, jossa kyseltiin kaikenlaista lähinnä seksuaaliterveyteen liittyvää mutta myös muuta. verikokeita tiedän joidenkin paikkojen otattavan, mutta meiltä ei koko hoitojen aikana ole otettu ensimmäistäkään. paitsi mieheltä hiv ja hepatiitit. meillä takana kaksi inssiä, menkkojen olisi pitänyt tänään alkaa, mutta ei ole kuulunut... toivossa eletään..