Onkohan kellään muulla sama ongelma. Hirmuinen vauvakuume olisi päällä mutta miehellä ei. Kaikenlisäksi sisällä myllertää aika sekavia ajatuksia, sillä laastari jäi laittamatta n.2 viikkoa sitten ja olin ilman laastaria vajaan viikon. Tuli sitten touhuttua miehen kanssa ja huomasin saunassa, että laastari on jäänyt pois. Tein testin muutama päivä sitten, mutta negaa näytti. Menkkojen pitäisi alkaa parin viikon päästä. Olemme nyt miehen kanssa keskustelleet asiasta, että mitä jos vahinko sattuikin käymään, niin olisiko se kamalan vakava asia. Minun mielestä ei, mutta mies ei näkisi siinä mitään hyvää. Hän kyllä haluaa lapsia, mutta ensin pitäisi olla vakaa rahatilanne, talo valmis (rakentamista suunniteltu ensi kevääksi), minulla vakituinen työpaikka jne. Olen aivan epätoivoinen ja surullinen siitä, että mieheni ei ymmärrä minua. En jaksa odottaa vuosia, että "kaikki olisi kunnossa" :(
Vauvakuume, mutta miehellä ei
.........
181903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinpä...
Kun saisi nuo miehet vielä ymmärtämään sen, että sitten kun on "kaikki" ulkoisesti kunnossa, niin ei se lapsi välttämättä tulekaan heti! Kun ehkäisy jää pois, niin voi mennä vuosi tai kaksikin ennen kuin tulee tärppi. Pahimmassa tapauksessa joutuu odottamaan kauemminkin ja hakemaan apua hoidoista.
Terv. kolme vuotta ilman ehkäisyä...
Minullakin on ollut hirveä vauvakuume jo jonkin aikaa. Opiskelun kautta se on vain pahentunut, kun olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä. Parin viikon päästä valmistun, ja vakituinen työpaikka odottaa..Häät tulossa syksyllä, joten olen elätellyt toiveita, että jospa häiden jälkeen voisimme alkaa yrittää vauvaa. Mutta turhaan haaveilen, mies haluaa että raha-asiat olisivat kunnossa (tekee nyt töitä ja opiskelee).Hänellä voi kuitenkin mennä hyvinkin vielä pari vuotta opiskellessa, koska tekee niin paljon töitä ohella. Hän ei tunnu ymmärtävän, että vauva ei ehkä tulekaan heti tilauksesta, ja että meille tulee ikää koko ajan enemmän, olemme nyt 24 ja 26. Minua niin harmittaa ja suututtaa tämä asia. Se alkaa jo vaikuttaa suhtautumiseeni mieheen. Miksi hänen pitää aina saada määrätä milloin mitäkin tapahtuu..
että jos suhtautumisesi mieheesi on tuo, niin eiköhän häät ole turhan aikainen teko.
Näköjään olisi pitänyt pitää mölyt mahassa. Turha odottaa ymmärrystä täältäkään.
vaan niistä täytyy puhua kumppanille.
Lisäksi kannattaa itse miettiä, onko tämä nyt sitä mitä haluan!
ja mietitty on, kiitos vain.
Meillä myös mulla oli jo pitkään vauvakuume, tosin halusin itsekin odottaa opiskelut alta pois. Musta tuntuu, että miehet miettii just enemmän käytännölliseltä kannalta tuota vauvan hankintaa ja niille pitää olla järkeen käyviä perusteluita. Eli laskeskella vähän rahatilannetta, ottaa selvää tuista ym, niin että mies näkee et on tosissaan ja huomioinut myös ne asiat mitkä sitä mietityttää. Ja kuten sanottu vauvoja ei tehdä, ne saadaan eli voi sitten mennä pitempäänkin varsinkin kun ikää tulee lisää. Tsemppiä, mä tiedän et on tuskastuttavaa odottaa kun ite olis jo valmis.
noilla miehillä on aina teko syyt joka asiaan,just tollasta et pitäis muka tehä ennen vauvantuloo vaikka mitä.ja et ehkä myöhemmin sit.niin munki mies sanoo,ja menee hermot ku ei ikinä oo oikeeta ajankohtaa.aina on uus syy minkä takia kannattaa oottaa.
metsästys. Mies ei voi kuulemma sitten enää käydä metsällä ja ajamassa motocrossia jos meillä on vauva. Minä en kuulemma tykkää, jos joudun olemaan sitten aina vauvan kanssa kotona kun hän on metsällä. Niinhän se menee nyttenkin, ainuut vaan että olen kotona yksin, enkä vauvan kanssa.
Ei yhtään järkeä, kaikki heti tänne mulle vaan.
Sääliksi käy hyvää miestä joka koittaa laittaa kaiken hyväksi ja valmiiksi lapselle.
"unohtelusi" kuulostaa tarkaan harkitulta.
Toivottavasti miehesi tajuaa petollisuutesi ja nostaa kytkintä.
Et ole hänen arvoisensa.
Miehesi haluaa että sinäkin hankit pysyvän työpaikan, mikä on todellakin oikein, sekä itseäsi että MIESTÄSI kohtaan.
Erittäin itsekäs olet jos sen asian hassaat toisarvoisena. Saat vielä aikaan sen ettei mies halua, -ei sinua, -eikä lasta, kun yrität kaataa koko perheestä huolehtimisen vain hänen niskaansa.
Tai ehdotappa tasa-arvon nimissä että sinä käyt sitten töissä, ja miehesi jää kotiin nauttimaan koti-isyydestä sillä aikaa kun sinä teet pitkää päivää ja revität kaikkesi perheen eteen. Varmaan tykkäisit elämästäsi?
Se on niin helppoa olla aina vaatimassa muilta kun saa itse sitten olla "suojatyöpaikassa" kotona, sillä sitä se on. Minä nimittäin olen ollut molemmissa rooleissa, ja puhun kokemuksesta, enkä luulosta.
Ei kukaan näistä naisista oo täällä sanonut olevansa ilman työtä. Ihmeen negatiivista sakkia täällä vastailemassa.
täällä on niitä miehiä kohtaan, jolle lapsen hankinta JUST NYT ei ole se maailman tärkein asia. Pikkuisen epäitsekkyyttä, ihan yhtä itsekkäitä ovat vauva tänne heti-kommentit kuin perustelut halusta kohtuulliseen toimeentuloon (josta muuten on iloa koko perheelle).
jokaisella on siihen oikeus - kunhan asialinjalla pysytään. Minulla on ollut sama mies 14 vuotta, meillä on vasta kaksi lasta (joilla on useita vuosia ikäeroa, koska miestä on pitänyt kaikin naisellisin ja epänaisellisin keinoin kerjätä lasten tekoon), ja kohta on kai myöhäistä oman biologisen kellon raksuttamisen takia edes haaveilla kolmanesta tai neljännestä. Vaikka mies ja lasten isä siis on lapsilleen myös hyvä isä. Suomalainen nainen vaan saa synnyttää keskimäärin vähemmän lapsia kuin kanssasisarensa muualla Euroopassa ja syynä on - yllätys, yllätys - suomalainen mies, joka määrää perheessä lasten lukumäärän. Usein vedoten taloudellisiin seikkoihin. Ja meidänkin perheessä molemmat on koulutettuja ja työssäkäyviä ("pakolliset" äitiyslomat on vain pidetty). Joten kaikki syyt ovat tekosyitä - miehen ei ole tarvinnut mistään luopua.
Meillä oli vastaavanlainen tilanne. Mutta keskustelu (joka vei aikoja..) tuotti hedelmää. Luulen, että sinunkaan miehesi ei milläänlailla pahalla sinun vauvakuumettasi ole torpedoimassa, miehillä vain tuntuu monilla olevan sisäänrakennettuna se "perheen hyvinvointi pitää taata ja sen täytyy olla varma"-ohjelma. Meillä mies keskustelun tuloksena lopulta hämmästyi kuinka hän olikaan ajatellut niin, että lapsia ikäänkuin vain TILATAAN sitten kun kaikki on valmista. Samoihin aikoihin lääkäri määräsi e-pillerini vaihtoon ja uusien -"kokeillaan vielä näitä"-pillerien lisäksi olisi vielä pitänyt syödä extra-hormonia. Kultani tutustui näiden kaikkien tuoteselostuksiin ja sivuvaikutuksiin ja totesi, että nyt saa riittää... mitä me tässä odotetaan? Nyt ehkäisy on jätetty pois ja jätetty tilanne luonnon haltuun.
Ei ole sitä taloa, eikä ole vakituista työtä kuin meistä toisella (minulla), mutta eiköhöhän ne kaikki asiat järjesty..ja kun sitä ei tosiaan ikinä tiedä onnistuuko raskaus ylipäätään.
Jutelkaa ja keskustelkaa, yrittäkää ottaa molempien näkökulmat huomioon ja nähdä kummankin mielipiteissä jotain hyvää. Asiat ei yleensä ole heti kauhian yksioikoisia, mutta pieneksi puolustukseksi meille vauvaa hössöttäville tyttö-ihmisillekin.. kyllä naisen ja miehen täytyy niitä naisen hormoneja ja äidillisiä tunteitakin kuunnella.. :)
eli siis minulla on vauvakuume mutta mies ei ole asiasta innostunut. Naimisiin mennessä oli kyllä puhe että lapsia haluamme sitten joskus, mutta nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä, on oma talo ja vakityöpaikat. Mielestäni olisi jo hyvä tilanne aloittaa yritys. Mies vaan on jotenkin alkanut perumaan puheitaan eikä tiedä haluaisiko sittenkään lapsia. Haluaisin kyllä odottaa että molemmat olisimme siihen täysin valmiita, mutta tuntuu että tuleeko sitä tilannetta koskaan, olenhan jo aika kauan odotellut :(
Hei!
Minulla vähän saman suuntaisia kokemuksia/tuntemuksia. Itselläni on ollut krooninen vauva kuume jo useamman vuoden (olen 28v) ja viime syksynä jouduin käymään gynellä fyysisten oireiden vuoksi. Rinnat kovat ja supisteli. En kuitenkaan ollut raskaana. syytä oireisiin ei löytynyt (valeraskaus?). Mies ei halua enää lapsia. Meillä niitä on jo kaksi (6; 9), mutta tyhjä syli huutaa kolmatta. Suhde joutuu koville sillä samalla kun haluan lasta kovasti pelkään että tulen raskaaksi. en halua enään tulla raskaaksi siten että se on maailman pahoin asia. Toivoisin joskus kokevani raskauden ihanana ja hyvänä asiana. Ero tuntuu pahalta sillä välitän miehestäni ja lapsistani. JA todennäköisyys lapsen saantiin ilman miestä pienenee ;). Mutta kun syli huutaa ja mies sanoo ei. Mitä pitää tehdä? Jos vain joku osaisi sanoa mitä pitäisi tehdä. Vai tyydynkö heijaamaan sylissäni tyynyä? Ps. Aiemmin mieheni sanoi että sitten kun on isompi asunto, töitä, auto jne jne. Nyt on kaikki se, mutta vielä pitää saada uusi auto, uudet huonekalut, ja kodin elektroniikkakin täytyy uusia ja ei tietenkään pidä luopua omasta elämästä, jonka juuri on saanut atkaisin, koska lapset ovat jo niin vanhoja.... Yritän olla katkeroitumatta :/