Uskomatonta mitä soopaa te tänne kirjoitatte!
Siirryin vahingossa tuolta avioero-osastolta, ja oli kuin marsiin olisi saapunut. Voiko todella olla noin naiiveja, sinisilmäisiä ja hyväuskoisia hölmöjä olemassa? Onko nämä suomalaiset naiset hyvinkoulutettuja, fiksuja ihmisiä, jotka todella uskoo sen mitä kirjoittaa itse? Todellinen järkytys!
"Sitten se aukaisi sitruunan toisen puolen, ja voih! Siellä oli sormus!"...blaah! "Hei en jaksa enää odottaa - mikä vika kun 10 v ollaan oltu yhdessä ja jo 28v eikä vieläkään kosinu?" ... hei älä hullu mee ikinä naimisiin!
Ettekö tiedä, että pillerin keksimisen jälkeen ei enää tarvitse sitoa itseään loppuelämäksi toiseen ihmiseen? Avioliitto on lähinnä juridis-taloudellinen sopimus, ja ero maksaa rahaa. Ettekö tienneet? Jos sinä olet elättävä osapuoli, joudut kuittaamaan isot rahat exälle, jos sitruunanpuolikkaasta alkanut auvoinen onnenne ei jostain syystä kestäkään. Jos taas jäät kotiin tehtailemaan lapsia, ei eläkettä kerry ja ura menee ohi eikä työelämä varmasti enää kiinnosta. En tiedä ketään, jota olisi työelämä kiinnostanut enää sen jälkeen kun on perhettä alettu perustamaan!
Niin tai näin, osasi on karvas jos tuollaisiin asioihin oikeasti uskot. BRRR!!! Akateemiselta naiselta menee oikein kylmät väreet selkäpiitä pitkin.
Nyt kommenttia muilta pikku-prinsessoilta ja tonnikeijuilta!
Ja sormukset HETI takaisin kaappiin, miehelle kaunis "kiitos ei"-vastaus!
Ehdottomasti.
eronnut 28v nainen.
Siirryin vahingossa tuolta avioero-osastolta, ja oli kuin marsiin olisi saapunut. Voiko todella olla noin naiiveja, sinisilmäisiä ja hyväuskoisia hölmöjä olemassa? Onko nämä suomalaiset naiset hyvinkoulutettuja, fiksuja ihmisiä, jotka todella uskoo sen mitä kirjoittaa itse? Todellinen järkytys!
"Sitten se aukaisi sitruunan toisen puolen, ja voih! Siellä oli sormus!"...blaah! "Hei en jaksa enää odottaa - mikä vika kun 10 v ollaan oltu yhdessä ja jo 28v eikä vieläkään kosinu?" ... hei älä hullu mee ikinä naimisiin!
Ettekö tiedä, että pillerin keksimisen jälkeen ei enää tarvitse sitoa itseään loppuelämäksi toiseen ihmiseen? Avioliitto on lähinnä juridis-taloudellinen sopimus, ja ero maksaa rahaa. Ettekö tienneet? Jos sinä olet elättävä osapuoli, joudut kuittaamaan isot rahat exälle, jos sitruunanpuolikkaasta alkanut auvoinen onnenne ei jostain syystä kestäkään. Jos taas jäät kotiin tehtailemaan lapsia, ei eläkettä kerry ja ura menee ohi eikä työelämä varmasti enää kiinnosta. En tiedä ketään, jota olisi työelämä kiinnostanut enää sen jälkeen kun on perhettä alettu perustamaan!
Niin tai näin, osasi on karvas jos tuollaisiin asioihin oikeasti uskot. BRRR!!! Akateemiselta naiselta menee oikein kylmät väreet selkäpiitä pitkin.
Nyt kommenttia muilta pikku-prinsessoilta ja tonnikeijuilta!
Ja sormukset HETI takaisin kaappiin, miehelle kaunis "kiitos ei"-vastaus!
Ehdottomasti.
eronnut 28v nainen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
käyn tällä palstalla väliin lueskelemassa juttuja ihamuutevaan (en ole kihloissa, naimisissa tms. vaiks ton miehen kans yhes ollaanki).
tää sun tekstisi oli todella hauska!:D siis oikeesti. aivan loistava kirjotustyyli :) en sisällöstä ossoo sannoo mitää juur, ku ei ole ajankohtasi rengastamishommat juur ny, mutta toi sun tekstis tyyli ja kirjotustapa oli ihan paras :D jään tänne kikattelemaam sitruunoita :D
Olet vaan kade ja katkeroitunut, kun sinut jätettiin.
- mutta onnea kuitenkin valitsemallasi kyynisellä polulla
En ymmärrä miksi naiset haluavat tämän kosimisen suhteen palata vuosikymmeniä taakse, kun miehet määräsivät perheen kaikista asioista. Muuten kyllä päällepäsmätään mutta kosinnan tulisi olla jotenkin niin yltiöromanttista.Blaah. Me mennään kihloihin, kun on yhteistä rahaa, eikä tee mieli silloin muuta ostaa, mitä se yks sormus muuttaa. Naimisiin sen juridisista syistä ja hyvien bileiden takia ja ennen lasten tekoa. Ja kosinta oli yhteinen sopimus ei mikään kauniitjarohkeatsormusshapanjalasissakosinta.
Jaah mä en taas ymmärrä, että jos naimisiin menosta on sovittu (=ollaan kihloissa) niin miksi vielä myöhemmin mennään mennään kihloihin...? Sitten kun on yhteistä rahaa? Eikös sormukset vaan osteta sitten kihlauksen (joka tapahtui jo aiemmin) merkiksi? Joten eiköhän kaikki kihlauduta omalla tyylillään... Mutta ainahan sitä voi ihmetellä!
Sulla ei sitten mene hyvin miesrintamalla ja kellään muullakaan ei sitten sais mennä? Sä et eläny sun prinssis kanssa ihanaa ruusunpunaista elämääsi loppuun asti, eikä siis kukaan muukaan saisi näin tehdä?
"Ettekö tiedä, että pillerin keksimisen jälkeen ei enää tarvitse sitoa itseään loppuelämäksi toiseen ihmiseen? Avioliitto on lähinnä juridis-taloudellinen sopimus, ja ero maksaa rahaa."
Miten tämä pilleri nyt mitenkään liittyy avioliittoon? Ei avioliitto tietääkseni tarkoita sitä että pitäisi tehtailla niitä lapsia? Ja mistä olet saanut päähäsi, että kaikki avioliitot päätyvät eroon? Jos näin on päässyt käymään itsellesi, ei niin välttämättä käy kaikille muille. Miksi tahdot tulla tänne osastolle kieltämään niiltä ihmisiltä ilon jonka ovat varmasti jokainen ansainneet?
Jos olet kokenut eron, pui asiaa muiden samankokeneiden kanssa jotka keskustelevat siitä omalla osastollaan, mitä se on sinulta pois jos joku toinen on onnellinen?
Sun ex-ukkosi onnistui näköjään satuttamaan sua pahasti, ja olet oikeutettu mielipiteeseesi. Mutta, muisteleppa silloin kun oma exäsi sua kosasi, että taisitpa olla sinäkin silloin onnellinen, tai aika ihmeellistä jos oli jo silloin noin vastenmielistä mennä naimisiin, niin miksi teit niin?
Koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Kukaan meistä täällä ei varmastikkaan ole niin sinisilmäinen kuin väität, etteikö jokainen tietäisi, että asioita tapahtuu vaikka ei tahtoisi. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että mahdollisuus onnistua olisi niin häviävän pieni, ettei siihen mahdollisuuteen uskaltaisi tarttua.
Eletään kaikki sovussa, päiväkerrallaan ja nautitaan kaikista pienistä ja isoista onnen jyväsistä joita elontielle sattuu. Ei murehdita etukäteen kaikkea sitä pahaa mitä maalimalla saattaa olla meille varattuna, ei pidä pelätä elämästä elämää siten kuin itsestä hyvälle tuntuu.
Tämä sitruuna morsian ainakin aikoo ihan vihreine silmineen astella ensikesänä alttarille, ja ottaa vastaan sen mitä elämä tuo. Katkeruudella ei voita mitään.
No miksi sä itse sitten menit naimisiin? Oliko kosinta romanttinen? Pyörikö sukat jaloissa? Ja nyt ollaan katkeria eron jälkeen? Life sucks...
Tekstisi on hieman loukkaavaa niiltä osin, että oikeasti esim. minä ja monet muutkin menevät naimisiin omien vakaumustensa takia. Minulle avioliitto on pyhä sakramentti, ei pelkkä kulissi. Avioliitto ei myöskään takaa toisen pysyvyyttä tai sitä onnellista elämää, se antaa jotakin kaunista, jonka jakaa rakastamansa ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa taivaltaa kuolemaansa saakka. Ja mitä tulee lapsiin, en ole ajatellut niitä vielä aikoihin hankkia, eikä naimisiin ole mikään kiire, vaikka toki haluankin. Mitään mielenkiintoa ei olisi myöskään jäädä kotiäidiksi, koska työni antaa minulle niin paljon.
Aivan totta on, että avioliitto tuo tiettyjä etuuksia, mutta niiden takia ei pitäisi missään nimessä naimisiin mennä.
Oletko omasta erostasi jotenkin katkeroitunut? Akateemisuus ei kerro yhtään mitään tasosta jota sinullakaan ei sitten ollutkaan kun jokin epäonnistunut exäkin vaan olet. Avioliitossa ja avoliitossa joutuu elättään puolisonsa, kai se nyt siellä akateemis oppaassakin jo lukee :)
Kaikille se rahan keruukaan ei nyt niin tärkeetä ole vaan se on kulutusta varten. Jos jollain on varaa elättää ja maksaa eroista niin mikä sinä sitä tuomitsemaan? Kotona tehtävä työ on yhtä arvokasta kuin jossain vieraan palkkauksessakin. Ihan sama kuka sen palkan maksaa, aviomies tai jokin ulkopuolinen taho.
Etpä itsekkään mitään ei vastausta ole antanut aikanasi. Toisekseen kamalaa lasten kannalta jos kumpikin perheessä harrastaa uraa. Aika traagisia tapauksia joskus uraperheiden tragerioista, viimeinen JB tapauskin. Lapsi hoidatutettiin pääasiassa isovanhemmilla vanhempien pitäessä kulisseja arvelisin tapauksesta. Minä ainakin arvostan kotiäitejä joille riittää se "ura" kotonakin eikä yhteiskunnalla hoidatuteta lapsia. Ei niillä helvatan titteleillä ole mitään merkitystä jos päässäkään ole tyhjää enempää.
Tuota... itsekin olet ollut naimisissa? Eli olet tainnut itsekin sitten olla joskus sinisilmäinen hölmö...?
"Jos sinä olet elättävä osapuoli, joudut kuittaamaan isot rahat exälle, jos sitruunanpuolikkaasta alkanut auvoinen onnenne ei jostain syystä kestäkään."
Entäs se avioehto?
Kannattaa tutustua lakiin ennennaimisiinmenoa. Avioehdosta huolimatta varakkaampi puoliso joutuu maksamaan hyvitystä, mitä kauemmin liitto on kestänyt kohtullistamisäännön mukaan. Ja onhan se ihan oikein, jos esim. vaimo on ollut poissa työelämästä hoitamassa miehensä lapsia vaikka 15 vuotta, että tästä tulee kohtuullinen korvaus.
Joo mutta ei taida joutua ihan niin isoja rahoja maksamaan kuin ilman avioehtoa?
Ja aina ei ole niin, että toinen on varakkaampi. Vaikka usein näin onkin. Joten ei välttämättä tule kalliiksi. Jotkut naiset (ja miehet) käyvät töissä ja joillakin ei ole lapsia.
Jes, niinhän sitä jo laulettiin 30 vuotta sitten:
No woman - no cry!
Mitäs turhaan sitoudutaan kun hommat kaatuu ennemmin tai myöhemmin, siis yleensä ketään. Tehkää jotain muuta järkevää.
Mä reissaan maailmaa.
...Elämässä on aina vastoinkäymisiä ja surua. Ne kuuluvat ihmiselämään. Vastoinkäymisistä opitaan ja niiden avulla kasvetaan, "jalostutaan".
Itse erosin yli 20 v kestäneestä väkivaltaisesta avioliitosta neljä vuotta sitten. Liitossa oli runsaasti kauniitakin asioita ja muistelen yhteistä aikaa lämmöllä. Sitten rakastuin palavasti mieheen, joka petti ja valehteli minkä kerkisi. Suhteessamme roihusi rakkaus ja seksi. Aivan uskomattoman UPEA seksi.Hänestä toipumiseen meni vuosi. Ja sitä uskomatonta seksiä kaipaan vieläkin. Itkin puoli vuotta "putkeen" ja laihduin 10 kiloa.Kolmas rakkauteni heittäytyi kovin mustasukkaiseksi, joten suhde loppui siihen. Tässä iässä (45 v) ei jaksa tehdä "tiliä" tekemisistään tai "jankata" luulotautisen kanssa tuntikausia päivässä.
Nyt olen rakastunut aivan "päättömästi" 5-kymppiseen poikamieheen ja menisin vaikka paikalla naimisiin tämän villin ja vapaan, komean ja seksikkään miehen kanssa. Vaikka olen aivan "myytyä" naista ja rakkaus on sumentanut aivoni(joita ei ainakaan koulutuksella ole pilattu), tekisin kuitenkin avioehdon. Itselläni on jo riittävästi omaisuutta (omalla työllä hankittu), enkä halua itselleni kenenkään omaisuutta. Minulla on ihana, todella vaativa työ, jossa olen pidetty ja arvostettu.
Välillä olen ollut katkera, pettynyt ja täysin maassa. Olen itkenyt merellisen kyyneleitä, lähtenyt lasten kanssa karkuun perheväkivaltaa, olen sallinut itselleni valehdeltavan päin naamaa ja olen vielä uskonut kaiken, olen antanut itseni pahoinpitelyn kohteeksi jne.. jne.. Mutta silti uskon ja luotan rakkauteen. Rakkaus on tärkein tunne!!! Rakkaus on parasta!!! Vastoinkäymisiä tulee, mutta uskaltakaa silti elää!!! Minä ainakin haluan sanoa kuolinvuoteella, että minä elin!!! Olen elänyt kaikki tunteeni täysillä.
Rakastakaa ja uskokaa tulevaisuuteen!! Rakastelkaa ja suukotelkaa!!! Halatkaa ja silitelkää!! Hellikää ja hoivatkaa!!! Ja ennen kaikkea RAKASTELKAA ja taas RAKASTELKAA!!!
IHANAA RAKKAUDEN TÄYTTÄMÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!!!!
Okei, eli erosit, menetit siinä rahaa ja muutuit sukulaisten silmissä "siksi eronneeksi" ja koskapa olet korkeasti akateeminen nainen, niin tulet valittamaan siitä Suomi24 chattiin? Hanki elämä.
Heh! XD
Sitähän se avioliitto on: joko erotaan tai aletaan kotiäidiksi. Voi elämä...
nim. äiti, muttei kotiäiti 080808
onhan nuita proffessoreita sun muita nähty, jotka on tehny uraa ja sitte on yksin.. Jos elämö pyörii pelkän rahan ympärillä niin ei oo paljon sisältöä elämässä..
Kirjoitat hyvin. Mulla nauratti lukea sinun juttua. Se oli niin ihanan räväkkä.