Sinä naista joit ja nainen sinua,
vaan ruokapöytään ei yhtään kutsua.
Vatsa kurisee lähdevettä.
Tyhjä ei täyty kerralla,
pisara tipahtaa yksi kerrallaan
solisee pieneksi puroksi.
Vuo hankautuu,
koskeksi kuohahtaa.
Silmät kirkastuvat näkemään orvokit,
haistamaan tutun.
Harjaan koiraa kujalla,
naapuri suuttuu karvoista omenapuissaan.
Koirankarvoja peipposten pesiin,
poikasten ammottaville nokille,
emon odotukseen, lennon aloitukseen.
Että laulu jatkuisi,
että sen kuulisimme
muistaisimme koirankarvakodeissamme
emojen odotuksessa
aina.
Voikukkapelto, leskenlehti piennar,
rentukkajoki, narsissipenkki.
Keltaista ja uutta vihreää tuuli heiluttaa.
Niin vähän aikaa enää helisee tuulikello koivussa
kutsuaan vierailulle.
Uimakopin valkoinen maali hilseilee,
aurinko tekee sille pahaa,
kaikille seinille
tuuli lyö sisään vilua.
Laiturin päässä kylmän puremat portaat
astua alas ja uida toiselle rannalle,
jaksaa joskus takaisin.
vaan ruokapöytään ei yhtään kutsua.
Vatsa kurisee lähdevettä.
Tyhjä ei täyty kerralla,
pisara tipahtaa yksi kerrallaan
solisee pieneksi puroksi.
Vuo hankautuu,
koskeksi kuohahtaa.
Silmät kirkastuvat näkemään orvokit,
haistamaan tutun.
Harjaan koiraa kujalla,
naapuri suuttuu karvoista omenapuissaan.
Koirankarvoja peipposten pesiin,
poikasten ammottaville nokille,
emon odotukseen, lennon aloitukseen.
Että laulu jatkuisi,
että sen kuulisimme
muistaisimme koirankarvakodeissamme
emojen odotuksessa
aina.
Voikukkapelto, leskenlehti piennar,
rentukkajoki, narsissipenkki.
Keltaista ja uutta vihreää tuuli heiluttaa.
Niin vähän aikaa enää helisee tuulikello koivussa
kutsuaan vierailulle.
Uimakopin valkoinen maali hilseilee,
aurinko tekee sille pahaa,
kaikille seinille
tuuli lyö sisään vilua.
Laiturin päässä kylmän puremat portaat
astua alas ja uida toiselle rannalle,
jaksaa joskus takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellaista on rakkaus: katkeilee ja kihartuu.
Kasvot hehkuvat mielihyvää, kun mies liikuttaa kättään sadoissa salaisissa paikoissa.
Kunnes pilvet nousevat kasvoilleen, rummut kumahtavat ennen teloitusta. Kädet haavoittuvat.
Makaan sinusta pois kääntyneenä.
Peitän kaiken, minkä eilen paljastin.
Katson vihaista selkääsi,
näen kuinka lauhdut nukkuessasi,
suot unellesi lempeän hymyn.
Toivon, että heräät pian -
ettet sulkisi korviasi,
päästäisit nyrkkisi auki,
selkäsi kumaran unohtaisit.
Lähtö ei ole hylkäys, sinä et ole hylätty kuin itseltäsi.
Paluumatkalla kotiin olemme kaikki.
Erojen sietämätön sahaus,
liiterin oven narina.
Otit minulta tulitikut ja kätemme koskettivat.
Poltin samalla tulella nuotiota koko yön.
Kohta kukkii villiviini,
valvon etukäteen sen tuoksun tähden.
Ettei nuppuvarsi rasahda poikki ennen kukintaa,
ettemme mekään.
Tavallinen ei enää tyydyttänyt miestä,
uusi herätti epäilyjä:
keneltä minkäkin oppinut,
miksi niin paljon kahmii,
vuosikausia.
Männyt metsässä alkoivat huutaa.
Tavallinen nousi ja lähti lähteäkseen.
Mies vai nainen
Ihminen katselee kaukaa
Ymmärtää elämää
Sieluja
Kaikki on tässä
Kaikki on nyt hetkessä läsnä
Elämä ilman rakkautta - kipeää
Pitääkö elämän olla kipeää
Ymmärrä en
Katkeilla ja kihartua