joilla yhteiseloa 20-30 vuotta, ja lapset ehkä jo muuttaneet kotoa. Silti he viihtyvät toistensa
seurassa muutenkin kuin mukavuuden halusta tai tottumuksesta, tai kulissia ylläpitääkseen.
Ei ole enää rahahuolia, on yhteinen asunto ja muuta omaisuutta, yhteisiä ystäviä.
Voiko olla niin, että tosissaan nauttivat elämästään, vai puuttuuko siitä jotain, niin että
vähintään toinen haikailee muutosta?
seurassa muutenkin kuin mukavuuden halusta tai tottumuksesta, tai kulissia ylläpitääkseen.
Ei ole enää rahahuolia, on yhteinen asunto ja muuta omaisuutta, yhteisiä ystäviä.
Voiko olla niin, että tosissaan nauttivat elämästään, vai puuttuuko siitä jotain, niin että
vähintään toinen haikailee muutosta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hyvä ystävättäreni ollut avioliitossa yli 25 vuotta, lapset jo aikuisia (3) joista kaikilla se pikku mummin ja vaarin silmäteräkin jo. Nooh, pitkään tunnettu, lapset alle kouluikäisiä, kun tutustuttiin, jo silloin sivusta seurailin, että lapsilla unelma-isä ja ihana äiti. Avioliitto sen sijaan näytti olevan aika kurja jo silloin. Liitto vaan jatkuu, rahahuoletkin, kuten sanoit, alkaa olla taaksejäänyttä... Rouvapa sanoikin, että eroaisi, vaan ei raaski nyt luopua ihanasta talosta? Nojoo, mitäs toi mulle kuuluu...
rahahuolia?
Meillä on vielä kolme alaikäistä lasta, vaikka yhteiseloa on takana yli 30v.
Lapsien saaminen ei ollut itsestäänselvyys.
Ja nyt kun kulutus on kovimmillaan, minä sairastuin ja saan hyvin pientä kuntoustustukea.
Käytössä on vain mieheni tulot ja asuntolainaakin on vielä jonkunverran jäjellä.
Elämme tarkaneuronaikaa, ei tässä leipä lopu, mutta rahahuolet, niistä ei varmaan pääse ikinä!
Minulla ja puolisollani sekä tuttavapiirissäni monella on tilanne se, että lapset ovat lähteneet tai lähtemässä ja yhteiseloa takana 20 - 30 vuotta ja enemmänkin.
Viihdymme toistemme seurassa ja toisten pariskuntien sekä isommassakin porukassa. Mukavuuden halu ja tottumus ovat toinen luonto, eikä ole mitään pahaa tuntea niin ja se on ihan hyvä syy olla yhdessä. Sen tietää jokainen pitkässä tasapainoisessa suhteessa elävä. Mukava tottumus ja kukapa ei mukavuutta kaipaisia.
Kulissin ylläpito -väite sisältää aina hitusen katkeruutta ja kyynisyyttä, joten ohitan tuon (tylsän) kommentin.
Rahahuolia on yhä edelleen kun keskiluokkaisia ollaan, yhteinen asunto on ja yhteistä omaisuutta sekä yhteisiä ystäviä ja myös omia ystäviä.
Nautimme elämästä suunnattomasti ja olemme tyytyväisiä siihen, että yhä edelleen olemme yhdessä. samoin ajattelevat hyvin monet tuttava pariskuntamme. Ain toki tulee mieleen, mitä voisi olla lisää tai mitä puuttuu mutta se takaa sen, ettemme lillu itsetyytyväisyyden harhassa ja koitamme kehittää niin itseämme, parisuhdettamme kuin elämäämmekin.
Onnea ja onnellisuutta siis löytyy (yllättävän?) paljon ja näköjään onnelliset ja tyytyväiset ihmiset keräävät myös ympärilleen samanlaisia ihmisiä. Olisiko yksi yhteinen tekijä elämänasenne?
Onnellisia pariskuntia on harvassa. Heillä näyttää olevan yhteistä innostuksen säilyminen elämään, samankaltainen elämänasenne ja yhteiset unelmat. Luulen, että moni hakee aivan vääriä ominaisuuksia kumppanistaan..
voi johtua siitä,etteivät onnelliset pariskunnat kutsu kylään yksinäisiä 40 naisia?
Voi reppanaa.. Ensinnäkin voisit opetella lukemaan uudestaan. Totesin, että harvassa on.. En sitä, ettei olisi..
Mistä luulet tuon yhteenvetoni syntyneen? Niistä onnellisista tuntemistani pariskunnista :). Heitä leimaa nuo asiat..
Kumpi tässä oikein on reppana?
Nimim. onnellinen äippä.
Onnellisuus on kiinni korvien välistä. Voit olla onnellinen äiti.. Hyvä niin.. Mutta kommenttisi oli reppanan tuotosta :)..
lemnaminor on ihana ja fiksu ihminen, aikuisten oikeesti.