Olen viisitoista vuotias tyttö ja en koskaan seurustellut. Ala-asteella olin suosittu ja oli jotain sekoilua poikien kanssa, mutta sitten sairastuin syömishäiriöön ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen meni täysin ja menetin suurimman osan kavereista. nyt olen parantumassa ja seurustelu kiinnostaisi taas. En ole ujo (tosi puhelias ja riehakas kun vauhtiin pääsee)mutta en myöskään kehtaa tehdä aloitetta vaan odotan poikien tekevän aloitteen. Vinkkejä mistä löytäisin poikaystävän tai kaverin kun ei omasta koulusta kun kaikki pitää muo outona syömishäiriöisenä (tai niin ainakin luulen)
Yksinäinen
^tintti^
3737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
menetit suurimman osan kavereista syömishäiriön takia?
eristäydyin ihmisistä ja vietin aikaa yksiksen on tietenkin muutamia kavereita mutta ei enäåän niin paljon
Minullakin on/oli syömishäiriö, mutta parantunut/paranemassa. Minun kaverit oli kyl minun tukenani vaikka pyrin olemaan omissa oloissa ja minun koulussa minua ei pidetä outona anorektikkona tai sellasena, ite olen seurustellut jo pariin otteeseen ja toinen näistä suhteista on ollut silloin ku minulla on ollut syömishäiriö ja tyttöystäväni tiesi siintä ja hän yritti auttaa minua parhaansa mukaan ja hän ymmärsi minua jos minulla ei ollut helppoa. Ja sitte toisessa suhteessa tyttöystävälläni oli syömishäiriö, mutta minun ansiostani hän parantui siintä, ilman mitää erikoisempia hoitoja tai sellasia ja minä ymmärsin häntä jos hänellä ei ollut helppoa. Minä tiedän parista eri näkökulmasta syömishäiriön, se ei ole este seurustelulle, ja seurustelu yleensä parantaa siintä, ja kyllä sieltä koulusta löytyy varmasti joku. Yrität vaan, koska olet vielä aika nuori taino, miten vaan, mutta kyllä sie jonkun löydät. Itse olen 16-vuotias poika, joka tossa tulikin selväksi. Jo ymmärrän jos teksti on vähä epäselvää