Hei!
Lapseni (1v7kk) tapaa isäänsä ja naisystäväänsä kaksi kertaa kuukaudessa yhteensä 8h/kk.
He eivät asu yhdessä, eivät ole kihloissa, mutta seurustelevat. Ovat vahvassa uskossa ja pitävät itseään tyttöäni perheenä ja kutsuvat naisystävää tyttärelleni äidiksi.
Kun kuulin tästä, pyysin heitä välittömästi lopettamaan äidiksi kutsumisen. Tytöllä on vain yksi äiti! Eivät sitä tee koska ovat saaneet Jumalalta syntinsä anteeksi ja ilmeisesti jonkin "valon" jotta voivat kutsua naisystävää äidiksi.
Ilmoitin että isän tapaamisia en estele, mutta naisystävä ei tapaa enää tyttöäni. Isä valitsi naisystävänsä. Ovat nyt ottaneet yhteyttä lastenvalvojaan (minä otan perjantaina oman asuinpaikkani valvojaan). Ilmoitin että naisystävän ei ole tarvetta olla paikalla, jolloin tuli uhkaus oikeuteen menosta. Voi vee, sanon minä. En ole kovin huolissani oikeuteen menosta, tapaamisoikeuden toki tulee saamaan mutta ei koskaan yhteishuoltajuutta. Mutta lähinnä haluaisin kuulla mitä mieltä olette äidittelystä? Olen aivan järkyttynyt ja niin ovat ystävänikin. Haluavat tietoisesti sulkea minut pois lapsen elämästä silloin kun hän on heillä. Eivät muutenkaan kerro kun kysyn että mitä tytön kanssa on puuhailtu...ei kuulemma kuulu minulle. Olisin huono äiti jos asia ei minua millään lailla kiinnostaisi. Olen antanut asian olla, lähinnä siksi kun tyttö tosiaan on siellä vain 8 tuntia kuukaudessa. Ilmoitin myös aiemmin kun keskusteltiin, että tyttö ei saa osallistua heidän kanssaan kirkonmenoihin tms. Olen itse kyllä ev.lut, mutta minun kuuluu päättää vielä tytön uskonasioista, kunnes hän on kyllin vanha valitsemaan oman tiensä. Ja minkä valitseekin, tuen sadalla. Pidän uskonnontuntemusta yleissivistävänä, pitäisi tietää kaikista uskonnoista yhtä paljon jotta osaa vallita oman tiensä.
Huh, toivottavasti ei kamalan sekavaa. Vanne kiristää rintakehää ja kilot karisee samalla kun hiukset harmaantuu, mutta eiköhän tämä tästä.
Lapseni (1v7kk) tapaa isäänsä ja naisystäväänsä kaksi kertaa kuukaudessa yhteensä 8h/kk.
He eivät asu yhdessä, eivät ole kihloissa, mutta seurustelevat. Ovat vahvassa uskossa ja pitävät itseään tyttöäni perheenä ja kutsuvat naisystävää tyttärelleni äidiksi.
Kun kuulin tästä, pyysin heitä välittömästi lopettamaan äidiksi kutsumisen. Tytöllä on vain yksi äiti! Eivät sitä tee koska ovat saaneet Jumalalta syntinsä anteeksi ja ilmeisesti jonkin "valon" jotta voivat kutsua naisystävää äidiksi.
Ilmoitin että isän tapaamisia en estele, mutta naisystävä ei tapaa enää tyttöäni. Isä valitsi naisystävänsä. Ovat nyt ottaneet yhteyttä lastenvalvojaan (minä otan perjantaina oman asuinpaikkani valvojaan). Ilmoitin että naisystävän ei ole tarvetta olla paikalla, jolloin tuli uhkaus oikeuteen menosta. Voi vee, sanon minä. En ole kovin huolissani oikeuteen menosta, tapaamisoikeuden toki tulee saamaan mutta ei koskaan yhteishuoltajuutta. Mutta lähinnä haluaisin kuulla mitä mieltä olette äidittelystä? Olen aivan järkyttynyt ja niin ovat ystävänikin. Haluavat tietoisesti sulkea minut pois lapsen elämästä silloin kun hän on heillä. Eivät muutenkaan kerro kun kysyn että mitä tytön kanssa on puuhailtu...ei kuulemma kuulu minulle. Olisin huono äiti jos asia ei minua millään lailla kiinnostaisi. Olen antanut asian olla, lähinnä siksi kun tyttö tosiaan on siellä vain 8 tuntia kuukaudessa. Ilmoitin myös aiemmin kun keskusteltiin, että tyttö ei saa osallistua heidän kanssaan kirkonmenoihin tms. Olen itse kyllä ev.lut, mutta minun kuuluu päättää vielä tytön uskonasioista, kunnes hän on kyllin vanha valitsemaan oman tiensä. Ja minkä valitseekin, tuen sadalla. Pidän uskonnontuntemusta yleissivistävänä, pitäisi tietää kaikista uskonnoista yhtä paljon jotta osaa vallita oman tiensä.
Huh, toivottavasti ei kamalan sekavaa. Vanne kiristää rintakehää ja kilot karisee samalla kun hiukset harmaantuu, mutta eiköhän tämä tästä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Usko itseesi, ei kukaan voi sinua korvata. Lopeta tuo riitely ja anna isän toimia kuten näkee parhaaksi. Ei lapsi ole tyhmä, kyllähän hän tietää kuka on äiti, kuka on isä. Aika vähän on tapaamisia, mitä jos niitä nyt laajennettaisiin asteittain että lapsen elämä normalioituisi?
Olin valmis laajentamaan tapaamisia, mutta heille ei sopinut. Samalla alkoivat kuitenkin kyselemään yökylää : O
Tyttö on vasta alle 2 vee ja alkaa vasta tapailemaan sanoja. Jossain vaiheessa pienen pää menee sekaisin, hei, mikä tämä äiti hommeli oikein on. Ovat sitä mieltä että heillä on oikeus kutsua naisystävää äidiksi kun joskus aikovat kuitenkin avioutua. Jos eivät avioidukaan, niin mitä sitten, taas tulee uusi äiti.
Kiitos viestistä, uskon kyllä itseeni vahvasti. Lähinnä nyt kinataan periaatteista. Ja minusta noin ei vain kuulu toimia.
..äitiä kutsutään äidiksi, ei muita.
eikä kukaan muu. Ei oikein tunnu mukavalta tuollainen uskonvouhotus. Se on jkaisen aikuisen oma asia, mutta lasta siihen ei saa vetää mukaan. Olet ihan oikeassa rajoittaessasi naisystävän tapaamisia. Hänellä ei ole tapaamisoikeutta ja jos hän vielä kutsuu itseään äidiksi on syytä ajatella, että hommat eivät ole ihan kunnossa siinä päässä. Ja vielä sekin on vähän huolestuttavaa, että "jumala" olisi heille lähetellyt viestejä ja antanut synnit anteeksi ja vielä valaistuksen äitiyteen, sinun lapsesi äitiyteen. Mitähän muuta se "jumala" vielä ennättääkään supatta heidänkorvaansa.... Minä olisin huolissani ja pistäisin kapuloita niihin rattaisiin rankasti.
kuten haluaa. Vanhemman velvollisuus on seurata lapsen ympärillä pyörivien ihmisten käytöstä. Jos isä toimii väärin ja lasta vahingoittavasti homma on puhallettava poikki. Ja jos lapsen elämään tuppautuu joku ulkopuolinen naisihminen leikkimään äitiä on homma saatava loppumaan. Vanhemman asia on arvioida tilanne ja toimia harkintansa mukaan lapsen parhaaksi. Se on ihan selvä jos ollaan aviossa. Yksikään lähisukulainen tai ulkopuolinen ei pääse lähellekään lasta jos vanhemmat katsovat sen olevan kyseenalaista. Mihin se taito, tieto ja velvollisuus häiviäisi eroperheessä????
Eron jälkeen loppuu käskyvalta toiseen vanhempaan. Jossain ääritapauksissa voi puuttua viranomaisten avustuksella mutta muuten joutuu tyytymään siihen omaan tonttiin. Jos ap ei noudata tapaamissopimusta isä voi viedä asian oikeuteen. Tärkeämpää olisi rakentaa hyvät välit lapsen isään että lapsella olisi parempi olla. Lapsihan noista riidoista kärsii eniten.
Jos pienen lapsen isä sallii naisystävänsä kutsua itseään lapsen äidiksi, on kyseenalaistettava isän ymmärrys.
AP ei voi päättää niistä asioista mitä isän kodissa tapahtuu - ja riitelemällä tuosta niin tilanne vaan pahenee. Ehkä olennaisempaa olisi huolehtia lapsesta kuin näihin aikuisten riitoihin.
aina jakelet täällä yksinkertaisia neuvojasi monimutkaisiin tilanteisiin kun selvästi sulla ei lapsia ole etkä ole edes jaana vaan jan?
käy niin, että jos on eriä mieltä asiasta, eli aloittaja kertoo isälle, että hänestä tuntuu pahalle, että isän tyttöystävää kutsutaan äidiksi ja hän ei äitinä hyväksy menettelyä, niin se on riitaako?
Ymmärtää aina voi, muttei tarvitse hyväksyä eli alistua kaikkeen, siinä minun mottoni, saa ihan vapaasti lainata ; )).
Uskontoja on monenlaisia, mutta kristinuskolla minä ymmärrän, että Jeesus on silta Jumalan luo eli tie, totuus ja elämä. Uskonto on ihmisen yritys tavoittaa Jumala.
Kristinusko on Jumalan tapa tavoittaa ihminen ja se on tosiasioihin perustuvaa informaatiota, kuinka ihminen voi löytää Jumalan ja päästä Jumalan yhteyteen.
Uskonto sitoo, Jeesus vapauttaa. Jos siis sinulle väitetään, että Jumala on kuiskinut, että saa toimia rakkaudettomasti sinua kohtaan, saat heti uskoa, ettei pidä paikkansa. Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa, sillä pelko sisältää jo rangaistuksen.
Siis aivan kuin palstoilla usein sanotaan, että provosoida saa, muttei tarvitse provosoitua, samoin on pelon kanssa. Pelotella voi, muttei tarvitse pelätä.
Joten aloittajalle tuumaankin, että älä suostu kynnysmatoksi, äläkä missään nimessä jää tuleen makaamaan.
Jaanalle kysymys. Mitä mieltä olet, jos lastasi kaltoinkohdellaan joko henkisesti tai fyysisesti koulussa tai harrastepiireissä. Mitä teet kun sinun ottaessa asia esiin esim. koulussa, sinulle tuumataan ykskantaan olevan tärkeämpää huolehtia lapsesta kuin alkaa riitelemään aikuisten kanssa!
Syyllistämällä erimieltä olevan on vanha, psykomainen tapa hiljentää vastalauseen esittäjät. Onneksi myös helppo huomata ja vielä helpompi kieltäytyä syyllistymättä aiheettomasti.
Aloittajalle vielä, että olet arvokas ihminen, samoin lapsesi ( toki me kaikki ), siis jos joku toimii niin, että tätä arvoa viedään ja latistetaan, sitä ei kukaan saa tehdä kenellekkään. Jollei nyt itse anna siihen lupaa, mikä onkin jo aivan eri juttu.
Hymyä huuleen ja kaikkea hyvää odottelemaan. Pidä pintasi, älä pelkää, usko vain. Aurinko paistaa sinulle pilvistä huolimatta.
Mutta AP ei voi vaikuttaa siihen onko naisystävä mukana tapaamisissa ja mitä lapselle puhuvat. Tietysti hän voi sanoa isälle - mutta isä päättää viime kädessä mitä hän reagoi siihen. Jos tuolla sanomisella vaan tulehdutaan välejä niin miksi sitten edes lähteä siihen? Lapsihan kärsii eniten näistä riidoista.
Jos lasta kohdellaan huonosti esim koulussa niin tilanne on eri. Opettajilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. Jos lapsi on toisen vanhemman luona niin viime kädessä tämä vanhempi päättää miten hän toimii lapsen kanssa.
Ei avio- tai avoliitossa ole mitään käskyvaltaa toiseen vanhempaan? Ihme väite! Vanhemman velvollisuus on suojella lastaan joskus myös toiselta vanhemmalta oltiin sitten yhdessä tai erottu. Jonkun on uskallettava ettei lapsi jää yksin heittopussiksi vanhempien väliin eikä kukaan uskalla suojella häntä. Liian usein vedotaan "aikuisuuteen" ja suljetaan silmät siltä mitä näkee ja hiljennetään hälytyskellot, jotka korvan juuressa kalkattavat. "Aikuinen" ero on pelottava asia, sillä se tarkoittaa, että vanhemmat esittävät jollekin, sossulle tai jollekin muulle olevansa aikuisia ja käyttäytyvät pidätetyn hillitysti. Lapsi elää todellisuudessa, mutta kumpikaan vanhemmista ei auta. Miksi lapsi jätetään yksin vanhempien " aikuisuuden" nimissä?
Olen tässä taas lueskellut näitä sinun kirjoituksia ja voin vain ihmetellä miten ajattelet lapsen asioita.
-Olit yhdessä ketjussa sitä mieltä, että etävanhemman on parempi ostella lapselleen pleikkareita kuin maksaa elatusmaksuja.
-Lähes jokaisessa ketjussa olet sitä mieltä, että lähivanhempi ei saa puuttua etävanhemman luona tapahtuviin asioihin millään tavalla, paitsi jos etävanhempi on päihteiden käyttäjä tai muuten todistettavasti seko.
-Jos vanhemmat ovat eri mieltä kasvatuksellisista asioista, se tarkoittaa riitelyä
-Yhdessä ollessa jommalla kummalla on toiseen käskyvalta
-Tässä kirjoitit, että opettajilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa.
On paljon sellaisia etävanhempia, jotka eivät näe lastaan koskaan, tai juuri koskaan. Eivätkö he mielestäsi ole velvollisia elättämään kuitenkin lastaan? Vai onko se tosiaan meidän veronmaksajien tehtävä ja tämän etävanhemman tehtävä miellyttää lastaan lahjoilla?
Onko se katkerien (eka kerta käytin tuota sanaa, kuulostaa äklöttävältä)elatusmaksajien oikeutettu nautinto nähdä lapsensa kärsivän mahdollisesti toimeentulorajan alapuolella elävän lähivanhemman kanssa ilman mitään mahdollisuutta harrastuksiin, uusiin vaatteisiin, leluihin ym?
Ja tämä kysymys siis sellaisista etävanhemmista, jotka eivät halua lastansa nähdä usein, eikä maksaa elareita.
Jotkut uskovaiset ovat melko fanaattisia uskossaan ja ovat suorastaan vailla järkeä uskonhömpötystensä takia. Sekö vain pitäisi ymmärtää ja antaa lapsen mukisematta sellaiseen paikkaan aina silloin kun etävanhempi haluaa?
Oletko koskaan kuullut, että joku uskonrituaaleja suorittava on seonnut juuri niiden takia?
Ainakaan minä en päästäisi lastani tuollaisten kaiken mahdollisten valaistusten saaneiden pariin.
En tiedä kuinka te olette toimineet exäsi kanssa, mutta suurin osa erovanhemmista osaa keskustella asioista järkevästi ilman riitelyä.
Käsittääkseni se on parempi lasten kannalta, että heidän asioistaan keskustellaan ja edes yritetään päästä sopuun siitä mikä on heille parasta.
Kenellä on käskyvalta kehenkään toiseen ihmiseen? Oletko elänyt sellaisessa parisuhteessa, missä toista on käskytetty kun tällaista kirjoittelet?
Eikö vanhemmilla ole velvollisuus ihan samoin kun opettajalla tehdä yhteistyötä lapsen eteen?
Lapsistaan pitää huolehtia ja olla oikeassa paikassa heistä huolissaan.
Jos kaikessa ajattelee vain, että minä en voi vaikuttaa mihinkään vääryyteen, eikä millään voi sanoa mistään mitään ettei tule riitaa, minkälainen turva lapsella on? Ei mitään.
ålä tosiaan anna periksi.Sinä olet yksi ja ainut äiti lapsillesi.Ja ei sen kamalampia ole kuin uskovaiset ne vie normaali ihmiseltä kaiken ja senkin vielä väärydellä.Minä tien mistä puhun.Joten voimia sulle.
ei mun mielestä tuosta kannata oikeasti olla huolissaa. Tai paremminkin ei kannata omaa energiaa tuhlata toisen vanhemman tekemisiin. Exälläsi on oikeus tehdä kuten parhaaksi näkee, vaikka sitten tekisikin typeryyksiä.(ja siis mukanlukien uusien naisystävien läsnäolo) Niinkauan kun ei suoraan vahingoita lasta. Nuo mainitsemasi asiat ovat harmillisia mutta vähän on keinoja niihin vaikuttaa.
Niinpä suosittelen keskittymään omaan vanhemmuuteen koska se on kuitenkin se mikä lapsellesi oikeasti merkitsee noilla tapaamismäärillä. Usko ja luota itseesi lapsen välittävänä vanhempana!
lastesi äidin "poikaystävää" isi? Isi sitä isi tätä ,aina kun tapaatte?
Mielenkiintoinen näkökanta. Ja se ukkeli olis vaikka scientologi ja syöttäis sitä uskontoaan sun kaksivuotiaalle...tai olis moniavioinen jolla olis kolme jalkavaimoa...juu, ei siinä mittään...
Tai sun vaimolla oliskin tyttöystävä jota kutsuttas myös äidiksi,kestäiskös sun kantti sen!
AP:lla ei ole keinoja vaikuttaa siihen miten isä toimii lapsen kanssa - näin ollen tuo riitely vaan pahentaa asioita. Eihän se ole fiksua toimintaa mutta kyllä lapsi oppii ajan kanssa mistä on kyse. Moni pikkulapsi muuten tekee tuon että kutsuu isäksi/äidiksi muitakin naisia/miehiä - esim esikoiseni teki niin. Kun lapsen puhekyky jne kehittyy tuollainen jää pois.
Lapseni hoitopaikassa on kolme alle kaksivuotiasta. Kaikki he kutsuvat hoitajaa äidiksi, vaikka kukaan ei sitä ole heille "opettanut". Se vaan on se sana, jonka jokainen osaa sanoa, kun haluaa jotakin hoitajalta. Se ei tee minun arvoani yhtään vähäisemmäksi, olen kuitenkin omalleni se kaikista tärkein, eikä sitä mikään kutsumistapa poista.
Aloittaja, lapsen isän kanssa riitely hankaloittaa lapsesi elämää ennenkaikkea, koska loppupeleissä keinosi ovat vähissä.
Kyllä on on outoa jos KOLME lasta kutsuu hoitajaansa äidiksi. Ei ihan mene alas purematta.
kenenkään ei ole tervejärkistä ajatella tuollasia, jos on kyse toisten lapsista! On sairasta leikkiä tai edes kuvitellakaan leikkivänsä toisen lapselle äitiä. Siinä on naisen ajatukset menneet jos pahsti solmuun, ja tarvii pikasista apua. Katkeruus on jo niin pitkällä että alkaa elää jo fiktiota! Huh.
meillä se meni taas niin että lapsen äiti otti itselleen uuden miehen ja tätä kutsuttiin isäksi ja valvotuissa tapaamisissa miestäni ei saanut kutsua isäksi, kun äiti oli sitä mieltä, että hän on vaan siittäjä ei isä. Ja minähän en ollut sitten yhtään mitään. silloin kuitenkin olimme kihloissa ja nyttemmin naimisissa ja yhteinen lapsi tulossa, katson kyllä olevani jotain sentäs.. ainakin lapsen isälle. mielestäni jos lapsen äidin uus mies on isä koen minäkin olevani muutakin kuin ilmaa.. no lopulta minun mies tunsi saavansa tarpeeksi lapsen äidin pompottelusta ja tapaamiset loppuivat seinään. lasta ei olla nähty kohta vuoteen ja mies on asennoitunut että kun lapsen äidin uusi mies täyttää 25v antaa hän suostumuksen adoptioon ja näin se on sitten ohi lopullisesti hänen kohdaltaan. parempi näin kuin se että me ajetaan 900km tapaamaan lasta jota saadaan 4 tuntia nähdä meidän maksamassa tilassa paikalla maksettu virkailia, lapsen äiti ja mies mikäli minä olen mukana. siis niin sairaan naurettevaa, että voisinpa sanoa, ettei isillä ole mitään oikeuksia, kuin tulla äidin mielivallan tallomaksi. että tälläistä täällä päin..
antaa se lapsi miehellesi ja uudelle äidille!!!
Kuitenkin ovat kokonainen ja varmaankin rakastava perhe. Ei tarvitse lapsen kärsiä yh:n kasvatuskivuista:)
Eikö se nyt olisi parhain ratkaisu kaikkia osapuolia ajatellen:)
Kuinka paha olla sinulla oikeasti on, kun vähän väliä käyt täällä tuota samaa esittämässä?
reagoit nyt aivan turhan voimakkaasti asiaan .Älä tee kärpäsestä härkästä .
Asia on niin että lapsella on oikeus tavata isäänsä ja kyllä isällä on mielestäni yhtälailla oikeus kertoa lapselle omasta vakaumuksestaan .
Et voi päättää että isän uusi naisystävä ei saa olla tapaamisissa mukana .
Ilmeisesti he ovat vakavasti yhdessä ja aikovat pysyä ..ajattele tosta äiti-jutusta niin että kohta tästä naisystävästä tulee varmasti äiti ja uusi pienokainen sanoo häntä äidiksi jolloin on aika luontevaa että myös tyttärenne kutsuu häntä äidiksi .
Minä en olisi huolissani asiasta .Ei lapsi ajattele niinkuin aikuiset .Kyllä hän tietää kuka on HÄNEN ÄITINSÄ !
Nyt jos alat riidellä niin sinä aiheutat lapselle haittaa ja sinä olet se jonka takia lapsella on pää sekaisin !
Hengittele syvään !
jos lapsi on isällään vain 8h kk ni hän kyllä puolen vuoden päästä sanoo isälleen että tuo nainen ei ole minun äitini. ei ne voi lapselle asettaa uutta äitiä joka ei edes ole lapsen kanssa koko aikaa. eri asia jos tämä vieras nainen olisi lapsesi kanssa yhtäpaljon kuin sinä.
ymmärrän tunteesi. itse olisin äärettömän loukkaantunut ja järkyttynyt. ja olen samaa mieltä. jos se nainen on tuommoinen PELLE ni ei sen tarvitse sinun lastasi tavata. hankkikoot omia jos tarvii esittää äitiä!!
Tsemiä ja pistä ne järjestykseen. uskonasioihin en puutu.se ei kuulu mielestäni minulle kommentoida
tällä voi leikiä, mutta sinun lapsellasi ei leikitä.
Aseta lujat rajat, jollei isä sitä tee. Jos isä lastaan arakastaa, ei hän hyväksy tuollasia asioita lapsensa elämään.
Sinua hän kuitenkin ensimmäisensä rakasti, ja sinun kanssa halusi ensimmäisen lapsenkin, niin sinua hän arvostaa ja on sinun puolellasikin.
Kun teet selvät sävelet, kyllä se nainekin siitä oppii. Lapsi on sinun, sinä päätät ja määräät.