tulevaisuus pelottaa

No kaikkia varmasti jossain vaiheessa elämää askarruttaa kyseiset asiat. Itse uskon vakavasti että elämällä on tapana järjestyä ja uskonkin ettei elämää voi suunnitella koskaan etukäteen vaikka kovasti sitä yrittäisi.

Lapsen saamiseen pätee sama asia, ei sitäkään voi koskaan ennustaa onko lapsi terve tai tuleeko sen kanssa pärjäämään. Mutta jos jää pelkäämään asiaa se saattaa jäädä kokematta ja sitten jälkikäteen harmittaa. Onhan tässä maailmassa miljoonia äitejä jotka pärjää hyvin ja jos tuntuu ettei jaksa niin apuakin on varmasti tarjolla.

Jos parisuhde on kunnossa (sillä eihän vene kanna sen paremmin jos siihen ottaa lastia lisää) niin en epäile yhtään ettetkö pärjäisi lapsesi kanssa, varsinkin kun mietit näitä asioita jo etukäteen.

Minä (24v) haaveilen tällä hetkellä myös esikoisesta ja vaikka olen pelännyt ja miettinyt paljon asioita en hetkeäkään epäilisi etten pärjäisi, sillä onhan minulla paljon ihmisiä lähelläni ja rohkeutta pyytää apua jos sitä tarvitsen.

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!!

Luota pelkoon älä pelkää sitä, sillä sehän pitää juuri sinua hereillä.

Niin kuin edellinenkin kirjoitti, niin aina sitä asiat loksahtaa kohdilleen. Kun arjessa tapahtuu muutoksia tai edessä aivan uusi elämäntilanne, joutuu ihminen vain toimimaan sen mukaan. Silloin ei ole ns aikaa asioiden puntaroimiseen. Tälläkin hetkellä luultavastikin pärjäät tämän hetken elämänhaasteiden kanssa (opiskelu/työ)ja olet muutama vuosi sitten miettinyt kuinka pärjäät aikuisuuden kynnyksellä. vaikka välillä arki on raskasta, niin kuitenkin elämä menee eteenpäin ja sinä siinä mukana.
Jos saat lapsen, niin sitten tottakai asiat jonkin verran muuttuvat ja vaativat sopeutumista. En epäile hetkeäkään, ettetkö sitten pärjäisi ja yksinhän et ole. Kirjoituksesi perusteella sinulla on vakaa parisuhde ja muutenkin elämänsuunnitelmat mallillaan.
En ala nyt mitään nuoruusjuttuja enempää setvimään, mutta on totta, että olet vielä kovin nuori, ja itse asiassa muistan hyvin itse kuinka parikymppisenä pysähdyin todella pohtimaan elämääni. Olin todella huolissani ja käynnissä oli pienoinen kriisi, mikä nousi aikuisuuden haasteista ja velvollisuuksista. Ja huoli huomisesta. Olet yksilö, eikä sen vuoksi todellakaan pidä vähätellä tuntemuksiasi ja hätäännystä. ne ovat kovin todellisia. Kuitenkin ihan normaaleja, uskoisin.
Tulevaisuutta voi tietty suunnitella ja unelmia rakentaa, mutta tietenkään kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Niinkuin sanoit, ongelmana voi olla raha tai muut ulkoiset puitteet..Kuitenkaan maailma ei ole niin mustavalkoinen, että jos et saavuta jotain tiettyä tavoitetta, tai kohtaat matkanvarrella esteitä, niin se tarkoittaa, ettet pärjää tai olet epäonnistunut.Eikä yksi kohtalon sanelema asia välttämättä heijastu muihin elämän alueisiin. Kyse on valinnoista, sopeutumisesta, kompromisseista. Toivottavasti saat rauhoitettua mielesi, ja itseasiassa miehesi on siinä aivan oikeassa, että vaikka mitä tulisi niin aina sitä pärjää. Jos ei pärjää suunnitellulla tavalla, pitää tehdä uusi toimintasuunnitelma ja pärjätä toisella tavalla. tsemppiä teille ja toivottavasti tärppää vaavi kohta!

Kiitos todella paljon teille!Olo on aika huojentunut, kun luin teidän vastauksianne. Ehkä se on totta, että elämä ei anna enempää vastuuta kuin mitä ihminen jaksaa kantaa. Pitäisi varmaan hieman rentoutua ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Kiitos vielä ja erittäin aurinkoista kesää teille ihanat ihmiset!