Viitsisinkö kirjoittaa tänne koko tarinan, alkuineen ja loppuineen, kaikkine yksityiskohtineen? Jos niin teen, tästä viestistä tulee pitkä, eikä kukaan jaksa lukea tätä. Mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin, ja toivon todella, että joku lukee, sillä en tiedä mitä tehdä. Olen siis 15-v. tyttö.
Isäni on aina ollut vähän "outo". Sellainen sisäänpäin vetäytynyt ja helposti syrjäytyvä, hiljainenkin. Jollain tavalla samanlainen kuin minä, masentuessani. Muuten olenkin meistä kolmesta lapsesta se temperamenttisin. (Isoveli ja isosisko, molemmat olleet poissa kotoa opiskelemassa jo kauan.)
Minulla on paljon muistoja lapsuusajalta, kun olimme lähdössä perheen kanssa lomalle, ja yht'äkkiä isä kääntää auton ja sanoo, että ei mennäkään mihinkään. Lisäksi meillä ei kai ole koskaan ollut kauheammin rahaa, ja monet pettymykset on lapsena tullut koettua, miksi muut saa sitä ja tätä, mutta minä en mitään? Oli se niin kiva kuulla joka toinen päivä, miten kohta mennään taloudelliseen konkurssiin eikä ole rahaa ruokaan jne. Lisäksi isä on aina ollut hieman ajattelematon, haukkunut pienestä asti lihavaksi sun muuksi, joka sitten johti syömishäiriöön omalla kohdallani. Hän on myös haukkunut aina juuri minua, ei muita. Kai siksi, koska olen aina ollut se, joka sanoo vastaan, se temperamenttisin.
Ollessani lapsi isäni pelasi jo paljon. Lottosi, pelasi hedelmäpelejä sun muita. Nyt viimeiset kaksi vuotta tuo pelaaminen on ollut ihan hirveää, ja se meni siihen, että jos isä ei saanut rahaa muuten pelaamiseen, hän pölli rahaa minulta, siskoltani, veljeltäni, äidiltäni, mistä nyt sai. Paitsi, että käytti kaikki omat rahansa peleihin, hän käytti usein myös äidin rahat tämän tililtä, otti kaiken minkä sai. Vähitellen äiti kyllästyi. Äitini päätti ottaa eron isästäni viime kesänä. Isä ei halunnut erota, uhkaili itsemurhalla ja möykkäsi, heitteli stereoita lattialle ja ties mitä. (Käyttäytyi samalla tapaa, kuin jos ei saanut rahaa pelaamiseen..). Äiti kuitenkin pysyi lujana ja minä ja äiti muutettiin tähän nykyiseen kaksioon jossa me nyt asumme. Ainoa vaan, että isä oli ihan sekaisin, itki äidille, että hänet ollaan hylkäämässä ja hän kuitenkin rakastaa äitiä ja vaikka mitä..Häntä ei edes haitannut se, että äiti seurusteli jo tuolloin toisen miehen kanssa. Isä sanoi, että äiti saa rahaa, jos hän vain pääsee mukaamme. (Ei uusavuton saanut hankittua itselleen asuntoa tai mitään..). Hyvästä sydämestään äiti antoi isän asua meillä "väliaikaisesti", mutta kuitenkin isä "muutti" meiltä pitkän painostuksen jälkeen vasta eilen. Tänä aikana kun hän oli asunut meidän kanssamme hän oli taas käyttänyt äidin rahoja typeriin peleihinsä samalla kun pistää omat rahansakin peleihin.
Isän tavarat ovat vieläkin täällä. En tiedä missä hän on. Hänestä ei ole kuulunut eilisestä mitään. Minulla on koko ajan jotenkin sellainen ahdistunut olo, mitä jos hän on mennyt tekemään jotain typerää? Tämä on ihan kamalaa, kuinka huono tahansa, on hän kuitenkin isäni. Mitä minun pitäisi tehdä?
Isäni on aina ollut vähän "outo". Sellainen sisäänpäin vetäytynyt ja helposti syrjäytyvä, hiljainenkin. Jollain tavalla samanlainen kuin minä, masentuessani. Muuten olenkin meistä kolmesta lapsesta se temperamenttisin. (Isoveli ja isosisko, molemmat olleet poissa kotoa opiskelemassa jo kauan.)
Minulla on paljon muistoja lapsuusajalta, kun olimme lähdössä perheen kanssa lomalle, ja yht'äkkiä isä kääntää auton ja sanoo, että ei mennäkään mihinkään. Lisäksi meillä ei kai ole koskaan ollut kauheammin rahaa, ja monet pettymykset on lapsena tullut koettua, miksi muut saa sitä ja tätä, mutta minä en mitään? Oli se niin kiva kuulla joka toinen päivä, miten kohta mennään taloudelliseen konkurssiin eikä ole rahaa ruokaan jne. Lisäksi isä on aina ollut hieman ajattelematon, haukkunut pienestä asti lihavaksi sun muuksi, joka sitten johti syömishäiriöön omalla kohdallani. Hän on myös haukkunut aina juuri minua, ei muita. Kai siksi, koska olen aina ollut se, joka sanoo vastaan, se temperamenttisin.
Ollessani lapsi isäni pelasi jo paljon. Lottosi, pelasi hedelmäpelejä sun muita. Nyt viimeiset kaksi vuotta tuo pelaaminen on ollut ihan hirveää, ja se meni siihen, että jos isä ei saanut rahaa muuten pelaamiseen, hän pölli rahaa minulta, siskoltani, veljeltäni, äidiltäni, mistä nyt sai. Paitsi, että käytti kaikki omat rahansa peleihin, hän käytti usein myös äidin rahat tämän tililtä, otti kaiken minkä sai. Vähitellen äiti kyllästyi. Äitini päätti ottaa eron isästäni viime kesänä. Isä ei halunnut erota, uhkaili itsemurhalla ja möykkäsi, heitteli stereoita lattialle ja ties mitä. (Käyttäytyi samalla tapaa, kuin jos ei saanut rahaa pelaamiseen..). Äiti kuitenkin pysyi lujana ja minä ja äiti muutettiin tähän nykyiseen kaksioon jossa me nyt asumme. Ainoa vaan, että isä oli ihan sekaisin, itki äidille, että hänet ollaan hylkäämässä ja hän kuitenkin rakastaa äitiä ja vaikka mitä..Häntä ei edes haitannut se, että äiti seurusteli jo tuolloin toisen miehen kanssa. Isä sanoi, että äiti saa rahaa, jos hän vain pääsee mukaamme. (Ei uusavuton saanut hankittua itselleen asuntoa tai mitään..). Hyvästä sydämestään äiti antoi isän asua meillä "väliaikaisesti", mutta kuitenkin isä "muutti" meiltä pitkän painostuksen jälkeen vasta eilen. Tänä aikana kun hän oli asunut meidän kanssamme hän oli taas käyttänyt äidin rahoja typeriin peleihinsä samalla kun pistää omat rahansakin peleihin.
Isän tavarat ovat vieläkin täällä. En tiedä missä hän on. Hänestä ei ole kuulunut eilisestä mitään. Minulla on koko ajan jotenkin sellainen ahdistunut olo, mitä jos hän on mennyt tekemään jotain typerää? Tämä on ihan kamalaa, kuinka huono tahansa, on hän kuitenkin isäni. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa aika rankalta... En osaa edes kuvitella, miltä susta nyt tuntuu.
En ole mikään ammattilainen, joten en varmaan osaa sanoa mitään oikeaa, joka oikeesti auttas... Mut, mene vain päivä kerrallaan ja toivo parasta. Älä menetä oman elämäsi iloa, joskus sä tuut kaipaamaan sitä.
Kokeile soittamista vaikka MLL:n puhelimeen. Siellä on varmasti sellasia ihmisiä, jotka osaa vastata niin, että se auttaa.
Mä luen mielelläni, jos haluut purkaa sydäntäs tänne lisää. Jos se edes auttas..
Mll:n nettisivuiltakin muuten voi saada tukea, kokeile, jos siltä tuntuu...
Koita jaksaa!
moi. mä tiedän tunteen. kun isäsi on haukkunut sinua , se johtuu siitä että hän on ollut masentunut eikä hän sitä oikeasti tarkoittanut.