Poistin koko ketjun. Aiheena oli kommunikointi, ja säästin Pirren tekstin, alla:
>>näin "vähästä" jätä meitä, luetun ymmärtäminen ei taida olla niitä helpoimpia asioita kaikille suomalaisille, - jos voit jätä ne omaan arvoonsa. Olet mukavan ja sympaattisen tuntuinen immeinen. :)
Niin ja, Hyvää Helatorstai aamua täältä Suomesta.
En jouda nyt syventymään itse aiheeseesi, mutta ehkä jossain välissä myöhemmin.
>>näin "vähästä" jätä meitä, luetun ymmärtäminen ei taida olla niitä helpoimpia asioita kaikille suomalaisille, - jos voit jätä ne omaan arvoonsa. Olet mukavan ja sympaattisen tuntuinen immeinen. :)
Niin ja, Hyvää Helatorstai aamua täältä Suomesta.
En jouda nyt syventymään itse aiheeseesi, mutta ehkä jossain välissä myöhemmin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinäpä oot kovin ankara meitä kohtaan,
toivottavasti oot vaimoa kohtaan lempeämpi.
oli useita loukkaavia viestejä. En tullut tänne kuulemaan vieraiden vittuilua (siis ei sinun, ne poistetut) maapallon toiselta puolelta.
Take care.
Meidän perheessä kommunikoidaan useimmiten kasvotusten. Ollaan paljon kotosalla.
Teini-ikäinen tyttö kylläkin on kavereittensa kanssa yhteyksissä puhelimella ja chattailemalla. (keskustelukavereita joka puolella maapalloa). Sen lisäksi jokapäiväiset tapaamiset joko meillä tai kavereiden luona.
Pojallani taasen ei ole edes kännykkää. Pärjää kuulemma ilmankin.
Itse puhun mieluummin silmästä silmään. Saan töissä ihan tarpeekseni puhelimessa olla.
Onneksi meidän perheellä on mahdollisuus kommunikoida "öga mot öga".
Siinä on etu. Toinen ei voi heti sulkea kännykkää.
Onneksi olemme poistaneet tekstiviestin mahdollisuuden. Ennemmin ääni kuin pari sanaa vaan tekstillä.
mieleeni, että jos koko ajan poistelet viestejäsi ei niihin ehkä kukaan halua enään vastata. Varsinkin jos aina pitää muistella mitä alkuperäisessä aloituksessa oli kyse.
kuin tämän kerran. En taida edes aloitella.
"koko ajan"... yhden viestin poistamiseen ei mene koko aikaa. Itehän viestejäsi poistelet ja muita sitten syytät. Lyhyt on muistisi.
syyttänyt ketään, kerroinpahan vain näkemykseni.
ja tavat ovat mielestäni käyttökelpoisia. Kyse lienee enemmän siitä kuinka ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään.
Kaikille lasten vanhemmille toivoisin joskus myös omaa rauhaa ja hyviä kahdenkeskisiä hetkiä, aikaa keskustella omista ja yhteisistä asioista - muistakin kuin velvollisuuksien hoitamisesta. Sellainen on tosi tärkeää, ettei huomaisi todellisen yhteyden kadonneen kun lapset muuttavat kotoa. Myös parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä, se palkitsee itseäkin. ;))
Kannattaisiko teidänkin miettiä vaimon kanssa, että pyhittäisitte yhden illan viikossa ihan itsellenne ja opettelisitte uudelleen nauttimaan toistenne seurasta? - Muistelen ketjusi käsitelleen näitä asioita.
Niitä on nyt aika vähän, entisiä muutama ajalta ennen lapsia. Pyöräilyä, kun sitä suostuu lapsetkin tekemään. Minun harrastuksia ei kukaan perheestä halua ainakaan kotipuolessa. Lomilla saan ne enemmän luontoon liikkeelle.
Eikä noita yhteisiä iltoja ym kyllä tule kuin korkeintaan kerran kuussa. Aina on jotain meneillään. Jopa mukamas yhteiset illat menee valmisteluun johonkin jota tehdään seuraavana.
Puolisollani on lisäksi kummat työajat, oma pomo kun on. Saattaa tehdä töitä yötä myöten jos asiakas vaatii "sen jutun" maanantaina klo 8.
Että semmoista.
entäpä, jos sinä yllättäisit joskus puolisosi järjestämällä hänelle hemmotteluillan? Ehkä lapsetkin voisivat auttaa järjestelyissä. Hankkisitte jotain hyvää iltapalaksi, kattaisitte pöydän kauniisti, sinä ostaisit hänelle kimpun kukkia. Laittaisitte kaikki valmiiksi ja sopisitte, että lapset pysyvät omissa kuvioissaan ja antavat teille rauhan omaan kahdenkeskiseen iltaan. Saisitte keskustella leppoisasti... tai romanttisesti. Voisitte miettiä millaisia unelmia tai suunnitelmia teillä on tulevaisuutta varten, sitten kun ei enää ole paljonkaan pakollista tekemistä, jota pitää suorittaa.
Tai voisitko järjestää teille yhteisen polkupyörä-pick-nick -retken puistoon tai luonnonhelmaan?
Saattaisit yllättyä, mitä kaikkea kivaa siitä voisi poikia. Ehkä vaimosi puolestaan haluaisi välillä yllättää sinut.
Kun vaati, harvoin saa mitä haluaisi, kun itse antaa toiselle, voi kokea miellyttäviä yllätyksiä ja toinenkin voi innostua vastaamaan samassa hengessä. Kannattaa ainakin kokeilla.