1.luku
- Missä ne viipyy, mä hermoilin. Olin lähössä Savonlinnan musiikkileirille. Äiti kuikoili kulman takaa muttei niitä näkyny. - Jos ei ne tiiä missä mä asun ? kysyin ja lysähin maahan istumaan. Samassa kuulu auton ryminää sen rummuttaessa mukula kivitystä. PIritta hyppäs melkein kyydistä. Se pisti laukun paksiin missä mä huomasin Suvin jumalattoman kassin. Ei mullakaa järin pieni ollu mut hyvä ku se ees mahtu. Mä menin takapenkille istumaan. Suvi näperteli varpaitaan ja mulle tuli tukala olo. Kaks viikko, jossaa korvessa, ton apinankaa. Meinasin hypätä autosta ulos ja jäähä kotiin. Äitillä oli kyyneleet silmissä ja kyl mullekkin tuli tukala olo.- Moikka ! mä kuitenki huusin vähän tekopirteesti ja äiti vilkutti. Piritta pamautti oven kiinni ja nauroi: - Teiän äitillä oli enemmän pupupöksyssä ku sul. Mä katoin Suvia ja molemmat purskahettii nauruu. Ehkä leiristä ei tulis niin tukala ekaks vaan piti lämmitellä, mä ajattelin ja vaivuin syvemmälle tuoliin. Jotenki musta tuntu että jotain jäi ja kun mä huomasin Suvin viulun penkin alla mä rääkäsin: - MUN VIULU! Joonas meinas ajaa polkupyöräilijän päälle ja sai just jarrutettua. - Aja nyt herranen aika takasin, Piritta ähkäisi jähmettyneelle miehellee, joka tuijotti kauhuissaan pyöräilijän keskisormea. Joonas peruutti hieman, kääntyi ja pian mä näinkin jo äitin heilumassa viulun kanssa.
- Saatiin tämäkin mukaan, Piritta myhäili ja mä päätin olla loppumatkan hiljaa ja säästää ihmishenkiä.
- Onks teil nälkä? Piritta kysyi kun Joonas pysäytti huoltsikalle. Matka oli alle puolesvälis ja mä oli huomannu piritan määräävän perhettä. Mä nyökkäsin ja kaivoin lompakosta viis euroo. Mul oli mukana yhteensä 60 euroo. Siel leiripaikas oli kioski ja kilsan pääs Siwa. Mä toivoin että Suvillakin olis rahaa, vaikka äiti oli sanonut että piuhaa sille ni en mä nyt 10 euroo siihen pistäis.
Kahviossa soi Iskelmäradio ja mä halusin äkkiä pois. Repussa poltti Nightwish mitä kuuntelisin heti leirillä. Mä nappasin sämpylän ja tripin. - Se tekis 3,4 €, nuor likka sanoi ja mä olin ojentaas sille rahani mut Joonas änki väliin ja makso sen. - Kiitos, mä sanoin ja lisäsin et kyl mä oisin voinnu ite maksaa.
Se vaa pudisti päätää. Mun epäilykset siintä ettei se osannu puhuu kasvo entisestään.
- Toi on se järvi missä me uiaa. Mut se laitsa on noitten puitten takaan, Suvi sanoi ja osotti mun ikkunasta näkyvää järveä. Oli enää 1,5 kilsaa leirialueelle ja mä aloin tottua Suviin. Se oli lyhyt ja luiseva. Soitti munkaa samal opettajal ja näin ollen oltii samas viuluryhmässäkii. Mä en ollu tutustunu siihe sen kummemmin mut hyvin kaikki alko. Äiti oli ehottanu mulle leiriä ja mä lähin silkasta mielenkiinnosta. Pääsis pakoon kaupungin mädäntymistä. - Siwa, mä totesin ku tutun ruokakaupan kyltti tuli esiin. Siwan vieressä oli posti ja mä yritin panna mielen kaupan lähiympäristöä. Puita, puita, puita. Tää tosiaanki oli joku korpi.
- Ajetaan Toivolaan hakemaan avaimet ja täyttämään se ilmottautumis lomake, Piritta selosti ja mä nyökkälin. Se paikka oli jännä oli kerrostalo, omakotitalo, rivitalo ja huvila. Niissä siis asuttiin mä aattelin ja kuuntelin Suvin selostusta puolella korvalla. Rivitalo oli Ruskola missä Suvi oli ollut kaikkina edellisinä vuosina, Kerrostalo oli Touhola ja siellä oli parhaat asunnot, Omakotitalo Muksula ja huvila oli Pappila vain ja ainoastaan opettajien perheiden käytössä. Toivola oli päärakennus ja sinne me meidän matka suunnattiiin. Siellä oli ruokala, sali ja joitain luokkia, rappuset alas ja isohuone missä oli telkkari. Sinne Joonas rynnisti katsomaan loppupuolen ottelusta, jota oltiin kuunneltu Suvin kanssa autossa. Kyllähän me pelattiin korttia mutta mielenkiinto siirtyi korteista radioon. Neuvonnassa oli näpsäkkä nainen, joka esitteli ittensä Marjaana Laitelaksi. Kyllähän se nimi olis rintapinssistäkin näkyny. - Täällä taas. Eli Suvii......-Penttilä, Piritta täydensi ja otti vastaan pahvi kansion. - Jenna Mattila, mä vastasin kun Marjaana katto mua kysyvästi. - Tässä oleppa hyvä. Mä otin pahvikansion vastaan kiittäen. Me siirryttiin täyttämää lappuja mitkä piti antaa samantien Marjaanalle. Kansio sisälti paljon papereita, arviointi lomakkeen, nimi pinssin ja kynän. - Niitä pinssejä kannattaa käyttää ainaki ekana päivänä ja taidekeskus Retretissä, Marjaana kertoi ja ojensi meille avaimet: - Ruskola 9. Piritta otti avaimet vastaan ja näytti elein Joonakselle että nyt lähdettiin. Joonas laukkasi eellämme ulos ja avasi paksin. Suvin laukku aiheutti pölypilven mikä sai minut yskimään. Suvia nauratti ja sen ääni helehti.
- Tämä, Piritta sanoi ja aukaisi oven. Suvi kiirehti oikean puoleiselle sängylle ja istuutui siihen. Mä jäin mun laukun viereen. Joonas ja Piritta kurkkasivat ikkunasta ulos ja Joonas sanoi: - Kivat näkymät. Mä ällistyin kun se puhu joten jäin aivan sanattomaksi. - Niin no me nyt lähdetään, Piritta sanoi ja kuulin kuinka ovi pamahti. Vapaus mä ajattelin.
Mä seisoin tönkkönä kassini vieressä ja huokaisin syvään. Suvi tyhjensi ripeään tahtiin laukkuaan ja mä aloin tehdä samoin. Mä pistin ohjelma lapun seinällemme ja huomasin informaatio tilaisuuden alkavan 5 minuutin päästä. Lakanat jäivät laittamatta kun me Suvin kanssa astuttiin aurinkoiseen kesään hymyssä suin. Suuressa salissa oli lukuisasti ihmisiä. - Pyydän hiljaisuutta, Raili leirinjohtaja sanoi ja puheen sorina lakkas. - Niin siis tervetuloa tänne Savonlinnan musiikkileirille. Toivon että kaikilla on hauskaa ja, että kaikki osaavat päiväohjelmat, raili selosti. Se esitteli opettajat ja mä siirryin Suvin kanssa Terttu Pylhösen huostaa. Terttu johdatti meidät Touholan talon eteen. - b-rappu heti eka huone, on meijän tunti paikka. Mä aattelin, että Suvin tunti piettäisiin 13.00 ja sitten Jennan tossa 13.45. Niin ja sä menet sitten jousiorkkaan Jenna ja Suvi jää pienten. Me häippästii Suvinkaa pois kun Terttu jäi jakeleen tunteja muillekin. - SUVI !!! Henrietta huus. Se oli Suvin vanha tuttu ja oli ollu Suvinkaa edellisil leireillä. Niillä synkkas hyvin mut mä en sit ollu niin varma. - Haluutteks te lähtä huomenna meijänkaa Savonlinnan keskustaa. Henrietta kysy ja ei kai me kehattu kieltäytyäkkää. Mä pelästyin että se liittoutuis meihin koko leirin ajaks mut onneks se lähti veke jo nyt.
- Kato, perseen keikuttaja ja natsa, mä sanoin ja osotin ulos. Siellä meni kaks likkaa toinen perse pystyssä ja toinen keltanen lippis päässä noin 130 senttisenä. Suvi alko nauraa mun nimityksille ja yhdessä me kierittii lattialla. - Mitä siellä Toivolan alakerrassa on ? Mä keskeytin nauruni ja Suvikin lopetti ajallaan. - Siäl on bilis huone ja atk luokka, Suvi selosti ja kävi sängylle istumaan. Me oltiin ehitty pistää lakanat ja kaikki paikoilleen. - Mennääkö sinne ku ei tääloikein oo tekemist, mä kysyin ja lisäsin: - Mun pitää kuitenki käyä viel veskis. Vessa oli iso ja mä otin kopeist parhaimman mun vakkariks. Puolukat oli just alkanu ja mun piti vaihtaa siteitä vähän välii. Ku mä tulin ulos vessasta mä näin että se perseen keikuttelija ja natsa meni meijän viereisee huoneesee. Mä koputin mun ja Suvin välisen tunnuksen ovee ja Suvi tuli valmiina ulos. - Mennää, se sano ja me astuttiin yhtäaikaa ulos. - Ai että tääl on ihanaa, mä totesin ja paistattelin aurinkoo. Pihal oli pari jätkää pelaamas jalist ja Suvi nimes toisen Rikuks ja toisen Topiakseks. Se toinen näytti takaapäin must kivalt mut ku mä näin sen silmät mä kysyin Suvilt: - Onks toi Topias joku kiinalainen ? Suvi repes nauruun ja kikattaen me mentiin Toivolaan. Neuvonnassa Marjaana selaili joitain pahvikansioita mikä paljasti sen, että joitain oli viellä tulematta. Se hymyili meille ja Suvi edellä me talsittiin alakertaan.
Biljardi huone oli autio joten me päätettiin tutustua siihe ennen tietsikoita. Tietsikka luokastakin kuulu semmosta mölyä et siel tais olla poikavalta. - Mä alotan, Suvi sano ja pamautti pallon tottuneesti muita kohti. Mä sain huonoks onnekseni raidalliset ja jäin heti alakyntee. Me naureskeltiin pelille ja otettiin se ilon kannalta. Tehtii erillaisii lyöntitapoi ja hassuteltiin. Ilta kulu sukkeelaa ja mä huomasin pian et oli iltapalan aika. - Mennääks me jo ? mä kysyin ja Suvi löi vimpon pallon pussiin. Ruokala oli melkein täpötäynnä. Siel istu monenkirjavaa väkee. Mä otin vaa mustan leivän ja paprikaa. - Suvi katto mun annost ja mä sanoin ettei mul oo nälkä. Seka mehu oli hyvännäköstä joten mä jätin veden elil terveellisemmän vaihtoehon väliin. Me istuttiin neljän hengen pöytää mihi tottakai Henrietta äiteineen änki. - Moi, mä sanoin ja yritin hymyillä turhan väkinäisesti. Suvi kerto että ne suomi-ruotsalaisii. Äiti ruotsalainen ja isä suomalainen. Äiti tuskin ymmärs puoliakaan mun jutuista mut mä yritin olla mahollisinmman normaalisti. Perseenkeikuttaja ja natsa vilkuili meit seuraavast pöyäst j amun teki miel näyttää keskarii. Mä hillistsin kuitenki itteni ja sanoin Suville että jokohan lähtää. Suvi nyökkäs ja me hyvästeltii Henrietta äiteineen ja vietii astiat niille kuuluvalle palautus kärrylle. Suvi moikkas vielä Henrietalle mut huokas helpotuksesta ku me astuttii ulos.
- Monelt me herätää ? mä kysyin Suvilt, joka tuli just vessasta. - Kai siinä kaheksan maissa ? se katto mua kysyväst ja kävi istumaan sängylle. Sen puoli oli jotenki sotkunen ja mä yritin vaivihkaa huomauttaa että olis hyvä jos se pitäis tavarat viel omalla puolellaan. Suvi ei ollu taluosihme sen enempää ku mäkää. Se oli just rento ja aito tyyppi. Mä kävin sängylle pitkäks ja nappasin pikkuselta kirjahyllyltä Grimminsadut. Mä luin Tuhkimoa ku joku koputti meijän ovelle. Suvi avas ja siel ei ollu ketään. - Ne oli noi, Suvi sano ja osotti seinää. Meijän naapurit. Mä heippasin kirjan sängylle ja avasin oven rymisten. - IIIIIK, Natsa huus ja juoks niitten huoneeseen. Mä huokasin syvään ja pistin oven kiinni. - Kyl ne tulee takasin ! mä sanoin ja katoin peiliin. Mun blondatuista hiuksista oli lähteny väri puoliks ja maantienväri pilkotti laella. Suvin hiukset taas olivat kiiltävän punaiset ja hyvin hoidetun näköset. Rinnat mulla oli kyllä aika isot jos aatteli mun ikää. 12 kesäinen, maantie hiuksinen likka etsii seuralaista. Samas ne koputti ovee ja Suvin refleksit toimi nopeest. Mä kurkkasin varovast ja näin natsan naaman. Se hymyili, purskahti nauruu ja pisti oven kiinni. Mä menin rohkeesti koputtaa niitten ovee. Ne avas sen naureskellen ja hihitellen. - Jenna, mä sanoin ja ojensin käteni. Perseen keikuttelija vetäs oven kunnolla auki ja puristi mun kättä: -Anne. Ja tää on Vilma. Natsa oli näköjään ujompi koska se vetäytyi ovelta jonnee huoneensa kätköön. - Moikka ! Anne sano ja virnisti niin että sen kaikki hampaat näky ja se näytti ihan hiireltä. - Ihan outoi tyyppei, mä sanoin Suville, joka katto ovelta. Se nyökkäs ja me alettiin suorittaa ilta puuhia.
- tum, kuulu yöllä. Meidän iki-ihanat naapurit oli hereillä ja kaiketi halus herättää meiätkin. Mä en ollu saannu unta, joten luin kirjaa ja kuuntelin Nightwishiä. Mä pamautin seinää vastaukseks ja toivoin että ne lopettais mut niin ei käyny. Ne jatko melkein tunnin, kunnes nukahtivat. Mä olin sillo jo kiehumis pisteessä ja aattelin että helvetti, täst ei tuu mitää. Suvi nukku sikeesti ja se näytti jotenki ihan pikkuselt vauvalt ja mä ajattelin et oli hyvä ettei se heränny.
-Mua väsyttää, mä murahin aamiaisel. Aamiaisen tarjonta oli sama ku iltapalan paitsi et oli puuroo ja muroi. - Mua ei, Suvi sano pirteesti. Se katto sillee hauskasti ja mun oli pakko purskahtaa nauruu. - Sä et herännykkää siihe paukutuksee mitä kesti melkee tunnin, mä sanoin naurun lomasta ja se katto mua ihmeellisest. Mä heilautin kättä ja huomasin samassa et ne tuli just ruokalaa. - Mennääkö ? Mä kysyin ja ryystäsin loput mehut. Suvi nyökkäs ja me häippästiin nopeesti ulos. – Kato, kato , mä sanoin ja osotin perseenkeikuttajaa ja natsaa, jotka hemaisevine silmäpusseineen astu esiin kulman takaa. Mä en vaivautunu sanomaan moitakaan, koska yö unet ei sallinu. – Mul alkaa puolen tunnin pääs tunti, Suvi sano ja mä taputin sitä olalle. Terttu ei ollu mikää unelma opettaja .
Mä istuin pöydän ääressä ja kirjotin kirjettä mun kamulle.
”Terve, ( eiku Sairas =) ) Laura !
Okei leiri on nyt alus ollu aika syvält mut kaikki kääntyy varmaa parhain päin.
Mut entäs kotkas ? Onks ilmat ollu hyvät ? Sä oot tietty maannu auringossa kaiket päivät... Tääl mä en oo ees kokeillu uima mahollisuuksia… ”
Enempää mä en ehtiny kirjottaa ku Suvi jo tuli kiljuen ovesta: – Miten mä jaksan ? Mä kauhistuin sen tuskastunutta ilmettä ja muistutin et mun tuska tunti oli vielä edessä.
( En tiiä oliko tän mun oma kyyhäämä tarinan tänne laitto niin järkevää mut jos kritiikki ei oo alkuukaan positiivista ni kai mä sit jatkan omissa oloissani... Jatko tulee... Ja älkää välittäkö kirjotusvirheistä.. =) KIITOS )
- Missä ne viipyy, mä hermoilin. Olin lähössä Savonlinnan musiikkileirille. Äiti kuikoili kulman takaa muttei niitä näkyny. - Jos ei ne tiiä missä mä asun ? kysyin ja lysähin maahan istumaan. Samassa kuulu auton ryminää sen rummuttaessa mukula kivitystä. PIritta hyppäs melkein kyydistä. Se pisti laukun paksiin missä mä huomasin Suvin jumalattoman kassin. Ei mullakaa järin pieni ollu mut hyvä ku se ees mahtu. Mä menin takapenkille istumaan. Suvi näperteli varpaitaan ja mulle tuli tukala olo. Kaks viikko, jossaa korvessa, ton apinankaa. Meinasin hypätä autosta ulos ja jäähä kotiin. Äitillä oli kyyneleet silmissä ja kyl mullekkin tuli tukala olo.- Moikka ! mä kuitenki huusin vähän tekopirteesti ja äiti vilkutti. Piritta pamautti oven kiinni ja nauroi: - Teiän äitillä oli enemmän pupupöksyssä ku sul. Mä katoin Suvia ja molemmat purskahettii nauruu. Ehkä leiristä ei tulis niin tukala ekaks vaan piti lämmitellä, mä ajattelin ja vaivuin syvemmälle tuoliin. Jotenki musta tuntu että jotain jäi ja kun mä huomasin Suvin viulun penkin alla mä rääkäsin: - MUN VIULU! Joonas meinas ajaa polkupyöräilijän päälle ja sai just jarrutettua. - Aja nyt herranen aika takasin, Piritta ähkäisi jähmettyneelle miehellee, joka tuijotti kauhuissaan pyöräilijän keskisormea. Joonas peruutti hieman, kääntyi ja pian mä näinkin jo äitin heilumassa viulun kanssa.
- Saatiin tämäkin mukaan, Piritta myhäili ja mä päätin olla loppumatkan hiljaa ja säästää ihmishenkiä.
- Onks teil nälkä? Piritta kysyi kun Joonas pysäytti huoltsikalle. Matka oli alle puolesvälis ja mä oli huomannu piritan määräävän perhettä. Mä nyökkäsin ja kaivoin lompakosta viis euroo. Mul oli mukana yhteensä 60 euroo. Siel leiripaikas oli kioski ja kilsan pääs Siwa. Mä toivoin että Suvillakin olis rahaa, vaikka äiti oli sanonut että piuhaa sille ni en mä nyt 10 euroo siihen pistäis.
Kahviossa soi Iskelmäradio ja mä halusin äkkiä pois. Repussa poltti Nightwish mitä kuuntelisin heti leirillä. Mä nappasin sämpylän ja tripin. - Se tekis 3,4 €, nuor likka sanoi ja mä olin ojentaas sille rahani mut Joonas änki väliin ja makso sen. - Kiitos, mä sanoin ja lisäsin et kyl mä oisin voinnu ite maksaa.
Se vaa pudisti päätää. Mun epäilykset siintä ettei se osannu puhuu kasvo entisestään.
- Toi on se järvi missä me uiaa. Mut se laitsa on noitten puitten takaan, Suvi sanoi ja osotti mun ikkunasta näkyvää järveä. Oli enää 1,5 kilsaa leirialueelle ja mä aloin tottua Suviin. Se oli lyhyt ja luiseva. Soitti munkaa samal opettajal ja näin ollen oltii samas viuluryhmässäkii. Mä en ollu tutustunu siihe sen kummemmin mut hyvin kaikki alko. Äiti oli ehottanu mulle leiriä ja mä lähin silkasta mielenkiinnosta. Pääsis pakoon kaupungin mädäntymistä. - Siwa, mä totesin ku tutun ruokakaupan kyltti tuli esiin. Siwan vieressä oli posti ja mä yritin panna mielen kaupan lähiympäristöä. Puita, puita, puita. Tää tosiaanki oli joku korpi.
- Ajetaan Toivolaan hakemaan avaimet ja täyttämään se ilmottautumis lomake, Piritta selosti ja mä nyökkälin. Se paikka oli jännä oli kerrostalo, omakotitalo, rivitalo ja huvila. Niissä siis asuttiin mä aattelin ja kuuntelin Suvin selostusta puolella korvalla. Rivitalo oli Ruskola missä Suvi oli ollut kaikkina edellisinä vuosina, Kerrostalo oli Touhola ja siellä oli parhaat asunnot, Omakotitalo Muksula ja huvila oli Pappila vain ja ainoastaan opettajien perheiden käytössä. Toivola oli päärakennus ja sinne me meidän matka suunnattiiin. Siellä oli ruokala, sali ja joitain luokkia, rappuset alas ja isohuone missä oli telkkari. Sinne Joonas rynnisti katsomaan loppupuolen ottelusta, jota oltiin kuunneltu Suvin kanssa autossa. Kyllähän me pelattiin korttia mutta mielenkiinto siirtyi korteista radioon. Neuvonnassa oli näpsäkkä nainen, joka esitteli ittensä Marjaana Laitelaksi. Kyllähän se nimi olis rintapinssistäkin näkyny. - Täällä taas. Eli Suvii......-Penttilä, Piritta täydensi ja otti vastaan pahvi kansion. - Jenna Mattila, mä vastasin kun Marjaana katto mua kysyvästi. - Tässä oleppa hyvä. Mä otin pahvikansion vastaan kiittäen. Me siirryttiin täyttämää lappuja mitkä piti antaa samantien Marjaanalle. Kansio sisälti paljon papereita, arviointi lomakkeen, nimi pinssin ja kynän. - Niitä pinssejä kannattaa käyttää ainaki ekana päivänä ja taidekeskus Retretissä, Marjaana kertoi ja ojensi meille avaimet: - Ruskola 9. Piritta otti avaimet vastaan ja näytti elein Joonakselle että nyt lähdettiin. Joonas laukkasi eellämme ulos ja avasi paksin. Suvin laukku aiheutti pölypilven mikä sai minut yskimään. Suvia nauratti ja sen ääni helehti.
- Tämä, Piritta sanoi ja aukaisi oven. Suvi kiirehti oikean puoleiselle sängylle ja istuutui siihen. Mä jäin mun laukun viereen. Joonas ja Piritta kurkkasivat ikkunasta ulos ja Joonas sanoi: - Kivat näkymät. Mä ällistyin kun se puhu joten jäin aivan sanattomaksi. - Niin no me nyt lähdetään, Piritta sanoi ja kuulin kuinka ovi pamahti. Vapaus mä ajattelin.
Mä seisoin tönkkönä kassini vieressä ja huokaisin syvään. Suvi tyhjensi ripeään tahtiin laukkuaan ja mä aloin tehdä samoin. Mä pistin ohjelma lapun seinällemme ja huomasin informaatio tilaisuuden alkavan 5 minuutin päästä. Lakanat jäivät laittamatta kun me Suvin kanssa astuttiin aurinkoiseen kesään hymyssä suin. Suuressa salissa oli lukuisasti ihmisiä. - Pyydän hiljaisuutta, Raili leirinjohtaja sanoi ja puheen sorina lakkas. - Niin siis tervetuloa tänne Savonlinnan musiikkileirille. Toivon että kaikilla on hauskaa ja, että kaikki osaavat päiväohjelmat, raili selosti. Se esitteli opettajat ja mä siirryin Suvin kanssa Terttu Pylhösen huostaa. Terttu johdatti meidät Touholan talon eteen. - b-rappu heti eka huone, on meijän tunti paikka. Mä aattelin, että Suvin tunti piettäisiin 13.00 ja sitten Jennan tossa 13.45. Niin ja sä menet sitten jousiorkkaan Jenna ja Suvi jää pienten. Me häippästii Suvinkaa pois kun Terttu jäi jakeleen tunteja muillekin. - SUVI !!! Henrietta huus. Se oli Suvin vanha tuttu ja oli ollu Suvinkaa edellisil leireillä. Niillä synkkas hyvin mut mä en sit ollu niin varma. - Haluutteks te lähtä huomenna meijänkaa Savonlinnan keskustaa. Henrietta kysy ja ei kai me kehattu kieltäytyäkkää. Mä pelästyin että se liittoutuis meihin koko leirin ajaks mut onneks se lähti veke jo nyt.
- Kato, perseen keikuttaja ja natsa, mä sanoin ja osotin ulos. Siellä meni kaks likkaa toinen perse pystyssä ja toinen keltanen lippis päässä noin 130 senttisenä. Suvi alko nauraa mun nimityksille ja yhdessä me kierittii lattialla. - Mitä siellä Toivolan alakerrassa on ? Mä keskeytin nauruni ja Suvikin lopetti ajallaan. - Siäl on bilis huone ja atk luokka, Suvi selosti ja kävi sängylle istumaan. Me oltiin ehitty pistää lakanat ja kaikki paikoilleen. - Mennääkö sinne ku ei tääloikein oo tekemist, mä kysyin ja lisäsin: - Mun pitää kuitenki käyä viel veskis. Vessa oli iso ja mä otin kopeist parhaimman mun vakkariks. Puolukat oli just alkanu ja mun piti vaihtaa siteitä vähän välii. Ku mä tulin ulos vessasta mä näin että se perseen keikuttelija ja natsa meni meijän viereisee huoneesee. Mä koputin mun ja Suvin välisen tunnuksen ovee ja Suvi tuli valmiina ulos. - Mennää, se sano ja me astuttiin yhtäaikaa ulos. - Ai että tääl on ihanaa, mä totesin ja paistattelin aurinkoo. Pihal oli pari jätkää pelaamas jalist ja Suvi nimes toisen Rikuks ja toisen Topiakseks. Se toinen näytti takaapäin must kivalt mut ku mä näin sen silmät mä kysyin Suvilt: - Onks toi Topias joku kiinalainen ? Suvi repes nauruun ja kikattaen me mentiin Toivolaan. Neuvonnassa Marjaana selaili joitain pahvikansioita mikä paljasti sen, että joitain oli viellä tulematta. Se hymyili meille ja Suvi edellä me talsittiin alakertaan.
Biljardi huone oli autio joten me päätettiin tutustua siihe ennen tietsikoita. Tietsikka luokastakin kuulu semmosta mölyä et siel tais olla poikavalta. - Mä alotan, Suvi sano ja pamautti pallon tottuneesti muita kohti. Mä sain huonoks onnekseni raidalliset ja jäin heti alakyntee. Me naureskeltiin pelille ja otettiin se ilon kannalta. Tehtii erillaisii lyöntitapoi ja hassuteltiin. Ilta kulu sukkeelaa ja mä huomasin pian et oli iltapalan aika. - Mennääks me jo ? mä kysyin ja Suvi löi vimpon pallon pussiin. Ruokala oli melkein täpötäynnä. Siel istu monenkirjavaa väkee. Mä otin vaa mustan leivän ja paprikaa. - Suvi katto mun annost ja mä sanoin ettei mul oo nälkä. Seka mehu oli hyvännäköstä joten mä jätin veden elil terveellisemmän vaihtoehon väliin. Me istuttiin neljän hengen pöytää mihi tottakai Henrietta äiteineen änki. - Moi, mä sanoin ja yritin hymyillä turhan väkinäisesti. Suvi kerto että ne suomi-ruotsalaisii. Äiti ruotsalainen ja isä suomalainen. Äiti tuskin ymmärs puoliakaan mun jutuista mut mä yritin olla mahollisinmman normaalisti. Perseenkeikuttaja ja natsa vilkuili meit seuraavast pöyäst j amun teki miel näyttää keskarii. Mä hillistsin kuitenki itteni ja sanoin Suville että jokohan lähtää. Suvi nyökkäs ja me hyvästeltii Henrietta äiteineen ja vietii astiat niille kuuluvalle palautus kärrylle. Suvi moikkas vielä Henrietalle mut huokas helpotuksesta ku me astuttii ulos.
- Monelt me herätää ? mä kysyin Suvilt, joka tuli just vessasta. - Kai siinä kaheksan maissa ? se katto mua kysyväst ja kävi istumaan sängylle. Sen puoli oli jotenki sotkunen ja mä yritin vaivihkaa huomauttaa että olis hyvä jos se pitäis tavarat viel omalla puolellaan. Suvi ei ollu taluosihme sen enempää ku mäkää. Se oli just rento ja aito tyyppi. Mä kävin sängylle pitkäks ja nappasin pikkuselta kirjahyllyltä Grimminsadut. Mä luin Tuhkimoa ku joku koputti meijän ovelle. Suvi avas ja siel ei ollu ketään. - Ne oli noi, Suvi sano ja osotti seinää. Meijän naapurit. Mä heippasin kirjan sängylle ja avasin oven rymisten. - IIIIIK, Natsa huus ja juoks niitten huoneeseen. Mä huokasin syvään ja pistin oven kiinni. - Kyl ne tulee takasin ! mä sanoin ja katoin peiliin. Mun blondatuista hiuksista oli lähteny väri puoliks ja maantienväri pilkotti laella. Suvin hiukset taas olivat kiiltävän punaiset ja hyvin hoidetun näköset. Rinnat mulla oli kyllä aika isot jos aatteli mun ikää. 12 kesäinen, maantie hiuksinen likka etsii seuralaista. Samas ne koputti ovee ja Suvin refleksit toimi nopeest. Mä kurkkasin varovast ja näin natsan naaman. Se hymyili, purskahti nauruu ja pisti oven kiinni. Mä menin rohkeesti koputtaa niitten ovee. Ne avas sen naureskellen ja hihitellen. - Jenna, mä sanoin ja ojensin käteni. Perseen keikuttelija vetäs oven kunnolla auki ja puristi mun kättä: -Anne. Ja tää on Vilma. Natsa oli näköjään ujompi koska se vetäytyi ovelta jonnee huoneensa kätköön. - Moikka ! Anne sano ja virnisti niin että sen kaikki hampaat näky ja se näytti ihan hiireltä. - Ihan outoi tyyppei, mä sanoin Suville, joka katto ovelta. Se nyökkäs ja me alettiin suorittaa ilta puuhia.
- tum, kuulu yöllä. Meidän iki-ihanat naapurit oli hereillä ja kaiketi halus herättää meiätkin. Mä en ollu saannu unta, joten luin kirjaa ja kuuntelin Nightwishiä. Mä pamautin seinää vastaukseks ja toivoin että ne lopettais mut niin ei käyny. Ne jatko melkein tunnin, kunnes nukahtivat. Mä olin sillo jo kiehumis pisteessä ja aattelin että helvetti, täst ei tuu mitää. Suvi nukku sikeesti ja se näytti jotenki ihan pikkuselt vauvalt ja mä ajattelin et oli hyvä ettei se heränny.
-Mua väsyttää, mä murahin aamiaisel. Aamiaisen tarjonta oli sama ku iltapalan paitsi et oli puuroo ja muroi. - Mua ei, Suvi sano pirteesti. Se katto sillee hauskasti ja mun oli pakko purskahtaa nauruu. - Sä et herännykkää siihe paukutuksee mitä kesti melkee tunnin, mä sanoin naurun lomasta ja se katto mua ihmeellisest. Mä heilautin kättä ja huomasin samassa et ne tuli just ruokalaa. - Mennääkö ? Mä kysyin ja ryystäsin loput mehut. Suvi nyökkäs ja me häippästiin nopeesti ulos. – Kato, kato , mä sanoin ja osotin perseenkeikuttajaa ja natsaa, jotka hemaisevine silmäpusseineen astu esiin kulman takaa. Mä en vaivautunu sanomaan moitakaan, koska yö unet ei sallinu. – Mul alkaa puolen tunnin pääs tunti, Suvi sano ja mä taputin sitä olalle. Terttu ei ollu mikää unelma opettaja .
Mä istuin pöydän ääressä ja kirjotin kirjettä mun kamulle.
”Terve, ( eiku Sairas =) ) Laura !
Okei leiri on nyt alus ollu aika syvält mut kaikki kääntyy varmaa parhain päin.
Mut entäs kotkas ? Onks ilmat ollu hyvät ? Sä oot tietty maannu auringossa kaiket päivät... Tääl mä en oo ees kokeillu uima mahollisuuksia… ”
Enempää mä en ehtiny kirjottaa ku Suvi jo tuli kiljuen ovesta: – Miten mä jaksan ? Mä kauhistuin sen tuskastunutta ilmettä ja muistutin et mun tuska tunti oli vielä edessä.
( En tiiä oliko tän mun oma kyyhäämä tarinan tänne laitto niin järkevää mut jos kritiikki ei oo alkuukaan positiivista ni kai mä sit jatkan omissa oloissani... Jatko tulee... Ja älkää välittäkö kirjotusvirheistä.. =) KIITOS )
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatka vain. Vaikutti kivalta jutulta :)