Länsiväylä, eilen
"Huostaanottoselvitykset ovat heikkotasoisia
Olen käynyt eri puolilla Suomea sosiaalilautakuntien kokouksissa ja nähnyt
erilaisia käsittelytapoja. Kunnan sosiaalityön taso on yleensä suoraan
verrannollinen lautakunnan käsittelytapaan.
Espoossa joutuu 648 lasta elämään kodin ulkopuolella eli yksi prosentti 0-17
vuotiaista (Stakesin tilasto v. 2005). Näin suuret luvut tarkoittavat, että
kaupungin sosiaalitoimella on suuria vaikeuksia selviytyä tehtävästään.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus (2.4 2007 nro 76) selvittelee
laajan aineiston (1990-luvun alusta 11/2005 saakka) pohjalta kodin
ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin
kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt hohtuvat kouluvaikeuksista (37
prosenttia) ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (52 prosenttiia).
Median luoma harha siis on, että pääasialliset syyt löytyvät vanhempien
alkoholinkäytöstä ja kodin väkivallasta.
YK:n lapsiasiain komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion
huostaanottojen rajuun kasvuun, sijoitusten syihin ja tilastoinnin
heikkouksiin erityisesti 2000-luvulla.
Huostaanottojen valtaisa lisääntyminen liittyy niin sanotun varhaisen
puuttumisen hankkeisiin. Näiden hankkeiden alkuperäinen tarkoitus eli lasten
ja perheiden auttaminen on epäonnistunut, kun sosiaalitoimen ratkaisuna on
lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle.
Espoo ja Hämeenlinna varhaisen puuttumisen pilottikuntina ovat hyviä
esimerkkejjä siitä, minkälaisen kriisin varhainen puuttuminen on
aiheuttanut. Espoossakin toimii tehokas valvonta- ja urkkimisjärjestelmä
vanhempien selän takana.
Huostaanotossa on kyse lapseen kohdistuvasta vapaudenriistosta. Jaoston
jäsenet käsittelevät siis perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. On kohtuullista
ja oikeudenmukaista, että asiaan paneudutaan siitä kiinnostuen siten, ettei
käsitelyä ohjaa vain kiire saada vanhemmat ulos salista.
Yleisesti tiedossa on, että huostaanottoselvitykset ovat heikkotasoisia ja
sisältävät vain perheelle epäedullista tietoa.
Selvityksissä on paljon virheitä ja ne ovat kaukana reaalimaailm an
tapahtumista, tämä on yleisesti tiedossa.
Jaoston jäsenet pääsevät toki helpolla soveltamalla inkvisitorista
menettelyä ja ottamalla perheen kuultavaksi vain hygieenisyysyistä.
On kuitenkin sopimatonta, että jaoston jäsenet kuulevat
sosiaalityöntekijöitä ilman, että perhe saa kuulla, mitä nämä esittävät
heitä vastaan.
On moitittavaa, että vanhemmilleesitetään pussityskysymyksiä pitämällä
viranomaisselvityksiä totuutena. Lapsen asia ei voi olla kymmenen minuutin
läpihuutojuttu.
Lapsiasiainjaoston jäsenyys saattaa tuoda mainettta poliittisella uralla,
mutta viranomaisen kumileimasimena toimiminen vaarantaa lapsen ja perheen
edun.
Espoon poliittisten ryhmien tulisi huolehtia siitä, että jaostoon valitaan
vain henkilöitä, joilla on kykyä ja halua paneutua lasten asioihin.
Leeni Ikonen
Varatuomari, Sipoo"
"Huostaanottoselvitykset ovat heikkotasoisia
Olen käynyt eri puolilla Suomea sosiaalilautakuntien kokouksissa ja nähnyt
erilaisia käsittelytapoja. Kunnan sosiaalityön taso on yleensä suoraan
verrannollinen lautakunnan käsittelytapaan.
Espoossa joutuu 648 lasta elämään kodin ulkopuolella eli yksi prosentti 0-17
vuotiaista (Stakesin tilasto v. 2005). Näin suuret luvut tarkoittavat, että
kaupungin sosiaalitoimella on suuria vaikeuksia selviytyä tehtävästään.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus (2.4 2007 nro 76) selvittelee
laajan aineiston (1990-luvun alusta 11/2005 saakka) pohjalta kodin
ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin
kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt hohtuvat kouluvaikeuksista (37
prosenttia) ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (52 prosenttiia).
Median luoma harha siis on, että pääasialliset syyt löytyvät vanhempien
alkoholinkäytöstä ja kodin väkivallasta.
YK:n lapsiasiain komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion
huostaanottojen rajuun kasvuun, sijoitusten syihin ja tilastoinnin
heikkouksiin erityisesti 2000-luvulla.
Huostaanottojen valtaisa lisääntyminen liittyy niin sanotun varhaisen
puuttumisen hankkeisiin. Näiden hankkeiden alkuperäinen tarkoitus eli lasten
ja perheiden auttaminen on epäonnistunut, kun sosiaalitoimen ratkaisuna on
lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle.
Espoo ja Hämeenlinna varhaisen puuttumisen pilottikuntina ovat hyviä
esimerkkejjä siitä, minkälaisen kriisin varhainen puuttuminen on
aiheuttanut. Espoossakin toimii tehokas valvonta- ja urkkimisjärjestelmä
vanhempien selän takana.
Huostaanotossa on kyse lapseen kohdistuvasta vapaudenriistosta. Jaoston
jäsenet käsittelevät siis perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. On kohtuullista
ja oikeudenmukaista, että asiaan paneudutaan siitä kiinnostuen siten, ettei
käsitelyä ohjaa vain kiire saada vanhemmat ulos salista.
Yleisesti tiedossa on, että huostaanottoselvitykset ovat heikkotasoisia ja
sisältävät vain perheelle epäedullista tietoa.
Selvityksissä on paljon virheitä ja ne ovat kaukana reaalimaailm an
tapahtumista, tämä on yleisesti tiedossa.
Jaoston jäsenet pääsevät toki helpolla soveltamalla inkvisitorista
menettelyä ja ottamalla perheen kuultavaksi vain hygieenisyysyistä.
On kuitenkin sopimatonta, että jaoston jäsenet kuulevat
sosiaalityöntekijöitä ilman, että perhe saa kuulla, mitä nämä esittävät
heitä vastaan.
On moitittavaa, että vanhemmilleesitetään pussityskysymyksiä pitämällä
viranomaisselvityksiä totuutena. Lapsen asia ei voi olla kymmenen minuutin
läpihuutojuttu.
Lapsiasiainjaoston jäsenyys saattaa tuoda mainettta poliittisella uralla,
mutta viranomaisen kumileimasimena toimiminen vaarantaa lapsen ja perheen
edun.
Espoon poliittisten ryhmien tulisi huolehtia siitä, että jaostoon valitaan
vain henkilöitä, joilla on kykyä ja halua paneutua lasten asioihin.
Leeni Ikonen
Varatuomari, Sipoo"
Vastaukset 17
Vanhimmat
keskustelun tuolla alempana ketjussa aiheesta. Toivoisin todella rehellistä asioiden tarkastelua kaikilta osapuolilta sen ymmärtämiseen, että kaikki ei tosiaan huostaanottojen syistä ole niin musta valkoista kuin ilmeisesti on annettu väärin ymmärtää.
Ja luulisi, että ne ihmiset, jotka haluavat tehdä työtä lasten hyväksi, ottavat myös eri näkökulmat huomioon - lasten parhaaksi.
vetää mietteliääksi. Espoo tuli myös jo aikasemmin hyvin esiin, kun laitoin tänne kyselyn biovanhemmille, joilla huost.otto tehty kyseenalaisin perustein. Espoo oli ehdoton ykkönen ja onhan se uskottava, että siellä on paljon mätää.
Se vain mietityttää, että mitä asialle voisi tehdä. En tunne esim. ketään valtuutettuja sieltä, kun en asu lähimaillakaan.
Ehdotinkin jo aikasemmin, että nämä äidit joilta huost.otettu lapsi, kokoontuisivat ja yrittäisivät yhdessä saada parannusta ja palkata jonkun asiaansa hoitamaan.
En tiedä ovatko yhdistäneet voimansa vai ei. Sama meno kuitenkin näyttää jatkuvan.
Ajatelkaa miten on pikkukunnissa, jos tuollainen on mahdollista isoissakin ja ihan silmiemme alla.
"lastensuojelun pilottihanke"
niin mistähän se olikaan.....
siitäkö että kuinka viranomaiset ehtiivät huostata mahdollisimman paljon lapsia
ennenkuin kukaan tai mikään taho puuttuu asiaan......
Espoon valtuutettuihinko tässä pitäisi nojata. Ei kai nyt pitäisi enää kenellekkään olla epäselvää, että Espoon valtuutetut eivä ole kykeneviä sosiaalitoimensa väärinkäytöksiä korjaamaan ja hoitamaan. Ja heillekkö pitäisi nyt kertoa tämä tarina samoin kuin Helsinginkin täysin tietämättöminä pysyneille prinsessoille yhtä lailla kuin kaikille muille valtuustoille, jotka ovat onnistunut pysyttelemään autuaan tietämättöminä kunnassaan tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista. Jos he valtuutettuina eivät VIELÄKÄÄN tiedä asian tilaa, niin he ovat niin maitoja, niin epäpäteviä ja niin laiskoja ja kykenemättömiä, että he eivät suin surminkaan pysty saamaan korjausta aikaiseksi. Millä eväillä he nyt yhtäkkiä, vuosikausien toljottamisen jälkeen saisivat tarvittavaa virtaa elimiinsä, jotta asiat korjaantuisivat. Mehän ollaan kuin keskiajalta uskossamme esivaltaan. Maaorjatkin uskoivat kärsimyksissään, että jos asiat olisivat valtaapitävien tiedossa, niin kyllä he sen heti korjaus. "Jospa tsaari tietäis" sanottiin. Amalia, kyllä tsaari (lue: valtuusto tietää, tai ainakin sen kuuluisi tietää). Espoon valtuusto ei ole tehtäviensä tasalla eikä ole koskaan ollutkaan.
" Mehän ollaan kuin keskiajalta uskossamme esivaltaan. Maaorjatkin uskoivat kärsimyksissään, että jos asiat olisivat valtaapitävien tiedossa, niin kyllä he sen heti korjais. "Jospa tsaari tietäis" sanottiin. Amalia, kyllä tsaari (lue: valtuusto tietää, tai ainakin sen kuuluisi tietää). Espoon valtuusto ei ole tehtäviensä tasalla eikä ole koskaan ollutkaan. "
Järkyttävintä minulle oli se, kun selvisi, että eduskunta tietää, kuntapoliitikot tietävät. Ovat tienneet jo kauan.
Minkä takia meillä on kansanedustuslaitos, kun sen täysistuntosalissa puhutaan, että lastensuojelu ei noudata lakia, niin asioihin ei saada korjausta? On kyse lapsista!
yksimielinen kanssasi. Heitin vain sen valtuuston, kun en muutakaan keksinyt ja jostain päästä on kuitenkin alotettava. Täällä meillä, vähän pienemmässä kaupungissa tunnen henk.koht. monia valtuutettuja ja heidän kanssaan, puoluekannasta riippumatta olisi kuitenkin helppo päästä juttusille ja kysellä heidän näkemyksiään ja kuunnella selityksiä, miksi eivät ole asioille mitään tehneet.
Espoon kanssa ei sellaista mahdollisuutta edes ole.
Kyllä asioihin voi kansalaisetkin vaikuttaa, jos vain on ne kanavat, eli tuntee päättäjiä.
Tiedän tapauksia kaupungissamme, jossa yhteys määrättyihin valtuutettuihin on saanut heidät toimimaan ja siten saatu parannuksia aikaan.
Isommissa kaupungeissa valtuutetut ovat niin kaukana "kansasta", että käsiteltävillä asioilla kun ei ole "kasvoja", niin ne on helppo ohittaa olan kohautuksella, eikä kukaan kadulla pysäytä ja tule kysymään, miten asia ratkaistiin.
Mitäs nyt sitte keksittäis, vai jäämmekö ihmettelemään sormi suussa ja annamme vääryyksien jatkua?
jäsen sanoi minulle: "tarkoituksemme on saada lapsi voimaan huonommin ja tuottaa äidille surua,"
"Yhä useampi huostaanotto tehdään pikkulapsi-iän jälkeen. Kun kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa huostaanotetuista lapsista 40 prosenttia oli alle kouluikäisiä, vuonna 2005 enää 28 prosenttia.Sen sijaan 12 vuotta täyttäneiden osuus on kymmenessä vuodessa kasvanut, ja nyt jo joka toinen huostaanotettu lapsi on täyttänyt 12 vuotta."(Sosiaaliraportti 18/2006)
Alle kouluikäisiä lapsia siis huostaanotetaan vähemmän kuin aikaisemmin - liittyykö juuri näihin varhaisen puuttumisen hankkeisiin ja avohuollon tukitoimien lisäämiseen, sitä ei liene tutkittu.
Sen sijaan yli 12-vuotiaiden huostaanotot ovat lisääntyneet ja oletan, että näihin kirjataan syiksi juuri näitä kouluvaikeuksia (lintsaaminen, häiriköinti yms.) ja sosiaalisia vaikeuksia (koulukiusaaminen, jengiytyminen yms.). Jos aletaan tarkemmin tutkia näiden yli 12-vuotiaina huostaanotettujen taustoja, niin sieltä löytyy vanhempien ero, usein vähintään toisen vanhemman liiallista alkoholinkäyttöä, muiden päihdyttävien aineiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia, työttömyyttä, yksinhuoltajuutta, uusperheitä ja edellämainituista johtuvaa kykenemättömyyttä riittävään vanhemmuuteen. Valitettavasti sekaan mahtuu myös neurologisista häiriöistä johtuvia ongelmia, jotka eivät huostaanottamalla parane.
Tällä palstalla esiintyneet näkemyserot huostaanottojen syistä johtuvatkin varmasti siitä, että täällä on kirjoitellut enemmän sellaisia sijaisvanhempia, joille on sijoitettu alle kouluikäinen lapsi, kuin niitä joille lapsi on tullut yli 12-vuotiaana. Alle kouluikäisinä sijoitettujen lasten sijoitusten syissä painottuvat lapsen vanhemmista suoraan johtuvat syyt, kuten päihteiden väärinkäyttö ja mielenterveysongelmat.
Eikös aina huostaanton syynä pidä olla vanhemmat, jotka ovat vaaraksi lapselleen. Ei kai nyt ketään lasta sentään omasta syystään voida huostaanottaa.
Uusi kasvatuskeino: vie roskat, tai huostaanottoaj tulee, vai!
Yhteiskunannan on edellytettävä, että vanhemmat hoitavat lapsensa eikä kiukuttelevaa lasta saa ottaa huostaan.
että lapsi/nuori voidaan huostaanottaa, "jos hän vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellä".
Valitettavasti maassamme on jo esikouluikäisiäkin, jotka pyörivät nuorisoporukoiden mukana - nuorin "alkoholisti", jonka poliisituttavamme on tavannut oli 7-vuotias.
No ei 7-vuotiaan alkoholisoituneen kohdalla huostaanotto tapahdu kyllä lapsesta johtuvista syistä vaan heitteilläpidosta. Haloo, et taida olla aikuinen ollenkaan, jos kuvittelet, tai se poliisi kuvitteli, että 7-vuotiaan alkoholisoituminen on hänen oma vika, hei, mietis nyt vähän.
Onhan meillä tosin ihan taaperoikäisiä luottoreksiterissäkin luottokelvottomiksi reksiteröityinä, että sitä taustaa vasten me suomalaiset ollaan kyllä niin tolloja, että pidämme ihan vastasyntynyttäkin vastuullisena itsestään. Sairastuneet vauvatkin ovat itse vastuussa terveyskeskusmaksuista, ja jos ei fyrkkaa löydy, niin luottohäiriömerkintä ja ulosotto seuraa kaikkine kuluineen ja viivästyskorot lähtee juoksemaan, kunnes vauva on hoitanut terveyskeskusvelkansa. Tuota taustaa vasten näkemyksesi kuulostaa ihan normaalilta suomalaisittain.
Sinähän sen taidon täällä olet näyttänyt omaavasi.
Minä ja muut vanhemmat, jotka pidämme huolta lapsistamme, emme päästä lapsiamme pyörimään assalle sen enempää 7-vuotiaina kuin 13-vuotiainakaan. Kuitenkin raja siitä, kenen on syy l. onko huostaanoton syy vanhemmissa vai lapsessa, alkaa häilyä jossain vaiheessa. Terveydenhuollossa 12-vuotias saa teettää abortin vanhempien tietämättä - onko hän silloin kykenevä vastaamaan muutenkin tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ? Lainsäädännössä alle 18-vuotias on vanhempiensa vastuulla, mutta ...
Emme siis ole erimieltä tästä asiasta. 7-vuotias ei voi olla omaa syytään huostaanotettuna vaan syy on vanhemmissa, jotka pitävät häntä heitteillä. Mietin vaan, että jos 17-vuotias omaa syytään joutuu huostaanotetuksi, niin mikäköhän sellainen oma syy vois olla. Eikös lapsi ole täysi-ikäisyyteen asti vanhempiensa vastuulla.
Mikä voi olla se syy että lapset huostaan otetaan? Miehelläni on 4 lasta ex vaimonsa kanssa joka on tehnyt vielä 2 lisää toiselle eli on 6 lapsen yh. Hän ei käy töissä. Lapse menee heti vauvoinna tarhaan tai siis niin pieninä kun otetaan. Tarhaiän jälkeen kouluun ja iltapäiväkerhoon. Eli äiti on päivät kotona yksin. Äiti käyttää runsaasti alkoholia ja on myös mielenterveysongelmainen ja siihen lääkitys. Mieheni on yrittänyt soskun kautti saada lapsia tai osaa heistä, mutta sosku mieluummin auttaa äitiä tukitoimilla kun antaisi lapset meille. Me olemme töissä käyviä ja asumme omassa uudessa talossa rauhallisessa paikassa. Lapsille löytyisi kavereita ja koulu olisi lähellä. Pelkäämme vain että lapset joutuvat hunningolle kun äiti ei saa kuria ja rajoja ei ole. Minä olen täysin ulkopuolinen asioissa vaikka olemme mieheni kanssa jo seitsemättä vuotta yhdessä ja tunne lapset hyvin jo pienestä asti. Monena iltana eteenkin viikonloppuna kun lapset eivät ole meillä mieheni itkee itsensä uneen kun ei tiedä miten lapset voivat. Ei varmaan ole ainoa eikä pahin tapaus. Meidänkin tapauksessa sosku on äidin kanssa ollut hakemassa lapsille tukiperhettä. Miten voi niin tehdä jos kerta on isä joka ottaa lapset aina kun vain lapset haluaa? Onko laillista?
vai ei.....
sitä kun on sossussa sitä ammattitaidottomuutta ja lain luvun osaamattomuuta enemmänkin liikkeellä.
Oletteko tarjoutuneet tukiperheeksei miehesi lapsille tai oletteko yrittäneet sopia miehesi lasten äidin kanssa
että lapset olisivat vaikka 50/50 isällään
ja äidillään.
Kaikenlainen lapsiin liittyvä keskustelu sossutätien kanssa
kannattaa käydä kirjallisessa muodossa.
Ja jos jotain lain mukaista on vaatimassa
niin mielellään myös asianajaja on syytä palkata avukseen asioiden hoitoon,
että lakipykälät tulee sossujen taholta asiallisesti noudatettua.
oletpas ihastunut tuohon naikkoseen, tai kade?