40 +

Omia vastauksia.. Kaikilla meillä on omat mielipiteemme..

Millainen itsetuntemus ja -luottamus on keski-ikäisellä naisella?

Iän karttuessa itsetuntemus kasvaa. Itseluottamus on realistisempi kuin aikaisemmin. Ei koe enää olevansa voittamaton.

Minkälaista miestä 4-kymppinen nainen arvostaa?

Vaikea kysymys.. Arvostan miestä toisena ihmisenä - ajatuksia, arvostuksia jne.. Painotan yhä enemmän toista ystävänä/kaverina.. En potentiaalisena kumppanina..

Mitä me 40 naiset odotamme elämältä? Mitä haaveita?

Mielekästä työtä, itsensä toteuttamista. Oma purjevene edelleenkin haaveissa. Viimeistään kesällä 2008.. Mukavaa, selkeää elämää.. Voimia toteuttaa itseään..

Mitä tekisitte toisin jos jotakin historiastaan voisi muuttaa?

Olisin jatkanut yliopistolla. Tehnyt väitöskirjan loppuun. En olisi viettänyt paria vuotta Porissa työn tähden. Olisin jättänyt viime vuosien suhteet väliin. Keskittynyt enemmän uraan. Karsinut ystävyyssuhteista energiasyöpöt jne..

Itsetuntemus kasvaa elämänkokemuksen myötä. Myönnän virheeni helpommin ja toisaalta hyväksyn heikkouteni ja tiedän, että kehittämistä on. Itseluottamus kasvaa kun teitää rajansa ja rajoituksensa. Kuitenkin koen, että itsevarmuus on terveellä pohjalla.

Miehissä arvostan herkkyyttä ja sitä, että uskaltavat olla kohteliaita, ystävällisiä ja hienotunteisia.

Elämältäni odotan tasapainoisuutta; enää ei jaksaisi eikä haluaisikaan kovin monimutkaisia ihmissuhteita tai elämänkokemuksia, niitä on tullut koetua nuoruudessa. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, ja joskus sen vielä teenkin.

Minäkin opiskelisin aikaisemmin ja enemmän jos sen asian pystyisi muuttamaan. Railakasnuoruus meni juhliessa ja huolettomana kulkiessa joten nyt keski-ikäisen vasta olen kouluttautunut jo useamman vuoden ajan.

Taitaa olla käännekohta ainakin minun elämässäni. Valitettava ero, aivan väistämätön. Lapset kohtalaisen isoja, jää aikaa itsellekin. Mutta millä sen ajan täyttäisi, on suuri ongelma itselläni juuri nyt. Työ on juuri sitä mitä haluankin, haastavaa ja on kutsumuskysymys. Ihannemies olisi ihan tavallinen
remonttireiskan oloinen perusmies, jolla sydäntä, pilke silmäkulmassa ja elämänkokemusta.
Mutta positiivisesti suhtaudun ikääni. Tämä on ihan hyvä ikä. Rahaa saisi olla kyllä enemmän, jotta voisi lasten kanssa matkustella ym.

- tiedän ja hyväksyn kuka ja millainen olen, en koe tarvetta selitellä muille enkä janoa hyväksyntää

- arvostan rehellistä, kaikkea elävää kunnioittavaa miestä, joka on oppinut kokemastaan ja tullut viisaaksi

- odotan pääseväni elämään itselleni luontuvaa elämää, ei enää toisten vaatimuksien mukaan suorittamista

- "tekisin toisin"? - silloin minun pitäisi olla eri ihminen, tai jo lapsena/nuorena poikkeuksellisen kypsä ja vahvaluonteinen --> siinä tapauksessa olisin elänyt koko elämäni aivan toisin. Mutta samalla kotivammais-taustalla tuskin parempaan pystyisin uusintaottelussakaan

Itsetuntemus ja -luottamus eivät ole iästä riippuvaisia.

Ihminen arvostaa toista ihmistä arvomaailmansa puitteissa, ikä ei ole määräävä tekijä.

Naisen ja miehen haavet ja odotukset tuskin poikkeavat toisistaan. Pääasia, että niitä on.

Jossittelu on turhaa, on katsottava eteenpäin.

Henkinen mies kiinnostaa.

Toiveissa, unelmissa, mielenrauha, onnellisuus.

Oisin syntynyt eri vanhemmille??? Tai oisin ollut vahvempi jo lapsena, com sii, com saa....