Tutustuinpa tässä jokin vuosi sitten erääseen tosi symppikseen sälliin netissä. Rohkaisimme mielemme ja tapasimme kahvilassa ja ihastuin suloiseen nuoreen mieheen, jonka ääni oli naisellinen, mutta joka oli ihana iso nallekarhu, jolla hartiatkin kuin ladon ovet! Jutut kävi yksiin, aiheesta kuin aiheesta ja lähemmin tutustuessamme hän paljastui loistavaksi suutelijaksi ja erinomaiseksi kokiksi. Olin aivan myyty, enkä ollut uskoa onneani.
Aikaa kului ja kaikki näytti olevan kohdallaan siihen asti, että olisi pitänyt vällyjen välissäkin saada säpinää aikaan. Hän meni täysin kipsiin. Luulin kyseessä olevan jonkinlaisen hormonaalisen häiriön, mutta jälkeenpäin paljastui, että "herralla" olikin aivan väärän merkkiset värkit!
Meinasin seota kokonaan! Olin aivan totaalisen umpirakastunut ja näin oman kultani vierelläni, mutta miten suhtautua tähän uuteen tietoon? Päätin olla tekemättä mitään hätiköityä ja antaa ajan tasata tunnekuohun. Ajattelin tyhmänä, että kun olen kerran rakastunut häneen, niin ei kai sukupuolella sitten enää niin väliä olisi... Väärin meni!!!
Ajan kuluessa, hänen naisellisuutensa alkoi nyppiä ja kaikki naiselliset piirteet hänessä sai ihokarvani nousemaan. Pahinta oli valehtelu kavereille ja sukulaisille, joka edelleen jatkui.
Sovimme, että voimme olla ystäviä ja tein selväksi, ettei mistään muusta ole mitään toivoa, minä en pysty muuttamaan itseäni yhtään enempää kuin hänkään.
Tällä hetkellä tunneskaala on akselilla sääli-suuttumus-ärtymys-turhautuminen.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko tälläinen yleistä? Tuntuu kuin olisin tämän asian kanssa yksin ja sekaisin.
Aikaa kului ja kaikki näytti olevan kohdallaan siihen asti, että olisi pitänyt vällyjen välissäkin saada säpinää aikaan. Hän meni täysin kipsiin. Luulin kyseessä olevan jonkinlaisen hormonaalisen häiriön, mutta jälkeenpäin paljastui, että "herralla" olikin aivan väärän merkkiset värkit!
Meinasin seota kokonaan! Olin aivan totaalisen umpirakastunut ja näin oman kultani vierelläni, mutta miten suhtautua tähän uuteen tietoon? Päätin olla tekemättä mitään hätiköityä ja antaa ajan tasata tunnekuohun. Ajattelin tyhmänä, että kun olen kerran rakastunut häneen, niin ei kai sukupuolella sitten enää niin väliä olisi... Väärin meni!!!
Ajan kuluessa, hänen naisellisuutensa alkoi nyppiä ja kaikki naiselliset piirteet hänessä sai ihokarvani nousemaan. Pahinta oli valehtelu kavereille ja sukulaisille, joka edelleen jatkui.
Sovimme, että voimme olla ystäviä ja tein selväksi, ettei mistään muusta ole mitään toivoa, minä en pysty muuttamaan itseäni yhtään enempää kuin hänkään.
Tällä hetkellä tunneskaala on akselilla sääli-suuttumus-ärtymys-turhautuminen.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko tälläinen yleistä? Tuntuu kuin olisin tämän asian kanssa yksin ja sekaisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun pääsit kokeilemaan? Jäi epäselväksi.
tarina sulla... Kuulostaa kyllä aika sepitykseltä, mut jos noin on päässy käymään, niin, no niin mitäs tuohon nyt voi sanoa... Hih hih kaikkea täällä kuuleekin! ;)
Että ihan kiva, kun pidetään sepitettynä. Eikö tosiaan ole kenelläkään mitään asiallista sanottavaa?
Useammin kuulee, että herroille sattuu niin, että heidän pokaamansa nainen on transvestiitti. Ja että näin tapahtuu Thaimaassa.
Minä voisin olla tapauksessasi mainittu henkilö paitsi ettei minulle ole koskaan käynyt noin. Minua kuitenkin nyppii se, että bi:t haluavat nähdä olemuksessani maskuliinisia/androgyynisiä piirteitä kun minä tunnen olevani enemmän femme.
yhtään lohduttaa, mutta minä olen biN (tulin tälle palstalle vain tän ketjun takia), ja ihastuksissani pidän eniten juuri niistä naisellisista piirteistä...sellaisista aidon naisellisista eikä mistään muotilehtien kiiltokuva-naiseudesta.
(Ja ts-ihmiset, älkää loukkaantuko tuosta "aidon naiselliset" sanavalinnasta. Se ei sulje teitä pois, vaan rajaa pois pelkästään teennäisen eli liioitellun ja materialistisen, naisen esittämisen)
Tota, kuuluskohan tää sun kysymys tonne trans-palstalle?
Nyt kun aikaa on kulunut ja olemme toki olleet koko ajan tekemisissä, olen aika vakuuttunut siitä, että hän on kuitenkin ihan sinut oman naiseutensa kanssa. Ne jotka tietävät hänen oikean sukupuolensa eivät enää joudu "mies-esityksen" kohteeksi, vaan heidän seurassaan hän on kuten kuka tahansa nainen. Juoruaa ja kikattaa, kuten muutkin.
Eräs tuntemani lesbo sanoi, että hän on akkamaisin butc, jonka hän on ikinä tavannut.
"Tutustuinpa tässä jokin vuosi sitten erääseen tosi symppikseen sälliin netissä."
Hyvä alku.
"paljastui, että "herralla" olikin aivan väärän merkkiset värkit!"
Hyvää alkua seurasi romahdus, jonka totaalisuuden myöntäminen ei ole kirjoittajalta tunnetasolla vielä onnistunut.
"olen kerran rakastunut häneen, niin ei kai sukupuolella sitten enää niin väliä olisi... Väärin meni!!!"
Romahduksen jälkeen seurasi surutyötä läpikäyvän kieltämisvaihe.
"Ajan kuluessa, hänen naisellisuutensa alkoi nyppiä ja kaikki naiselliset piirteet hänessä sai ihokarvani nousemaan."
Kieltämisvaihetta seurasi vihavaihe surutyön jatkuessa.
"Sovimme, että voimme olla ystäviä ja tein selväksi, ettei mistään muusta ole mitään toivoa"
Surutyön vihavaihetta seurasi surutyön kaupankäyntivaihe.
"Tällä hetkellä tunneskaala on akselilla sääli-suuttumus-ärtymys-turhautuminen."
Surutyön kaupankäyntivaiheen jälkeen on nyt menossa surutyön masennusvaihe.
Masennusvaiheen jälkeen seuraa asian lopullinen hyväksyminen, mikäli surutyö etenee loppuun saakka. Tuo ihminen ei ollut sitä mitä aluksi uskoit ja ennen kaikkea toivoit hänen olevan.
... tai sitten olen jotenkin tunnevammainen, kun en pääse hänestä eroon. Tiedän oikein hyvin hänen tunteensa minua kohtaan, vaikka hän yrittäisikin olla vain ystävä, niin tunnetasolla tämä ystävyys ontuu pahasti. Tilanne on jatkunut liian kauan ja olen todella ahdistunut ja ärtynyt häneen.
Hän pyrkii kontrolloimaan kaikki tekemiseni ja tuppaa seuraan kaiken aikaa, kaikin keinoin. (päättelin, että sen aikaa kun juttelen hänen kanssaan puhelimessa tms. hän vie huomioni ja hän on tilanteesta tyytyväinen) En saa millään tätä ihmistä käsittämään, että en halua olla tekemisissä välttämättä päivittäin, tai edes viikottain. Aina, kun yritän "irtiottoa" hän alkaa vainoamaan minua kaikin mahdollisin keinoin. Soittelee puhelimella, lähettää tekstiviestejä, soittelee ystäville ja sukulaisilleni ja lähettelee yhteydenottopyyntöjä, yrittää tunkea kotiini tekemään jotakin tekemätöntä työtä, esim. ajamaan nurmikkoa tai korjaamaan rikkinäistä pesukonetta yms. tai keskustelemaan siitä, miksi minä olen vihainen hänelle.
Kaikki keskustelu on aiheesta on turhaa, kuin vettä kaivoon kantaisi, en ole varma ymmärtääkö hän mitä sanon hänelle, vai onko vaan valikoiva muisti, kun seuraavassa hetkessä hän näyttää tyystin unohtaneen kaiken puhumani. Olen kertonut, että tämä tilanne ahdistaa minut hulluuden partaalle ja parasta olisi kun emme olisi niin paljon tekemisissä.
Haluan elämäni takaisin, mutta voimia sen takaisin ottoon ei ole. Vastassani on sitkein tuulimylly mitä kuvitella saattaa.
Kiitokset Tulkki333:lle, vastauksesi avasi silmiäni, ihmettelin vain, että mikähän on vikana kun tuntuu, että käyn tämän kaiken läpi hidastetulla vaihteella. Haluaisin vain siirtää tämän vaiheen elämästäni sivuun ja jatkaa siitä mihin viimeksi jäin.
Kun olin viikon tiiviisti sairaalasängyssää, siinä kuuli väkisinkin naapurin jutut. Nainen soitteli useampaan kertaan päivässä poikaystävälleen ja suorastaan kerjäsi että hän kävisi vähintään kerran päivässä katsomassa tyttöystäväänsä sairaalassa. Minullekin tuli jo sellainen tunne että tuo poikaystävä varmaankin koki tilanteen jo "ripustautumisena" ja halusi siitä irti. Mutta kun hän ei olisi halunnut/ehtinyt tulla sairaalaan, nainen sai raivokohtauksen. Mikä tällaisessa toiminnassa on sitten takana. Silmitön rakastuminenko.
että kyseessä on kontrollinhalu ja läheisriippuvuus. Ei pysty olemaan yksin ja itsenäinen vaan tarvitsee aina jonkun ulkopuolisen jota hoivata tai kontroloida.
Sinulle jota tämä henkilö piinaa, sanoisin, että on ajanhukkaa tälle ihmiselle roikkua sinussa, koska mitään ei tule tapahtumaan. Mutta hän vaan roikkuu. Ehkä hän ajattelee ettei löydä muutakaan. On pakko olla joku, koska yksin on ikävää ja epävarmaa. Mutta sä voit sanoa että lopeta, ei mitään ystävyyttä. Sulla on oikeus valita ystäväsi. Jos se ahdistelee sua, viranomaiset kehiin. Se ei ole hullua, se on sun oikeus.