Häiriökäyttäytymistä on uusioperheissä eniten. Yksinhuoltaja ja ydinperheissä vähiten, koska niissä lapsi elää suojattua ja rauhallista elämää. Oli tekstiteeveessä tänään.
Joten vaikka kuinka kovaan ääneen nämä uudet isän tyttöystävät inttävät kuin ihania ja hyviä ihmisiä he ovat omasta mielestään, ja äidit huonoja, niin se ei pidä paikkaansa.
Että omia mielikuviahan voi piirtää, mutta totuus on toinen.
Täältäkin saa lukea, kuinka nämä tyttöystävät omasta mielestään pelastavat lapsen pahalta äidiltä ja itse on paras mahdollinen, eikä todellakaan nähdä mitään kielteistä vaikutusta itsessään Kaikki kieleteinen tulee äidin puolelta sitten, ettei äiti enää osaa mitään. Nyt kuitenkin on todistettu toisin.
Joten vaikka kuinka kovaan ääneen nämä uudet isän tyttöystävät inttävät kuin ihania ja hyviä ihmisiä he ovat omasta mielestään, ja äidit huonoja, niin se ei pidä paikkaansa.
Että omia mielikuviahan voi piirtää, mutta totuus on toinen.
Täältäkin saa lukea, kuinka nämä tyttöystävät omasta mielestään pelastavat lapsen pahalta äidiltä ja itse on paras mahdollinen, eikä todellakaan nähdä mitään kielteistä vaikutusta itsessään Kaikki kieleteinen tulee äidin puolelta sitten, ettei äiti enää osaa mitään. Nyt kuitenkin on todistettu toisin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Lissulle uusi kuurosokea mies? Takuulla tästä maasta löytyy toinenkin.
Ja pahoinvointiko selittyy pelkästään isän uuden kumppanin olemassaololla? Olisikohan aikuisten, myös niiden lasten vanhempien (ts. isän ja äidin) keskinäisillä erimielisyyksillä jotain osuutta asiaan...
Hoh hoijaa, kun kokee asiat fanaattisesti, tulkitsee niitä myös hyvin yksioikoisesti.
tahallaan äitiä vastaan...!:))
jossa lasten äidillä on uusi mies. Tämän uuden miehen lapset viettävät perheessä joka toisen viikonlopun, ja lisäksi perheeseen syntyy lisää lapsia. On siis minun lapset sinun lapset ja meidän lapset. Paras perhe on ydinperhe. Onneksi suurin osa lapsista saa asua omien vanhempiensa kanssa ehjässä perheessä.
Onkohan mun tytöllä vuoroviikkoinen adhd, eli äidin uusioperheessa vuoroviikoin ja minulla "yh-perheessä" vuoroviikoin.
Hei älkää nyt alkako ihan noin suoraviivaista syy-seuraussuhdetta laskemaan. Tämä oli vasta ensimmäinen tutkimus, siinä selvisi joitakin asioita mutta syyt ovat vasta arvailuasteella.
Miksi ydinperheet sitten hajoavat, jos siellä on kaikki hyvin.
Kuinkakohan kävi Jämsän ydinperheessä. Kaikki oli hyvin niin kauan kunnes isä tappoi äidin???
..murhasta. Siinä ei ydinperhe ollut edes hajonnut vaan oli onnellinen ja hyvätuloinen, ns. parempi perhe.
Näissä perheissähän lapset voivat aina hyvin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heinojen_murhat
..ydinperheessä aikanaan voitiin todella huonosti ja arvata vain voin miten lapset reagois tänä päivänä, jos väkisin sitä kulissielämää olisi eletty. Jatkuvasti oli mahakipuja,raivareita sun muita oireita lapsilla. Kummasti ne on loppuneet eron jälkeen ja vaikka lapset elävät vuoroviikkosysteemiä (molemmilla uusioperheet)niin ihan tasapainoisia, terveitä ja onnellisia ovat. Johtuskohan siitä, että äiti ja isä ei enään riitele, vaan pystyvät kommunikoimaan ihan asiallisesti ja uusioperheissämme on tasapainoiset ja rakastavat välit aikuisilla keskenään ja myös lapsiin. Ihan suojattua ja rauhallista elämää meillä kyllä eletään, koulu menee hyvin, harrastetaan ja lomaillaan yhdessä tai vain loikoillaan viikonloppuisin leffaa katsellen.
Toki uskon, että myös toisinkin on ja ydinperheen ongelmat saattavat jatkua myös uusioperheessä sekä tulla uudenlaisia ongelmia, mutta tuohon en usko että adhd jotenkin johtuisi uusioperheistä, koskä käsittääkseni adhd ei ole kasvatuksen tulos. Ja taas kautta aikojen näitä adhd potilaita on ollut, mutta silloin ei taudilla ollut vielä niemeä.
Eli oletko sitä mieltä että eronnut, lapsellinen mies ei voi enää perustaa parisuhdetta, rakastua, mennä naimisiin? Eli loppuelämä yksin?
Ja siis vastaavasti lähiäiti saa elää ihan omaa elämäänsä ilman miestä loppuelämänsä, koska isäpuoli tulisi ja pilaisi lapset?
Hoh, hoh...
Ja usein niistä isien tyttöystävistä tulee myös avovaimoja, vaimoja, äitejä... ei ne tyttöystävänä välttämättä pitkään viihdy.
jos on eronnut, mutta kyse olikin vain lapsista, ettei heitä tarvi niihin sotkea. Lapset ovat onnellisia kotonansa, kun ei heitä kiikuteta ensiviikolla sinne, ja toisella viikolla tänne, ja seuraavalla viikolla jonnee muualle.
Oli kyse lapsista, heille pitää suoda pysyvyyttä.
Ydinperhe suojaa ADHD-lasta
Tarkkaavaisuushäiriö ADHD:hen liitty-
vät käytöshäiriöt ovat yleisempiä
rikkonaisten perheiden lapsilla kuin
ydinperheen lapsilla.
Oulun yliopistossa tänään tarkastetta-
van väitöskirjatutkimuksen mukaan
alttiimpia käytöshäiriöille ovat
uusioperheiden lapset. Koko elämänsä
vain toisen vanhemman kanssa eläneillä
ADHD-lapsilla käytöshäiriöitä on
vähemmän.
Tutkija Tuula Hurtig arvelee yhdeksi
selittäväksi tekijäksi sitä, että
ydinperheessä lapsi voi elää suojattua
ja rauhallista elämää.
___________________
Muttei yleistää sitäkään voida. Mutta isäpuolet ja äidit voivat inhota ja kokee rasitteena toisen tekemät lapset niin että aiheuttaa pahaa hallaa lapsen/nuoren kehitykselle (mm.turvattomuutta jne). Lapsilla/nuorilla voi olla vaikeeta hyväksyä ulkopuolisen tulo perheeseensä ja jos se ulkopuolinen on ymmärtämätön tökerö aikuinen tai ns. aikuinen kakaran kengissä niin konflikti on väistämätöntä.
Uusperhesysteemiin astuessa se vaatii niin paljon psygologista tajuntaa & ymmärrystä isä tai äitipuoli ehdokkaalta jota harvalla todella on. Pitää osata kunnioittaa sitä heidän edellistä elämää ja niihin kuuluvia ihmis suhteita ja kyetä ymmärtämään lasten pahaa oloo eron tuomasta tuskasta joka voi olla pitkä aikaistakin prosessia. Toisten tekemiä lapsia pitäisi osata kohdella niin kuin he olisivat omia uusperhesysteemissä. Oppia rakastamaan ja kunnioittamaan heitä niin saa varmasti moninkerroin takaisin kuin vihaamalla ja rankaisemalla. Rakkaudella osaa oikeita rajojakin asettaa mutta vihaamalla ei saa mitään rajoja aikaiseksi.
Jos ydinperheessäkin on epäonnistunut niin pahasti että eron jälkeen jää vihamiehiä niin tuskin onnistuu uusperheessäkään. Sama kaava jatkuu hamaan loputtomiin.
eli lapsen onni ja paras on toistensa kurkussa olevat vanhemmat..=)
Jos ei synkkaa niin ei synkkaa. Hakekaa se alkuajan rakkaus, se joka laittoi niin yhteen, niin yhteen...Mihin katosi se alkuajan yhteen kuuluvaisuuden tunne? Mihinkä se katosi lapsenteon melskeessä? Eikö enään osattukaan rakastaa kun perhe lisääntyi ja vaatimuksetkin lisääntyi sen myötä?
No ihan tapansa kullakin luovuttaa mutta vasta uusperheessähän ne vaatimukset sen kuin lisääntyy. Ihan pientä oli ydinperheessä sen rinnalla mitä uusperheessä. Uusperheeseen kuuluu nyt monia muitakin kuin minä ja sinä yhteiset kakarat. Sosiaaliset taidot pitää olla luovimmillaan että pärjää, jos ei niin takapakkia tulee joka asiassa.
Uskon että vanhempien vähän huonompikin suhde on parempi kuin uusperhe monen monta uutta suhdetta lapsen katsellessa. Jos kurkussa ollaan kiinni niin ollaan usein uus suhteissakin ja henkisestikkin kurkussa kiinni mihin milloinkin.
Uusperhesuhteissa voi olla henkinen väkivalta vielä pahempaa kuin ydinperheissä. Nainen harvoin hyväksyy muita kuin omia lapsiaan ja saattaa olla muille todella paha samoin kuin mieskin. Olen itse uusperheestä ja isäpuoleni oli törkein ihminen mitä tiedän. Kukaan sukulaisenikaan eivät olisi niin alhaisiin keinoihin turvautunut kuin isäpuoleni minua "kasvatettaessani". Olin kiltti lapsi mitään harmia aiheuttamattani aikasemmin mutta kun tein yhden ainoan ensimmäisen virheen häntä kohtaan niin sain sen tuntee häntäluissanikin.
Sen jälkeen oli vaikeeta luottaa kehenkään mieheen ja inhosin äitiäni joka vierestä kaiken salli, niin kaiken. En voinut ymmärtää äitiäni johonka luotin niin antoi sen kaiken tapahtua ihan mitättömästä asiasta. Vihaan häntä vieläkin tänä päivänä sen takia. Puhua olen yrittänyt mutta tiedättekö että sellaisia ihmisiä on joilla ei ole mitään vikaa itsessä vaan kaikki on muissa! Minussa oli vika kun en tykännyt äitini miehestä. Minun olisi pitänyt varmaankin rakastaa häntä suoranaisesti mutta kun en tykännyt lipeväkielisestä äijästä niin en. Äitini syytti minua siitä että etten palvonu hänen inhottvaa äijäänsä. Olikohan syy sitten lapsessa kun äijä petti äitiäni ja häipyi kokonaan. Äitini laittoi sen minun viaksi kun luuseri lähti. Se luuseri avioliitossakin iski muita naisia ja nai jonkun tyhmän naisen vain rahan takia. Sellaiselta luuserilta pelastin äitini ja hän syyttää siitä minua vieläkin.
Että uusperheissä, joissa yleensä sillä vanhemmalla pitäisi se suurempi vastuu olla ja enemmän kuin ydinperheessä, sekä eroperheissä, joissa yksi vanhempi hoitaa lasta, niin väsytään helpommin tai kiinnitetään huomiota enempi siihen, että onko toi nyt ylivilkas jne. Ja ydinperheissä moni adhd-lapsi voi olla ilman että sitä ikinä diagnosoidaan sen enempää, kaksin jaksaa varmasti paremmin.
Ja tosiaan sellaset varmasti vaikuttaa, jos vanhemmat ei osaa sovussa asioita hoitaa. Ja monet vanhemmat, jotka eivät osaa sovussa olla, päätyvät myös avioeroon ja jatkavat riitaa ja hallantekoa toisilleen sen jälkeenkin.
lapsen paras asua ja elää. Häiriköt syntyvät epävarmuudesta ja peloista. Lapselle turva on oma koti, irtonaisuus lisää pahaa oloa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000026342459
näin aikuisena ja äitinä vastaan,että jos oisin joutunut sitä vanhempieni riitaa ja vääntöä katsomaan aikuistumiseeni saakka, vain siitä syystä että ydinperhe on ainoo hyvä ja toimiva perusta lapselle,niin hullu musta olisi tullut!
paremman ja onnellisemman elämän sain lapsena äitini sekä hänen uuden puolison kanssa, sekä isäni ja hänen uuden vaimonsa kanssa. Ja edelleen ovat välit molempiin suuntiin hyvät, ja lapsellani suurenmoiset mummo ja pappa puolisoineen rikkautena!
ei kuulkaa se adhd:aan parane vaikka vanhemmat pysyisivät huonossa liitossa, kyllä lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat itselleen, ja jos sellaiset eron myötä saa, sekä rikkautena heidän uudet puolisot,niin ei se ole lapsen turmio!
on lapsilla suurempi riski sairastua masennukseen tai käytöshäiriöihin, sillä uusperheitä on ydinperheitä vaikeampaa saada toimimaan. Se edellyttää aikuisilta, niin vanhemmilta kuin uusilta puolisoilta, suurta kypsyyttä, empatiaa, pitkäjänteisyyttä sekä joustavuutta ja kykyä kompromisseihin. Tämä taito puuttuu monilta ja valitettavan usein aikuiset ajavat itsekkäästi omia tarkoitusperiään lapset unohtaen -ja tämä koskee sekä uusia puolisoita että niitä vanhempia.
Mikä sitten ratkaisuksi? Kieltää avioerot tai uudelleen avioituminen? Vai olisiko kenties pakollinen "kypsyyskoulutus" kaikille eronneille ja heidän uusille kumppaneilleen? Meistä aikuisistahan se lasten hyvinvointi lähtee.
Vielä toteaisin, että jos äidin asenne isän uuteen kumppaniin on alkuperäisen kirjoittajan kaltainen, mennään metsään ja varmasti. Jos automaattisesti asennoidutaan: "minä olen virheetön ja sinä paha, ja myös lapseni tulevat tietäämään sen", ei tilanteesta seuraa muuta kuin katastrofi. Kyllä jokaiselle ihmissuhteelle pitää antaa tukensa ja onnistumisen mahdollisuus, ei mitään luovutusasenteella tai syyttelyllä rakenneta.
jos uudelleen avioituminen ja tätä myötä uusperheellisyys lasten hyvinvoinnin takia kiellettäisiin, niin mikä mahtas olla lopputulos?!
suomi lähellä sukupuuttoa (harvemmin huonossa liitossa seksikään toimii) ja yh:n lukumäärä toisaalta saattas olla huikea, kun käytäs vieraissa parantamassa huonon liiton tuottmaa mielialaa,ja tarpeitaan tyydyttämässä =)
Uusperheiden ämmät tai horatsut tekee kakaroita uusia vaan sen takia että edelliset sivuuutettaisiin. Monilla uusperheellisiä lapset ovat kaikki eri kumppaneista, eivätkä osaa edes hävetä sitä. Ainoostaan lapset häpee vanhempiaan jotka eivät hallitse elämäänsä piirunkaan vertaa.
Sukupuuttoon kuolemaa eivät kukaan mieti vaan lähinnä omaa persettään. Ihmistulva vaippa paskakasoineen tuhoo maapallon kokonaisuudessaan. Harva viitsii miettiä mitä jättää tuleville sukupolvilleen. Pääasia vaan mitenkä helpolla pääsee jätteineen.
Nainen on vastuuntunnoton jos antaa miehensä käydä vieraissa, mällinsä syytämässää mihinkä tahansa. Tiedän monta naista jotka saivat miehensä kiinni mutteivat siltikään jättäneet näitä luusereita. Heillä ressukka nainen joka ei koskaan saa sitä omaa, niin täytyy varastaa jostain.
kun ei entisistäkään osata huolehtia! Uuusi nainen ei ole rakkaus, vaan ajanpuutteeseen etsitty ajaviete.
oikein vartavasten että UUDET TYTTÖYSTÄVÄT ovat ne uusperheiden hankaluuden kulmakivet,niinkun ap oikein tuossa mainosti?
ja eihän se uusi tyttöystävä yksin ole se uusperhe!! mikäs rooli on äidin uudella poikaystävällä,eihän sekään bioisä ole,ja uusperhettä elää myös moni eronnut nainen ja äiti.
Huomatkaa, että Lis... anteeksi aloittaja puhuu "tyttöystävästä" ja "äidistä", vähän on nääs pakka sekaisin. Hän olettaa, että ydinperhe on se, josta isä lähti ja uusioperhe sellainen, jossa isällä on tyttöystävä, eli peilaa juttua omaan tilanteeseensa.
On tuhansia perheitä, joissa voidaan huonosti, vaikkei olekaan erottu. Eikä ydinperhe ole sama asia kuin ensimmäinen puoliso ja tämän kanssa perustettu perhe. Minä kutsuisin ydinperheeksi sellaista, johon jokainen jäsen tuntee kuuluvansa ja josta ei ole tarvetta lähteä, olkoon se sitten ensimmäinen, toinen tai sadas.
meillä oli kanssa ydinperhe, kunnes mieheni sai tietää että hänelläpä onkin 5 vuotias poika, olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meillä on yhteinen puolivuotias lapsi..niin nythän olemme uusperhe =) sillä erotuksella etten ole keneltäkään exältä vienyt miestä,enkä lapselta isää, ja me voimme erittäin hyvin, ja kaikki tutustumme nyt toisiimme, kun saimme uuden perheenjäsenen.
sen verran meni hyvin lapsen yh äidillä, että oli pakko ottaa mieheeni yhteys kun ei enään jaksanut, ja tehnyt uuden miehensä kanssa jo 4 lasta..niin, eipä siellä äidinkään uusperheessä vissiin täysin hyvin voitu, mutta tämmöstä elämä on, koskaan et voi tietää vaikka sinulle tulisi olemaan uusperhe, vaikka ydinperheessä " turvallisesti" elätkin.
ja se pistetään aina jonkun piikkiin, kuin tässä. Monikaan ei uskalla eikä halua myöntää olevansa väärässä. Ydinperhe on niin kauan hyvä ja toimiva, kunnes joku tulee ja rikkoo sen.
Jos jompikumpi puolisoista haluaa lähteä liitosta, perhe on jo valmiiksi rikki. Ikävää mutta totta, ja tämän myöntäminen helpottaa kummasti.
välinen asia, siinä on harkinta aikaa,joloin he voivat yrittää saada asiansa kuntoon. MUTTA, jos siihen ilmestyy niitä ylimääräisä häsläämään, niin kyllä siinä se riita jää toiseksi, eikä sitä enää hoideta kuntoon, koska uusi on uusi aina vähän aikaa, ja kiinnostaa. Mutta jos maltettaisi selvittää asia, niin moni liitto selviäisi. Ajateltaisi edes lapsia.
pitää riidellä? Ja nämä mainitsemasi lapset riitelystä vasta kärsivätkin. Ei kukaan ylimääräinen "ilmesty häsläämään", hänelle on toisen sydämessä ja elämässä jo täysin vapaa paikka.
Henkilökohtaisesti olen aina 'harrastanut' vapaita miehiä, mutta yrittäisin ymmärtää, jos mieheni nyt haluaisi lopettaa liittomme. Kärsisin, masentuisin ja itkisin, mutta soisin sen hänelle. En voisi vaatia häntä väkisin olemaan kanssani jonkin toissijaisen tekosyyn vuoksi.
Varmasti itsekin tunnet ex-miehesi ilmeet - miltä tuntui hänen rakkaudeton katseensa? Jos rakkaus on mennyttä, jokainen vänkäys ja vaatimus (usein lapsia hyväksikäyttäen) on yksi kivi lisää kuormaan.
Jos rakkaus toiseen loppuu ei missään tapauksessa tarvi olla pakolla yhdessä lasten takia. Ei lapset tyhmiä ole kyllä ne vaistoavat vanhempien kireät välit. Mieheni ja ex puoliso olivat kerran laittaneet eropaperit vireille mutta palanneet yhteen vielä eivät eronneet silloin. Sitten syntyi kaksoset ja sen jälkee mieheni sai lähteä valheellisten selitysten kera oli muka pahoinpitelijä ym. Olemme ollet yli kuusi vuotta yhdessä eikä ole kertaakaan edes pahasti sanonut saati lyönyt. Naiset saa eron helpolla kun valehtelevat pahoinpitelyjä, raiskauksia ym. Osa on tietysti tosia mutta paljon mahtuu joukkoon mustamaalaamista. Ja minähän olen kuin punainen vaate ex vaimolle kun olen kouluttautunut työssäkäyvä ja hän itse on vain käynyt elämänkoulua miehestä mieheen.
Vika tulee ulkopuoleta, jos joku haluaa rikkoa, ei sille aina voi mitään. Se on kuitenkin hetekllistä, mutta paluu takasin perheeseen on viakeaa, se ei onnistu.
Jos mies esim. lähtee toisen perään, ei vaimolla ja lapsilla aina ole mahdollisuutta. Lapseton on aina houluttelevmpi kuin vaimo ja lapset. Perheeseen voi kyllästyä, kun ei pääse vapaasti menemään.
Voiko tätä sanoa uusperheeksi kun mieheni lapset ovat vain joka toinen viikonloppu ja lomilla meillä? Tätä on jatkunut 6 v ja ex vaimo pompottaa miestäni vieläkin. Nyt jos saamme oman yhteisen lapsen olen päättänyt että mies saa valita joko entiset tai uusi lapsi. Ex avioliitosta oleville lapsille on annettu mahdollisuus muutta meille mutta se manipuloini on taitolaji jonka ex vaimo osaa eli meitä haukutaan.
ensimmäiseen perheeseen. Se on hänen ihan oma. Ensimmäinen perhe onse ainut oikea. Näin minä ajattelen.
ihan yhtä omia ne nykyisen perheen lapset ovat kuin entisenkin. Ja etenkin ihan yhtä viattomia aikuisten sotkuihin. Toivottavasti sulla ei ole lapsia, kun noin julmaan tyyliin maailmaa katsastat: kaikilla lapsilla on ihan yhtäläinen oikeus vanhempiinsa - sun turha tulla rankkaamaan perheitä sen suhteen, että onko kyseessä ero- vai uusperhe.
lapsuudessa oli tai sun vanhempien? Sillon ei ollut eroja näin paljon, ja osa on edelleen heistä yhdessä. Nyt kun perhe rikotaan, tottakai siitä tulee ongelmia. Ei keskenään voi sekottaa margariinia ja hiekkaa!
Ei kahta perhettä voi sekottaa yhteen ettei siitä synny onglemia, ja ne ongelmat näkyy nyt lapsissa.
Aikuiset sanoo, että lapset sopeutuu,ja pah, siinä nyt näkee kun aikuiset kuvittelee ja olettaa.
yleistyneet eroperheiden myötä. Ja näin paljon ei ollut ennen, tämä on ihan uusi ilmiö.
Varmasti ei kenenkään lapsen luokalla ole kovin montaa ydinperheen lasta, joten valtaosa on näitä rikkonaisia perheitä.
Onnekkaita ovat ne lapset, jotka saadat kasvaa siinä ydinperheessä. Meilläkin lapset menestyvät hienosti koulussa ja kaksi nyt päättää peruskoulun tänä keväänä, ja siirtyy ammattia opiskelemaan. Luottavasin mielin ollaan ja jännitetään mille linjalle pääsevät.
On hienoa, että on pystynyt antamaan turvallisen koti-ilmapiirin, ettei tarvitse kärsiä lasten pahasta olosta aikuisten omien mokiensa tähden, kun perhe edelleen koossa.
olen lukenut itselleni korkeatasoisen ammatin, sekä olen hyväpalkkaisessa työssä, silti olen eroperheen sekä myös uusperheen kasvatti!! eikä minulta turvallisuutta puuttunut..sen sijaan sain 2 tappelevan aikuisen sijaan 2 perhettä jossa molemmat aikuiset olivat onnellisia sekä tukivat minua aikustumisen kynnyksellä!
tosin tiedän kyllä omasta tuttavapiiristäni usemmankin ydinperheen kasvatin,joilla asiat ei ihan niin hyvin, ja rikoksilla eletetään itsensä.
ei se perhemuoto ole se joka määrää kenestä tulee "hyvä" ihminen ja kenestä ei.
Siksi sen pitäisi olla viimeinen mahdollinen muoto. Jos aikuinen itse joutuisi valitsemaan ja matkustamaan viikottain tavarat selässä, niin kyllä se vaikuttaa hänen mieleen ja työtekoon tai opiskeluun.
Sitäpaitsi eihän se aikinen siihen suostuisi, siksi hän on laittanut lapset reissuamaan.
katsella onnettomia vanhempia, ja riiteleviä semmoisia kun matkustaa reppu selässä!! hoh hoh! ja itse muistan kuinka musta oli kivaa matkustaa toisen vanhemman luokse,siellä oli omat kaverit, ja aina odotti että pääsee etälle,ja sitten taas oli kotona omat jutut, ja sielläkin viihtyi!!
kyllä lapsi sopeutuu, onko se ainoo oikee malli että lapset elävät VAIN isin ja äidin kanssa onnellisesti ja suojattua elämää,mutta eron tullessa tämä on loppu, ja vieläpä yleensä vain äidin seurassa eletään turvallisesti!!
ihan oikeesti,kuka nyt jää huonoon liittoon riiteleen ja oleen onneton, vain siksi ettei lasten tartte matkustaa yksin omaa pihaa edemmälle?! haloo...
lapset eivät matkustele, vaan vanhemmat vaihtavat asuntoa viikon välein. Matkustakoon he, jotka ovat tilanteen aiheuttaneet. Miksi laittaa lapsi siitä maksamaan??
että isä tulee tapaamaan lastaan sinun luoksesi ja asuu sinun luonasi tapaamisaikoina? Kannattaisi varmaan päästää menneestä irti ja aloitaa oma elämä - ihan lapsen parasta ajatellen.
minusta erossa. Itkekööt rauhassa hän nyt, me lasten kanssa itkimme aikamme. Ei mitään asiaa takasin, katukoot!
Jotenkin luulisi että jos on ero tullut on lapsen oma koti, se koti jossa eniten asuu, se tärkein ja yleensä siellä on äiti ja uusioperheessä käydään sitten sovitun mukaisesti. Selväähän on että vaikeuksia tulee lapselle kun erottu on ja täytyy ruveta kahta kotia harjoittelemaan. Turha kuitenkaan kuvitella että erotilanteessa pitäisi toisen vanhemman kadota kuvioista koska yksinhuoltajaperheissä lapsi voisi paremmin. Kyllä se ajanmittaa isän tai äidin puuttuminen on myös huono asia. Pääasia lienee yrittää hoitaa ero kunnialla ilman että lapsi joutuu kuuntelemaan vanhempiensa kinasteluja ja että lapselle annetaan aikaa tottua uuteen tilanteeseen hiljalleen. Ja mitä tulee siihen että parjataan toisiamme niin eiköhän yleensä ole syytäkin kun näitä tarinoita lukee, puolin ja toisin.
taas on joku keksinyt aiheen, mistä saadaan ihmiset sekaisin. Meillä uusioperhe ja kummatkin vielä yh:ta. Meillä ei ainakaan lapset voi huonosti..päinvastoin.
lapsetkin ovat sitä mieltä, että meidän perheessä mukavampaa nyt, kuin silloin, kun olimme kaksi oikeaa ja alkuperäistä perhettä..