Hei,
joudun näinä päivinä luopumaan vanhasta pian 17 v. palvelleesta Rakkaasta koirastani.
Mikä auttaa siihen, että selviän eläinlääkärin reissusta?
Tuntuu aivan hirveältä ja silmät alkavat vuotaa kun vain ajattelenkin asiaa.
Kiitos hyvistä neuvoista tätä erittäin ikävää ja raskasta tapahtumaa varten. :-(((
joudun näinä päivinä luopumaan vanhasta pian 17 v. palvelleesta Rakkaasta koirastani.
Mikä auttaa siihen, että selviän eläinlääkärin reissusta?
Tuntuu aivan hirveältä ja silmät alkavat vuotaa kun vain ajattelenkin asiaa.
Kiitos hyvistä neuvoista tätä erittäin ikävää ja raskasta tapahtumaa varten. :-(((
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoa keino on, että itket, itket, itket, niin kauan kun itkettää ja annat itsellesi luvan surra. Jonain päivänä huomaat, että suru on vaihtumassa haikeiksi suloisiksi muistoksi.
Voimia vaikealle matkalle.
:(( kyllä on aika kova isku. Meidän vanhan koiran kuolema oli erittäin kova isku meille. Meillä oli pitkä suruaika, ohi meni. Joskus me muistelemme koiraamme lämmöllä.
Voimia sinulle!
Hei vaan. Itsekkin odotan sydän kylmänä että rakas ystäväni kuolee. Nasu on bichon frise ja 13 vuotta. Olin nuori teini, vasta seiskaluokan lopettanut kun nasun kesätyörahoilla ostin. Nasu on ollut meidän perheen elämän valo kaikki nämä vuodet mutta vuosi sitten kun toinen koiramme kuoli vanhuuteen niin nasukin alkoin heiketä ja nyt on loppu hyvin lähellä. .Minäkin olen hyvin surullinen.. Äidille tämä tulee olemaan varmasti raskainta, koska Nasu on asunu vanhemmillani aina. Äiti on juuri ulkomailla työmatkalla, joten toivon vain että ehtii kotiin hyvästelemään nasun, koska tiedän että hällä vaivaa aina ellei ollu paikalla kun rakkaamme lähtee koirien taivaaseen.. voimia sinulle ja itku auttaa. Kaikkien meidän täytyy joskus kuolla ja sinun koira on saanut elää pitkän elämän.
moi. tiiän miltä susta tuntuu. en ole joutunut viemään koiraa piikille, mutta vuosi sitten koirani jouduttiin antamaan pois, koska kolme tokaluokkalaista poikaa ärsyttivät sakemanniani heittelemällä koiraani kivillä ja kepeillä, ja ne sanoivat että ne soittaa poliisille että lopettaa sen ja se sit vietiin takas kasvattajalle, siitä lähtien ne on kiusannut mua. (oon nyt viidennellä ja ne pojat kolmannella). esim. tuo se teijän vanha koira meille grillattuna. äitini on niille siitä sanonut, mutta eipä se oo tehonnut. nyt kiusaavat mua myös nykyisestä koirastani (otettiin se cidan kamuksi mutta se lähti ennenkuin bella ehti tulla). yhden pojan vanhemmat valittavat mulle vieläkin kun olen muka haukkunut sitä poikaa. jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, kertokaa jooko? vaikka bella on mulla kaverina ja tukena, en silti selviä siitä. ystävillekkään en haluaisi kertoa.