Olen kihloissa ja elän avoliitossa, naimisiin emme aio mennä. Tällä hetkellä asumme minun omistamassamme asunto-osakkeessa, ja mies puolestaan omistaa kesäasunnon. Meillä on kummallakin aikuisia lapsia edellisistä liitoistamme.
Olemme aikeissa myydä kummankin omaisuudet ja ostaa omakotitalon. Kumpikin maksaisi talosta puolet. Tarkoitus on, että kun jompikumpi ns potkaisee tyhjää, talo myydään, ja asianomaisen (vainajan) lapset sitten perivät sen puolikkaan; jäljelle jäänyt leskentapainen sitten ostaa omalla osuudellaan sellaisen kämpän kuin haluaa ja kykenee.
Olisiko tämä kaikki kirjattava sopimukseksi paperille? Pitäisikö muodostaa asunto-osakeyhtiö? Jos nyt mitä viimeksi ikinä haluan on riita avopuolisoni lasten kanssa yksin jäätyäni, mutta en myöskään halua että lapseni joutuvat olemaan ihmeissään ja ilman perintöä minun kuoltuani.
Olemme aikeissa myydä kummankin omaisuudet ja ostaa omakotitalon. Kumpikin maksaisi talosta puolet. Tarkoitus on, että kun jompikumpi ns potkaisee tyhjää, talo myydään, ja asianomaisen (vainajan) lapset sitten perivät sen puolikkaan; jäljelle jäänyt leskentapainen sitten ostaa omalla osuudellaan sellaisen kämpän kuin haluaa ja kykenee.
Olisiko tämä kaikki kirjattava sopimukseksi paperille? Pitäisikö muodostaa asunto-osakeyhtiö? Jos nyt mitä viimeksi ikinä haluan on riita avopuolisoni lasten kanssa yksin jäätyäni, mutta en myöskään halua että lapseni joutuvat olemaan ihmeissään ja ilman perintöä minun kuoltuani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kummankin nimissä, ette vältämättä tarvitse mitään sen kummempaa selvitystä ja tahdonilmaisua. Ette eio mennä naimisiin joten avio-oikutta ei tule olemaan. Jos molempien nimet omistuspapereissa, jomman kumman kuoltua hänen lapsensa perivät omaisuuden jokatapauksessa.
Avomieheni kesäasunnon arvo on vakuutena hänen lastensa lainoihin. Omat lapseni ovat sen verran nuorempia ettei heillä ole vielä hinkua velkaantua ja tarvetta takauksiin, mutta sekin aika varmaan on edessä. Miten pidämme "puolikkaamme" niin erillämme että avopuolisoni takaa vain omia lapsiaan ja minä sitten aikanani omiani?
ei voi pantiksi laittaa, joten jos omaisuus on puoliksi, niin vain oman puolikkaan arvosta voi toinen antaa panttia. Jos kiinteistön arvo on vaikka 200 000 e ja miehesi ottaa velkaa ja vakuudeksi sen kiinteistön niin hän voi antaa vakuutena vain sen 100.000 e ei yhtään enempää.
Oletan että teillä on omistussuhteistanne paperi olemassa.
Vielä ei ole papereita, kun mies on mun luona vain "vuokralla" ja omistan koko kämpän yksin ja ainoastaan. Mutta tällaiseen yhteisomistukseen mennessä varmaan paperi tarvitan, ja varmaan se sitten olisi paras lakimiehen toimistossa tai pankin lakimiehen toimistossa teettää?
Huh huh. Luojan kiitos ei nuorena mokomia edes ajattele. Tuskin olisin ikinä päätynyt ensimmäiseen avioliittoon, tehnyt yhtään lasta kenenkään kanssa saatikka ikinä lähtenyt rakentamaan ensimmäistä omakotitaloani jos olisin ollut näin "viisas" kuin nyt. Viisas on lainausmerkeissä ihan siksi kun toisaalta ajattelen että eteensä katsominen on viisasta, ja toisaalta ajattelen että vitun viisas ei ota koskaan riskejä jolloin elämä ei edisty eikä kehitys kehity...
miehen nimiin niin se on joko lahjoitus tai kauppa ja molemmista on oltava virallinen paperi.
Jos se on lahjoitus, miehesi joutuu maksamaan lahjaveron ja jos se on kauppa, hän maksaa siitä tietyn kauppahinnan.
Ihan noin vain omaisuuden siirtäminen toisen nimiin ei onnistu. Mutta kuten sanoit, lakimiehet on sitä varten, että ne tietävät ja auttavat.
Eteensä katsominen on aina viisasta ;)