En tunne isääni, vaikka olemme asuneet saman katon alla koko elämäni. Olen aina ollut hyvin läheinen äidin kanssa, mutta isän kanssa en puhu koskaan. Tuntuu tavallaan, kuin oltaisiin vain kaksi tuntematonta ihmistä, jotka puhuvat joskus ohimennen säästä tai jostain yhtä merkityksettömästä. Isä ei ole sosiaalisilla lahjoilla siunattu, vaan hyvin sulkeutunut ja iältäänkin jo 65-vuotias. Isä ei puhu edes äidille, paitsi ehkä jostain työasioista. Vanhemmillani on aika viileät välit. Ehkä iskä ei vaan ole hyvä sosiaalisissa jutuissa, sillä hänellä on edellisestä avioliitosta jo yli kolmekymppisiä lapsia, joiden kanssa ÄITINI pitää jopa enemmän yhteyttä. Isä ei koskaan soita lapsilleen tai mitään. Tuntuu kuin sitä ei edes kiinnostaisi minun asiat (tai kenenkään muunkaan asiat), koskaan se ei ole minun kuulumisiani kysynyt tai ollut koulun juhlissa.
Viime kesänä vanhempani riitelivät kovasti ja äiti pisti eropaperit menemään. Isä oli tosi masentunut pari päivää, makasi vain sängyssä. Se sanoi ettei pärjää yksin eikä halua jättää meitä, mutta suoraan sanottuna elämässäni ei juuri mitään muutosta olisi vaikka isä ei samassa talossa asuisikaan..
Minua vaan pelottaa, että havahdun parin kymmenen vuoden kuluttua siihen etten tunne isääni ja sitten voi jo olla liian myöhäistä. Ja pelkään, mitä isä tekee itselleen tai miten hän pärjää, jos vanhempani tosiaan eroavat, sillä iskä juo (ei silleen humalaan, mutta juo kuitenkin aika paljon) ja polttaa tupakkaa ja hänellä ei ole yhtään mitään harrastuksia tai kavereita tai mitään..
Miten voisin parantaa välejämme? Miten voisin aloittaa keskustelun ja kertoa, että haluaisin tuntea myös isäni? En tiedä mitään hänen nuoruudestaan tai ylipäätänsä mitään hänen elämästään.. :(
Viime kesänä vanhempani riitelivät kovasti ja äiti pisti eropaperit menemään. Isä oli tosi masentunut pari päivää, makasi vain sängyssä. Se sanoi ettei pärjää yksin eikä halua jättää meitä, mutta suoraan sanottuna elämässäni ei juuri mitään muutosta olisi vaikka isä ei samassa talossa asuisikaan..
Minua vaan pelottaa, että havahdun parin kymmenen vuoden kuluttua siihen etten tunne isääni ja sitten voi jo olla liian myöhäistä. Ja pelkään, mitä isä tekee itselleen tai miten hän pärjää, jos vanhempani tosiaan eroavat, sillä iskä juo (ei silleen humalaan, mutta juo kuitenkin aika paljon) ja polttaa tupakkaa ja hänellä ei ole yhtään mitään harrastuksia tai kavereita tai mitään..
Miten voisin parantaa välejämme? Miten voisin aloittaa keskustelun ja kertoa, että haluaisin tuntea myös isäni? En tiedä mitään hänen nuoruudestaan tai ylipäätänsä mitään hänen elämästään.. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mennä isälle puhumaan asioista ja tutustumaan ja jos ei isälle käy niin koitat uudelleen ei kai isä nyt sua niin paljon vihaa ettei sun ka puhuis...
Tsissus sentään. Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni. Hetken jo mietin, että kuulutko perheeseen, mutta pari pientä poikkeusta tekstistä onneksi löytyi. Itse juuri mietin näitä keskusteluja lukiessa, että jos isäni olisi asunut muualla, olisin luultavimmin käynyt koulut loppuun. Ottaa aika paljon päästä, että muut ikätoverit valmistuivat tänä keväänä ammattiin:(
puhumattomia, mököttäviä on iät ajat ollut ja tulee olemaan - se on kauheaa, paitsi heille itselleen myös muille. Kärsivät syyttä suotta.
Kätkevät sisäänsä kaiken. Mutta viisas mies ammentaa ulos sydämensä salat,kuin vesipuron, jotta maailma rakentuisi.
Mutta äläpä välitä. Katso ja etsi sinä itse viisautta, jooko...