Olemme eronneet kuusi vuotta sitten ja nuorin tyttäremme on nyt kohta 15 täyttävä tyttö.
Tyttö käy isällään joka toinen viikonloppu. Viimeinen käynti kerta oli hoitunut niin että tyttö majaili ystäviensä kanssa viikonlopun isän asunnossa ja isä oli toisessa kaupungissa jossakin tapahtumassa. Sain jälkeen päin kuulla tästä, ja myöskin siitä että tyttölapset olivat hengailleet Helsingin asemalla la-su yöllä yhden kahden aikaan. Keskustelin asiasta tytön kanssa ja toin esiin huoltani. Isälle laitoin viestiä (kun emme puheväleissä ole) että jatkossa niinä viikonloppuina kun hän ei ole kotona niin voidaanko sopia että tytärkin viettää ne äitinsä luona. Vastaus viestiini kuului että sovi tyttäresi kanssa mitä sovit, hän luottaa tyttöön täysin. Ei kai tässä ole kyse luottamuksesta tai sen puutteesta, vaan tytön turvallisuudesta ja vanhemman vastuusta. Itse mietin että miten voin toimia yhteishuoltajuudessa isän kanssa joka ei ota vastuuta omista viikonlopuista tytön kanssa joka varmasti nyt murrosiän pyörteissä käyttää "vapauttaan" ilman ymmärrystä mitä kaikkea esim. Helsingin öissä voi tapahtua. Lisäksi näin toimimalla minä, äiti, olen tytön mielestä vapauden rajoittaja ja ylihuolehtiva, kun taas isä niin mukava ja siisti kun "luottaa" tyttäreensä. Olisiko jollain tarjota jonkinlaista toimivaa kaavaa tähän yhtälöön?
Tyttö käy isällään joka toinen viikonloppu. Viimeinen käynti kerta oli hoitunut niin että tyttö majaili ystäviensä kanssa viikonlopun isän asunnossa ja isä oli toisessa kaupungissa jossakin tapahtumassa. Sain jälkeen päin kuulla tästä, ja myöskin siitä että tyttölapset olivat hengailleet Helsingin asemalla la-su yöllä yhden kahden aikaan. Keskustelin asiasta tytön kanssa ja toin esiin huoltani. Isälle laitoin viestiä (kun emme puheväleissä ole) että jatkossa niinä viikonloppuina kun hän ei ole kotona niin voidaanko sopia että tytärkin viettää ne äitinsä luona. Vastaus viestiini kuului että sovi tyttäresi kanssa mitä sovit, hän luottaa tyttöön täysin. Ei kai tässä ole kyse luottamuksesta tai sen puutteesta, vaan tytön turvallisuudesta ja vanhemman vastuusta. Itse mietin että miten voin toimia yhteishuoltajuudessa isän kanssa joka ei ota vastuuta omista viikonlopuista tytön kanssa joka varmasti nyt murrosiän pyörteissä käyttää "vapauttaan" ilman ymmärrystä mitä kaikkea esim. Helsingin öissä voi tapahtua. Lisäksi näin toimimalla minä, äiti, olen tytön mielestä vapauden rajoittaja ja ylihuolehtiva, kun taas isä niin mukava ja siisti kun "luottaa" tyttäreensä. Olisiko jollain tarjota jonkinlaista toimivaa kaavaa tähän yhtälöön?
Vastaukset 8
Vanhimmat
saada isää ottamaan vastuuta. Nythän hän on se "kivempi" vanhempi kun antaa tytön mennä itsekseen. Mutta entäs jos jotain ikävää tapahtuu, silloin vastuu jää kokonaan sinun harteille siitä voit olla varma.
Murrosikäiselle kun on niin vaikea puhua järkeä päähän. Ehkäpä jos esittelet tytölle viimeaikaiset raiskaus ja huumaustilastot ja jutut niin voi alkaa tytönkin päässä raksuttamaan. Naisia raiskataan keskellä kirkasta päivää, saatika yöllä.
Voit sanoa isälle että saa syytteen heitteille jätöstä jos tommosta vielä tapahtuu. Ei lasta voi jättää yksin viikonlopuksi. Onneksi ei ilmeisesti mitään tällä kertaa tapahtunut...
Vaikeita juttuja noi.
näin vähän itsekkin mietin. Tytön kanssa olen asiasta keskustellut, rakentavasti ja sitten vähän "perinteisemmälläkin" tavalla, siis minä puhun ja tyttö kuuntelee. Voin vaan toivoa että jotain ymmärrystä siirtyy murkun ajatuksiin ja ajatus omasta kaikki voipaisuudesta "horjuu" hyvällä tavalla. Itse yritän toipua pettymyksestä miten olen joskus voinut tämän miehen kanssa perustaa perheen ja silloin ajatellut viettäväni siinä loppu elämäni..
kun on täysi-ikäinen voi sitten laittaakin ihan ranttaliksi jos on ollut liian "tiukassa nyörissä".
Noi yöt Hkissä voivat olla dramaattisia aikuisellekin naiselle saati sitten ( ehkä vielä humalassakin?) nuoremmille.
Kannattaa pitää "tehoisku" kertoa ne kamalimmat jutut ja vähän rekvisiittaakin mukaan
mitä kamalaa on nuorille naisillekin Hkin yössä tehty.......
Sillä siitähän äidin huolessa ja hädässä on loppujen lopuksi kysymys, että kun siihen aikaan keskustassa naisihminen pyörii niin mille kaikelle tahtomattaankin altistuu!
välisiä tapaamisia. Ei suinkaan lapsen maijailusta isän kotipesällä. Jos isä ei ole kotona ei ole mitään tapaamistakaan, se on ihan selvä. Joillakin miehillä on vaikeuksia ymmärtää, etää tapaaminen on yhdessäoloa-. meillä isä mietti oikeudessa ääneen, että miten hän sitten hoitaa lapsen hoidon jos ei itse satu olemaan kotona tapaamisaikoina.. heh heh. Ota tiukka linja ja lastenvalvoja tarpeen vaatiessa mukaan.
Tämä "tapaamisen" käsittäminen onkin ollut aika outoa aikaisemminkin. Joskus lapset viettivät isän viikonlopun anopin yksiössä eivätkä saaneet nukuttua kun anoppi kuorsasi, ja isi risteli uuden naisystävän kanssa Ruotsin laivalla. Lapset ovat kuitenkin niin lojaaleja että heille riittää juuri se minkä saavat ja pienikin yhdessä vietetty aika riittää. Olekin usein miettinyt että kokevatko lapset ero tilanteessa että isä jotenkin "hylätään" perheestä silloin kun lapset jäävät äidille?
Ajattelin ottaa yhteyttä lasten valvojaan ja kertoa hänelle tapahtuneen sekä kirjaamaan sen ylös siltä varalta että näitä tulee tulevaisuudessa lisää. Eihän se tietenkään turvaa tyttöä, mutta saatan ainakin viranomaisen tietoon sen tosiasian että olen huolissani ja jokseenkin keinoton isän viikonloppuina. Ainoaksi rooliksi tässä taitaa jäädä odottelijan osa, toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Tsemppiä vaan yritykselle. Näitä tapauksia tiedän useita joissa etä vanhempi on aina se "ns hyvä tai jopa paras". Murrosikäistä kun on niin helppo manipuloida jos vain haluaa.
Se on hyvä idea ilmoittaa lastenvalvojalle tällaisesta, tietävätpä ainakin että kannat huolta lapsesta ja yrität kaikkesi, ja jos tällaisena viikonloppuna lapselle käy jotain niin häntä ei ainakaan olla sinulta ottamassa pois.Ja 15-vuotias on todellakin vielä lapsi, ei aikuinen. Voimia.
..mielipiteistä ja tuesta :)