tässä tulee nyt taas yks semmonen voimitenkurjaa-viesti.
oon niin rakastunu! mutta, síihen on hankala löytää semmosta ratkasua minkä mä haluisin, koska a)pelataan lätkää samassa jengissä. tunnetusti seurustelu joukkuelaisten kesken ei oo hyvä juttu. b) kuulutaan samaan, tiiviiseen kaveriporukkaan. mitä siitä nyt tulis jos porukasta kaks rupeiski oleen yhessä! c) kaikenlisäks sillä on jotain, aika paljonki meneillään yhen tytön kanssa.
se on varmaan mun parhaimpia jos ei paras kaveri...seki vielä! eli en missään tapauksessa haluu riskeerata sitä asiaa esim. kariutuvalla suhteella tai painostuksella, liialla yrittämisellä tai jollain vastaavalla. meillä on aikoinaan ollu jotain meneillään, mut kaikkien juuri kertomieni syiden takia ollaan sitte pysytty ystävinä.
se luultavasti aavistaa mun fiilikset, ja musta tuntuu välillä että se selvästi vihjaa merkitsevästi jostain. toki mä voin loistavasti kuvitella kaiken.
mutta, maailman inhottavin tilanne, ja mä en saa ajatuksiani irti siitä. en millään! joskus se muka menee taka-alalle ja attelen että no, se siitä, onnistuimpas unohtamaan asian mut ei mee ku hetki että mä kaivan niitä nyyhkybiisejä taas esille. tai että en voi ajatella mitään muuta.
mä tiedän, mun varmaan pitäis keskustella vakavasti asiata sen kanssa, että tulis selvyys esim että sillä ei oo MITÄÄN, ei mitään tunteita mua kohtaan niin ei tarvis sitäkään pohtia enää. mutta mikä ois sen keskustelun jälkeen? eikö teitä yhtään vaivaannuttais tieto, että hyvä kaveri on palavasti rakastunu itteensä? voisko homma OIKEESTI jatkua samanlaisena? koska mä en missään tapauksessa, niinku jo sanoin, haluu pistää peliin kaveruutta. ja voisinko mäkään olla ihan cool ku tietäisin että se tietää mun "riutumisesta"? yrittäiskö se "vaivihkaa" ottaa etäisyyttä muhun, ei siks että sitä haittais, vaan siks et se aattelis että mä pääsen tunteistani eroon helpommin jos ei nähdä niin tiiviisti ku nyt?
tää on nyt räjäyttäny mun päätä jo aika pitkään. olkaa kilttejä, sanokaa joku mielipide asiasta, joku neuvo.
ongelmaa tosiaan mutkistaa se etten mä ees itte teidä mitä haluiasin että tapahtuu. haluun edelleen pelata lätkää sen kanssa samassa jengissä, haluun edelleen kuuluu sen kanssa tähän porukkaan, ja sit sen lisäks haluun sen kanssa jotain enemmän. mahdoton yhtälö?
ohhoh. kyllä nakertaa ja rajusti nakertaaki.
oon niin rakastunu! mutta, síihen on hankala löytää semmosta ratkasua minkä mä haluisin, koska a)pelataan lätkää samassa jengissä. tunnetusti seurustelu joukkuelaisten kesken ei oo hyvä juttu. b) kuulutaan samaan, tiiviiseen kaveriporukkaan. mitä siitä nyt tulis jos porukasta kaks rupeiski oleen yhessä! c) kaikenlisäks sillä on jotain, aika paljonki meneillään yhen tytön kanssa.
se on varmaan mun parhaimpia jos ei paras kaveri...seki vielä! eli en missään tapauksessa haluu riskeerata sitä asiaa esim. kariutuvalla suhteella tai painostuksella, liialla yrittämisellä tai jollain vastaavalla. meillä on aikoinaan ollu jotain meneillään, mut kaikkien juuri kertomieni syiden takia ollaan sitte pysytty ystävinä.
se luultavasti aavistaa mun fiilikset, ja musta tuntuu välillä että se selvästi vihjaa merkitsevästi jostain. toki mä voin loistavasti kuvitella kaiken.
mutta, maailman inhottavin tilanne, ja mä en saa ajatuksiani irti siitä. en millään! joskus se muka menee taka-alalle ja attelen että no, se siitä, onnistuimpas unohtamaan asian mut ei mee ku hetki että mä kaivan niitä nyyhkybiisejä taas esille. tai että en voi ajatella mitään muuta.
mä tiedän, mun varmaan pitäis keskustella vakavasti asiata sen kanssa, että tulis selvyys esim että sillä ei oo MITÄÄN, ei mitään tunteita mua kohtaan niin ei tarvis sitäkään pohtia enää. mutta mikä ois sen keskustelun jälkeen? eikö teitä yhtään vaivaannuttais tieto, että hyvä kaveri on palavasti rakastunu itteensä? voisko homma OIKEESTI jatkua samanlaisena? koska mä en missään tapauksessa, niinku jo sanoin, haluu pistää peliin kaveruutta. ja voisinko mäkään olla ihan cool ku tietäisin että se tietää mun "riutumisesta"? yrittäiskö se "vaivihkaa" ottaa etäisyyttä muhun, ei siks että sitä haittais, vaan siks et se aattelis että mä pääsen tunteistani eroon helpommin jos ei nähdä niin tiiviisti ku nyt?
tää on nyt räjäyttäny mun päätä jo aika pitkään. olkaa kilttejä, sanokaa joku mielipide asiasta, joku neuvo.
ongelmaa tosiaan mutkistaa se etten mä ees itte teidä mitä haluiasin että tapahtuu. haluun edelleen pelata lätkää sen kanssa samassa jengissä, haluun edelleen kuuluu sen kanssa tähän porukkaan, ja sit sen lisäks haluun sen kanssa jotain enemmän. mahdoton yhtälö?
ohhoh. kyllä nakertaa ja rajusti nakertaaki.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla kyllä on, yhtälöt hoituu. Ja toisille on niin helppo antaa neuvoja, omien juttujen kanssa on eri juttu. Joten suhtaudu kaikella tarvittavalla varovaisuudella alla olevaan.
Itse kertoisin ihastukselleni. Tulisi asia selväksi: toinen jo varmasti aavistaa (kuten sinäkin aavistat silloin, kun olet tunteen kohde) ja sinä pääsisit askelen eteenpäin johonkin suuntaan.
Jos pidät tunteitasi epätoivoisesti salassa, niin tilanne vain pysyy päällä tosi pitkään ja sinä riudut. Lataus kestää, ellei sitä pureta. Purkamista on jo sekin, että asiasta keskustelee.
Kyllä bestiksesi ymmärtää tilanteesi, vaikkei olisi rakastunut sinuun. Ei suutu, pikemminkin on myötätuntoinen. Sanoit, ettet halua painostaa: älä tosiaan painosta, ole reilu. Asian selvittäminen ei ole painostamista. Aikanaan, nopeammin kuin arvaatkaan, intohimo laantuu, tulee muita kiintoisia ihmisiä, pääset takertumasta utopiaan.
Voi käydä myös niin, että löydätte toisenne. En välittäisi silloin lätkäjengin tunteista, tuskinpa se teidän onneanne vastustaisi, pelatkaa vaan edelleen. Mutta ihastuksesi tyttöystävä on mielestäni arin asia. Suhteen rikkominen (jos siitä on kyse) on aina vakavaa.
Mene reippaasti kertomaan mille tuntuu..Sano, että tykkäät hänestä, et voi sille mitään.Ei hän siitä suutu..rehellisyys kyllä kannattaa! Kyllä te ystävinä pysytte, jos siitä ei mitään tulekaan. Kaikki ihmiset ilahtuvat siitä, jos kuulevat, että heistä pidetään.
Lämpimin halauksin,
Marie, 30v
Miten kävi? Kerro!
Marie :)))
niin en ainakaan vielä... kai se jossain vaiheessa on tehtävä, jos ei fiilis tästä muutu. on kuitenki niin paljo kaikkee just nyt, siis ollaan yhessä tekemässä, että en vaan kerta kaikkiaan uskalla ainakaan nyt mitään pistää peliin. tyyliin: "mä muuten rakastan sua. mut hei älä anna sen häiritä, mehän vaan lähetään just etelään kahestaan, ja ei mua haittaa, että se tyttö jonka kanssa sulla on jotain juttua, on ehkä tulossa mukaan." näin tuulesta temmattuna esimerkkinä. oisinki lähössä etelään:)
ehkä, jos tulee joku nerokas tilaisuus tai vastaava "luonnollinen" hetki puhua asiasta, niin sitte, mutta en aio väkisin ruveta kertomaan. tätä ollaan jo haudutettu kuule niin pitkään, NIIN pitkään, ettei vaikka kuukauskaan sinne tänne paljo tunnu missään lisänä:)
mä varmaan odotan jotain taivaan merkkiä tai vastaavaa kun näin pahasti jahkailen. tai sitä että -plop- tunne häviää ja kaikesta tulis helpompaa. en tiedä.
tosiaan, niinku sanoin, en oo mitenkään "justhetkisitte" tätä ihastumistani keksiny, se on kyllä ollu olemassa hyvin pitkään. varmaan siitä lähtien jollain tasolla ku meillä jotain juttua oli, vuodet takaperin. nyt se on vaan taas tullu hiukka vahvempana kantana esiin...
enkä oikeen oo ihan varma miten lähen asiaa esittäämään niin, etten kuulosta millään tasolla "vaativalta" tai vastaavalta. sitäpaitsi haluunko kuulla ettei sillä oo mitään tunteita mua kohtaan-niin tervettä kun se oliski kuulla jos asia niin on-vai onko kivempi luulla mitä haluaa luulla?
että silleen. siinäpä sitte tän päivän mietinnät.
..menet ja kerrot sille tyypille! Mistäs voit tietää hänen ajatuksiaan, jos et kerro! Elämässä pitää ottaa riskejä, muuten ei saa ikinä mitään! Kuuntele nyt äiti-lepakkoa!!
:))
Marie
vaan tehdä sitä just nyt. ainakaan kun se kuvioissa oleva tyttö on mukana. ehkä sitte jos se homma menee puihin niin sitte. kyllä mä aion nyt odotella vielä jonku aikaa.
paitsi, niinku sanoin, jos tulee joku tosi hyvä paikka sanoa, mutta en mä sivulausessa sitä aio pamauttaa.
kyllä tässä kuljetaan jo kolmannella kymmenennellä en mä ihan niin muksu oo vaikka aika muksu oonki:)
ja nyt mulle nauretaan: hahhahhaa kyllä sä muksu oot! mutta naurakaa vain:)
..äläpäs nyt! Ei minua ainakaan naurata yhtään. Tietenkin itse tiedät mitä teet ja milloin. Halusin vain vilpittömästi auttaa. :)
Marie
totta kai halusit auttaa, ja autoitkin, koska mitä enemmän potkitaan perseelle niin sitä todennäköisimmin jotain tapahtuu. ainakin kun asia koskee mua ja tommosia asioita.
ehkäpä mä vielä repäsen asian kanssa näin kevättärinnassamerkeissä! kuka tietää.
kiitokset vaan vielä!
...mutta itselläni oli lukioaikaisen parhaan kaverini kanssa pikku suhteenpoikanen lukion jälkeen. se oli sellaista kauan kytenyttä uteliaisuutta/ihastusta molemmin puolin. ei siitä pidemmän päälle sitten mitään tullut ja ystäväni itse asiassa totesi sittemmin tykkäävänsä enemmän miehistä (minä en) mutta ei se alkukömpelyyden jälkeen ystävyyttä miksikään muuttanut. nyt vuosia myöhemmin olemme edelleen hyviä ystäviä ja muistelemme tuota aikaa lämmöllä. tsemppiä!