jos oma muija on raiskattu...?parikin kertaa.eikä tunnu olevan ees kauheen pahoillaan..
mä en jotenkin pääse siitä yli.
mä en jotenkin pääse siitä yli.
miten selviätte?
verneri1
143279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisikio kysymyksessä sittenkin joku muu kuin raiskaus? Vaikkapa ns. alibiraiskaus, eli sinua uunotetaan.
Todellinen raiskaus on siinämäärin törkeä väkivaltaisuus, että meteliä luulisi syntyvän.
Kännipanot ovat kännipanoja,eivät mitään raiskauksia,sanokoot femakot mitä tahansa.
Sellaisiakin naisia on,jotka joutuu
`raiskaus` tilanteisiin,mut pitävät suunsa kiinni rahasta....
Tai sitten on kyseessä ihan oikea raiskaus, mutta se on vain satuttanut naista niin syvästi, että tämä on joutunut työntämään siihen liittyvät tunteet niin syvälle, että näyttää siltä, että ei se kovin hetkauttanut. Se on vain yritys selvitä kamalasta kokemuksesta eikä mitään uunotusta.
Kukaan nainen ei halua myöntää että on tullut raiskatuksi, siksi jos niin sanoo niin on totta. Ennemminkin voi valehdella ettei ole raiskattu vaik onkin.
Sympaattisia vastauksia...
Ulkopuolisen-ja läheisenkin-on vaikea sanoa mistä eriasiat ihmisen toiminnassa johtuu tai miksi joku suhtautuu jollain tavalla johonkin tiettyyn asiaan.
Puhuminen on ainoa todellisen tietämyksen ja tuntemisen tie, eikä sekään toimi jos toinen osapuoli ei halua/pysty tai ei puhu totta.
Miehen selviämiselle asian suhteen on olennaista asian yhteinen kokeminen pahana ja vääränä. Raiskaukseen liityy niin moniin muihin asioihin ulottuvia lonkeroita, ettei siitä yli mennä laastarilla, teellä ja hetken olkapäähän nojaamisella.
Hänellä voi olla trauman aiheuttamia lukkoja ja etääntymisen tuomaa tunnekylmyyttä tapahtuneisiin, mieli yrittää selvitä siitä mitä ei kestä/halua käsitellä ja kohdata.
Ja on myös ihmisiä joilla se ei vain yksinkertaisesti kosketa, sekä miehiä että naisia, jotka on jollain tunnetasolla jo aiemmin vammautuneet tietynlaisen elämänpiirin myötä. Joku ehkä alistuu tapahtuneeseen shit happens-hengellä, eikä koe sitä samalla tavalla itseään koskevana kuten terve ihminen.
Kaksi kertaa on kaksi kertaa liikaa.Kerran luin mielenkiintoisen kirjoituksen tutkimuksesta jossa käsiteltiin raiskauksia ja sitä miksi jotkut naisista joutuivat useammin sen kohteeksi. Sillä vaikka se on aina tekijän tekemä ja syy, niin silti tässä elämässä välillä saa ihmetellä miten jollekin tapahtuu selvästi enemmän kuin toisille.
Voimia asian kanssa, puhumista kannattaa edelleen yrittää ja olla siinä mahdollisimman neutraali omien mielipiteiden suhteen ja antaa toisen kertoa omalla tavalla omia tuntemuksia tuntien.Voihan olla että hän vain pelkää sinun suhtautumista ja karkoittamista, ja siksi ei uskalla näyttää tunteitaan oikeasti. Who knows....
käyttäytyi raiskauksien jälkeen? Kai oli silloin ainaki kauhuissaan?
Sillä olen aika varma että kaikki raiskatut, HUOM jos he myöntävät että ovat raiskattuja (kaikki eivät sitä tee) niin ovat aluksi aika sekavassa mielentilassa, mutta loppu onkin varmaan täysin yksilöllistä.
Itse olen joutunut raiskatuksi ja aluksi en myöntänyt, sittemmin halusin tappaa itseni ja nyt olen kuin ei mitään. Ei tunnu enää missään.
Epäilen ettei häntä raiskattu jos hän oli alusta asti normaalina.
"Epäilen ettei häntä raiskattu jos hän oli alusta asti normaalina."
Tuskinpa olet tullut raiskatuksi vaikka niin väitätkin kun tuollaisen sammakon päästät. Jotkut naiset menee heti sekaisin tapahtuman jälkeen, mut toiset ovat järkyttävän rauhallisia ja ulospäin normaaleja. Ihmiset reagoi eri tavalla, mut sen varmaan ymmärtäisit jos olisit... siis ihan oikeasti.
että hänen olisi pitänyt itkeä hysteerisenä tms, vaan että käytöksen olisi pitänyt poiketa normaalista. Vai oletko erimieltä?
Ja voi kyllä, minut on raiskattu ja ihmiset kysyivät että mikä minua vaivaa, koska näkivät etten voinut hyvin. Käytös siis poikkesi normaalista.
Kyllä, olen erimieltä. Ei käytöksen tarvitse poiketa normaalista raiskauksen jälkeen. Kuten jo sanoin, ihmiset on erilaisia, jotkut ovat selvästi pois tolaltaan, jopa hysteerisiä, toiset taas ovat hiukan erilaisia kuin tavallisesti (esim. hiljaisempia) ja toisista ei päällepäin huomaa mitään.
Eli ei käytös välttämättä poikkea normaalista. Ja tiedän mistä puhun, sillä itsekin olen valitettavasti raiskauksen kokenut, eikä minusta päällepäin sitä huomannut. Kukaan ei kysynyt tai ihmetellyt mitään. En kyllä halunnutkaan sitä paljastaa, joten yritinkin sitä salata.
Se että ei näy päällepäin, ei tarkoita etteikö se sisäisesti sattuisi aivan helvetisti. Jokainen reagoi eri tavalla, ja ei pidä painostaa, että pitäisi reagoida jotenkin samalla tavalla. Tai että jos ei reagoi "yleisesti hyväksytyllä" tavalla, niin valehtelee raiskaamisesta.
"Se että ei näy päällepäin, ei tarkoita etteikö se sisäisesti sattuisi aivan helvetisti. Jokainen reagoi eri tavalla, ja ei pidä painostaa, että pitäisi reagoida jotenkin samalla tavalla. Tai että jos ei reagoi "yleisesti hyväksytyllä" tavalla, niin valehtelee raiskaamisesta. "
Etkö syyllistynyt tähän itse sanoessasi ettei minua ole raiskattu?
Ja ei voi mitään, olemme erimieltä. En ollut hysteerinen raiskauksen jälkeen, ehkä tavallista vaisumpi, omissa oloissani jne. En olisi voinut kuvitellakkaan tekeväni jotain mitä normaalisti olisin tehnyt, kuten nauranut komedialle tai harrastanut seksiä poikaystäväni kanssa. En käyttäytynyt noissa suhteissa ainakaan normaalisti, sinusta en tiedä.
puhua naisystäväsi kanssa asiasta, mutta ei tunkeilevasti.
Tapaus, joltain internetin sivustolta, jossa aviomies oli aivan hermona, kun vaimo oli raiskattu jo ennen kuin pari alkoi seurustella, ja mies hermoili siitä, että naisystävä ei vaikuttanut olevan moksiskaan tapahtuneesta. Tai ei ainakaan halunnut puhua siitä kovinkaan paljon miehen kanssa. Mies taas ihmetteli, miksei nainen ollut tapellut enemmän vastaan, ja oli melkein valmis lähtemään kostamaan raiskauksen sen tekijöille oman käden oikeudella.
Enemmän siitä tuli mieleen, että vuosia sitten tapahtuneesta raiskauksesta oli enemmän ongelmia tälle miehelle, kuin naiselle.
terveitäkin muijia löytyy. usko pois.
Kuinka kauan tapahtumista on? Tapahtunut viimeaikoina, vai aikoja sitten. Teidän seurusteluaikana, vai ennen sitä.
On selvä asia että seksuaalinen väkivalta aiheuttaa uhrilleen yksilöllisiä seurauksia ja hyvinkin moninaisia. Ei myöskään ole mitenkään outoa että raiskaus tapahtuisi samalle uhrille toistuvasti. Tätä kutsutaan uhriutumiseksi, tällä ei tarkoiteta sitä että uhri haluaisi tulla esim. raiskatuksi, vaan ajautuu tilanteeseen joko sen takia ettei dissosiaation vuoksi tunnista varoittavia merkkejä, tai kokee ansaitsevansa sen, kosa ensimmäinen seksuaalinen väkivallan teko on vaurioittanut jo uhria.
On päivänselvää että uhri kokee jos minkäkinlaisia seurauksia seksuaalisesta väkivallasta ja se myös saattaa vaikuttaa parisuhteeseen.
Älä pakota tyttöystävääsi puhumaan, mutta kun hän puhuu, niin kuuntele rauhallisesti, anna tytön puhua. Hän saattaa kokea ettei häntä uskota kuitenkaan jos hän kertoo. Hän saattaa syyllistää itseään ja kokea syyllisyyttä ja sekin on seurausta tapahtuneesta. On paljon mitä tyttö/nainen kokee tapahtumien jälkeen. Vuosiakin myöhemmin.
Käsittele omia tunteitasi ensin jonkun muun kuin tyttöystäväsi kanssa. Tyttöystäväsi ei välttämättä jaksa ottaa vastaan isoja tunnereaktioita sinulta, tai menee lukkoon koska hän ei ole ehtinyt/pystynyt käsitellä omiakaan tunteitaan, tapahtumia kenenkään kanssa. Eikä ne ole ehkä selviä hänelle itsellekään. Puhu itse jollekin luotettavalle henkilölle, joka pystyy objektiivisesti käsittelemään asioita, ottamaan vastaan sinun tunteesi. Sinullakin on oikeus tunnereaktioihin ja käsitellä niitä. Sitten kun olet pystynyt itse niitä käsittelemään, niin voit kertoa niistä tyttöystävällesi. On tärkeää että puhut hänelle rauhallisesti, hermostumatta ja olet kärsivällinen.
Myös uhrien läheiset voivat hakea apua kriisikeskus tukinaisesta...eli siinä olisi sinulle yksi tie puhua luotettavalle ammattilaiselle ja suositella sitä tyttöystävällesi, joka tarvitsee ammattiapua.
Joskus myös häpeä voi hiljentää. Vaikka raiskaus ei olekaan naisen vika, saattaa hän silti hävetä tapahtunutta ja syyttää siitä itseään. Asia voi olla myös niin kipeä, että mieluummin on ajattelematta ja kertaamatta tapahtumia ja elää eteenpäin.