Sateen rummutus
ja
muistan sydämesi rytmin
kylkiluitani vasten
Sinä yönä kehysti
ikkunaa repalaiset pilviverhot
Puhuit rakkauden
ikivanhalla kielellä
heräävään aamuun
Päivän liitävään harsoon
kohti rakkaudetonta yötä
Veit sydämesi mennessäsi
ja
muistan sydämesi rytmin
kylkiluitani vasten
Sinä yönä kehysti
ikkunaa repalaiset pilviverhot
Puhuit rakkauden
ikivanhalla kielellä
heräävään aamuun
Päivän liitävään harsoon
kohti rakkaudetonta yötä
Veit sydämesi mennessäsi
Vastaukset 10
Vanhimmat
todella hieno runo Liona.
Ainoa jonka muuttaisin, on ensimmäisen säkeistön
viimeinen lause. Itse olisin käyttänyt siinä
sanaa kylkeäni vasten, mutta tokikaan ilmaisusi
ei heikennä runoa.
" päivän liitävään harsoon, kohti rakkaudetonta
yötä " on hienosti sanottu, vaikkakin kolkkoa si-
nänsä.
Ihanaa viikonloppua ja aurinkoa sinulle.
Nyt pitää kimpaista jo pihalle, niin kauan olen
tässä jo kökötellyt.
kyllähän se kylkeäni vasten olisi sopinut paremmin mutta yritin kuvata tuolla "kylkiluitani" vasteni vieläkin läheisempää kosketusta kun toisen sydämen rytmin tuntee jokaisella solullaan
Kiitos sanoistasi ja siitä että saat mun näkemään asioita eri näkökulmista
Täällä on kaatosade, pakosta vain menen tavallista lyhyimille lenkille, illalla kun talo rauhoittuu jatkan sitä lastenlorua pilvipumpelosta josta lastu mua muistuttikin jo
Puhalla ne aurinkosäteet huomiseksi tännekinpäin
ja nauti aurinkosta niinkauan kuin sitä riittää
Hei ja rauhallista runollista illanjatkoa!
Varsinkin viimeisen rivin yllätyksestä...
Se antoi aihetta pohdinnoille =)
Ensinnäkin kiitos ja kiva kun pidit ja toiseksi että antoi aihetta pohtia, sellaiset runot on minunkin mieleen vaikka itse kirjoitankin useimmiten suoraan mitä mieleen tulee, mutta niinkuin Rellu yhdessä runossa kirjoitti jotenkin silleen että "peilistä näkyi" tjs. yrititin arvailla mitä siellä peilissä näkyi ja sentyyppiset lauseet saa ajatuksille töitä vaikka se ei aina onnistukaan niin on kiva arvailla kun ei tarjota koko "kakkua" yhdellä kertaa vain pala palalta saadakseen muodostumaan oman tulkintansa runosta joka ei ole itsestään selvä
Terveisiä kahdelta uitetulta "koiralta" toivon aurinkoista iltaa sinulle Mys!
jossa on vahvoja kielikuvia yksinkertaisin ilmauksin ja ytimekkäästi, ilman turhia rönsyjä - antaa tilaa ajatuksille, mutta ei ole ilmassa leijuvaa höttöä, utua - sisältää kertomuksen, jota voi hiljaa maistella ja aistia. Erityisesti viimeinen rivi sitoo kertomuksen yhteen. Runon tunnelatauksesta jäävä jälkimaku on alakuloa jaikävää mutta ei synkkämielisesti.
Toivottavasti et pahastu... Jos kommentoin runolla...
:-)
Kaipaan sinua
ja
kaipaan aikaa, kun emme
vielä tunteneet
Aikaa, jolloin en vielä kaivannut
Tämä ilo ja tuska
Yöt jotka vietimme iho ihoa vasten
ovat menneet,
ja mikä on mennyt, se on aina ja ikuisesti
minussa
Voi, kunpa se ei olisi koskaan tullut
- - -
Sydän, joka viime yönä niin läheisesti sykki
kylkiluitani vasten,
on päivän koittaessa mennyt
Ulkona sataa, kuuntelen sateen rummutusta
hämärtyvään iltaan
Katselen kuvaasi
yön saapuessa, viisarit siirtyvät,
lapsi vuoteessaan liikahtaa
ja minun käteni on niin
tyhjä
Tämän yön tullessa huoneessa sykkii vain oma
huokaava sydämeni, minun
pieni kaipaava sydämeni, täynnä suurta
ikävää
Sateen rummutus
sekaantuu sydämeni ääneen,
rytmi muistuttaa sinusta, ja huomaan
taas hymyileväni
Läpi kyynelten,
katselen nukkuvaa lasta
Silitän hänen pehmeää poskeaan
tässä unettomassa, kipeässä
naisenyössä
kun joku vastaa runooni runolla, silloin saa tietää että jotakin inpiroin runollani, enkä todellakaan pahastu näin loistavasta vastausrunosta joka sisälsi paljon mitä itseltäni sanomatta jäi ja tuo viimeinen säkeistö oli kuin tehty nykyistä olotilaani kuvaamaan
Kaunis kiitos äitiparta palauttestasi ja runostasi, lämmin tervehdys/Liona
Sykähdyttävän kaunis runo rakkaudesta ja luopumisesta.
sanoistasi, toisesta rakkaasta ihmisestä luopuminen aiheuttaa aina tuskaa....
Minä pidin tästä
Meinasin kirjoittaa, että paras
mitä olet kirjoittanut, mutta
eikös se paras ole aina vielä kirjoittamatta? :))
Hieno runo! :)
Aurinko vilkuttaa, hyvää pvää, L ! :)
niin se on ja usein jää se paras kirjoittamatta, kun ei tiedä mikä olis paras
Niinkuin äitini, taitelija sanoo ettei koskaan tule niin hyvää ettei sitä paremmaksi saa, niinkauan kun saa elää
Kiitos ja täältäkin vilkuttaa aurinko!