Täällä nyt kovasti puhutaan ydin- ja uusioperheistä. Onpa todella outoa. Ettäkö hajonnut perhe olisi jollakin oudolla tavalla yhä ydin ja keskipiste, vaikka uusi(o) perhe on jo perustettu?
Jos ero on tullut, yhtä hyvin voisi puhua entisestä puolisosta ja hänen kanssaan perustetusta perheestä vaikka termillä 'harjoittelu-' tai 'vahinkoperhe'.
Tästä voimme päätellä, kuka puhuu, kun käyttää termejä ydin- ja uusioperhe. ;)
Jos ero on tullut, yhtä hyvin voisi puhua entisestä puolisosta ja hänen kanssaan perustetusta perheestä vaikka termillä 'harjoittelu-' tai 'vahinkoperhe'.
Tästä voimme päätellä, kuka puhuu, kun käyttää termejä ydin- ja uusioperhe. ;)
Vastaukset 21
Vanhimmat
se on todettu. Toinen perhe on aina se toinen. Ykkönen on aina ykkönen, ja sitä ei katkeruus voita.
kun kalikka kalahti! :D
En aina ymmärrä, mitä tarkoitat, kuten nytkin: 'ykköstä ei katkeruus voita', kun minusta tuntuu että sinun tapauksessasi on juuri näin käynyt (jos ajatellaan sinun tapaasi ykkösenä sitä ensimmäistä puolisoa). Katkeruus näyttää ottaneen sinusta valtaisan niskalenkin.
Sinun logiikallasi vaikkapa seiväshyppykisoissa ensimmäinen hyppy ratkaisisi lopputuloksen, kaksi muuta olisivat merkityksettömiä. Eli ensimmäinen hyppy: pudotus, toisella Suomen ennätys, kolmannella ME. Tulos: ei sijoitusta.
Mutta kuten itsekin toteat: katkeruus ei auta! Jätä se taaksesi ja hyväksy, että miehesi on onnellinen uuden naisen syleilyssä. Ei se laske sinun arvoasi eikä vie isää lapsiltasi. Sinä et vain enää kuulu miehen elämään, joten hanki itsellesi oma ja tee siitä elämisen arvoinen, ihan ilman katkeruutta ja kostoa.
oikein ilmestyy jotka kovin jaksatte hokea ykkösasemaanne ex miehenne elämässä! jos lapset tai sanotaan kun lapset ovat ykkösasia uuden rakkaan kanssa, ja elämä on onnellista,mistä ihmeestä te kuvitelettekaan että mies teissä existä tulisi onnelliseksi?
jos olisitte niin ykkösiä ja korvaamattomia, ei kukaan oisi teidän luota lähtenyt, ja varmasti olisi palannut jos olisi pois potkittu!
ja ai oikein ykkösperhe ja kakkosperhe, ilmeisesti on ykköslapset ja kakkoslapset. Huhuh, ex miehelläsi on nyt perhe, johon varmasti kuuluvat myös yhteiset lapsenne, mutta et sinä! se on miehen ykkösasia täällä hetkellä,kuten sinäkin aikoinasi,muttet enään!
ihmetystä ja yllätystä, koska on outoa, että isät yleensä pystyy jättämään lapsensa uuden naisensa tähden.
Moni äiti ei pysty, vaikka löytyisikin uusi ukko viereen, niin kyllä ne lapset ovat aina ykköset. Meidän mies kun lähti, jäi myös lapset ja koko helahoito! Eu taakseen kattonu, kun uusi nainen, lihava ja työtön ilmestyi. Onpahan miehellä ainakin mihin rahansa laittaa, kun ei raaski lapsille mitään ostaa.
Minulle lapset on ykkösperhe, ne on kaikki. Mies pystyi lapset unohtaa, se on kumma. Mitä odottaa tulevaisuudelta, ei mitään. En usko, että yksikään lapsenlapsi kiinnostaa"ukkia" sillä eihän omatkaan lapset mitään ole merkanneet. Ei sen puolen, luulen, että lapsillemme on nykyisin aivan sama, onko isä olemassa vai ei. Hänestä nyt vain ei ollut isäksi.
Kumpa olisin tajunnut sen aiemmin. Ei silti, en antaisi yhtäkään lastani pois, kaikki ovat täydellisiä ja ihanan rakkaita, mutta pahoillani olen heidän isän puolesta, joka ei ymmärrä, mitä on käsitään pois laskenut.
ihmettelen sitä myös siksi, kun kyllä nämä naisetkin osaavat jättää miehensä,mutta selittää että kun isä löysi uuden, jätti lapsensa..
mulla on uusi vaimo, mutta en todellakaan ole jättänyt lapsiani, enkä unohtanut,samoin minun exäni nyt huutelee kuinka itsekäs olen kun ajattelen vain uutta vaimoani,enkä lapsiani..niin minun ilmeisesti pitäisi istua yksin 2vkoa kk:sta kotona miettimässä ja ikävöimässä lapsia, se olisi kunnon isän kriteeri, en toki saa onnellinen kun lapsistani,sillä minun onneni loppui avioeroon! en todellakaan voi ajatella niin, ja rakentaa loppuelämääni sille!
lapset ovat edelleen ykkösasia, sekä vaimoni, exäni on minulle todellakin vai hankaluus tässä elämässä.
on ikävää jos mies todellakin unohtaa omat lapsensa,mutta uskon ettei näin ole useankaan ex vaimon kohdalla, vain katkeruus siitä että ex mies onkin onnellinen jonkun muunkin kanssa, ja ex vaimo ei ole enään muuta kuin lasten äiti jonka kanssa on kommunikoitava!
harva lapseton nainen tai mieskään varmasti alkaa eron sattuessa syyttelemään ex puolisoa itsekkääksi, kun löytää uuden suhteen!
mikä ihme se on jos on yhteisiä lapsia, ei ole oikeutta elää enään erosta huolimatta omaa elämää ja olla onnellinen! miksi se niin monelle ex vaimolle on niin vaikeasti hyväksyttävä,että pitää haukkua ex mies puolisoineen, ja syyttää epäonnistumisesta täysin ulkopuolisia ihmisiä! en voi kun ihmetellä.
Kun kirjoitat "mikä ihme se on jos on yhteisiä lapsia, ei ole oikeutta elää enään erosta huolimatta omaa elämää ja olla onnellinen! miksi se niin monelle ex vaimolle on niin vaikeasti hyväksyttävä,että pitää haukkua ex mies puolisoineen, ja syyttää epäonnistumisesta täysin ulkopuolisia ihmisiä! en voi kun ihmetellä."
- olet kai huomannut, ettei täällä useinkaan sitä ex-miestä haukuta, vaan se uusi rakkaus on kaiken pahan alku ja juuri ja suurin kateuden kohde. Naisellista, tosiaan. Onneksi poikkeukset vahvistavat säännön ja älykkyydestäkin on etua.
Taistele itsellesi ja rakkaudellesi sen vaatima tila. Onnea!
ole lapsia. Nyt ei muista mies edes omia lapsiaan. Että kyllä meillä toinen nainen isän vei.
uuden takia jättää:( elämäni aikana olen 3kappaletta näitäkin naisia nähnyt..
ja hyvin oli kirjoitettukin. (oma miekkoseni miettii aivan samalla lailla). (vaikka ex vaimo ei nyt sinällänsä harmia aiheuta)mutta jos vaikka soittelee jollain "asialla" niin mies sanoo että hän unohtaa koko naisen sen sileän tien.
ja muutenkin jos mies löytää uuden onnen ei minustakaan häntä voi moittia. nimittäin meillä esim on miehen lapsen (huomattavasti enemmän) kun hänen ex vaimollaan.. (että se siitä että isä jättää lapset..) (miehen ex vaimolle tässä tapauksessa on mies tärkeämpi kun lapset:() valitettavasti..
ja ottaen huomioon että minulle on ollut ok että lapset kutsuvat nimeltä eli en ole mitään "äitipuoli juttua heille ikinä heittänyt" mutta lapsi ihan itse kutsui minua äitipuoleksi.. sekin jo kertoo varmaankin aika paljon..
ja jos joku nyt käy vinkumaan että ei kerro biologinen äiti jaade jaade jaa.. niin voin sanoa että niin tätinä kun äitinä kokemusta kyllä on:D eli lapsi minullakin. ja olen miehen lasten kanssa tehnyt aivan samoja asioita kun kuka tahansa äiti/täti lasten kanssa;D että marmattajat repiköön siitä ja jättäköön (MYÖS!! kunnon isät jotka huolehtii lapsista eron jälkeen niin rauhassa viettämään onnellista uusioperhe elämää)!! NIMTTÄIN sellasiakin löytyy että kaikki on ok:D
päättynyt hän unohtaa koko ihmisen sen sileän tien..
Siis onks täl Lissulle tullut joku uus villitys kun jokaiseen mahdolliseen avaukseen menee aina laittamaan tän katkeruus-viestinsä? :) Menee jo naurettavuuksiin..
Kyllä me nykysen kanssa kun olemme kerran eronneet ja nyt siis olemme uusioperhe niin ajattelemme juuri näin että ensimmäinen liito oli semmonen harjoitteluliitto -taikka silkka erehdys -toki lapsia on niistä liitoista syntynyt ja heistä olemme iloisia .
Tämänhetkinen liitto ja perhe on tietenkin ehdoton ykkönen !
Tähän ykkösperheeseen kuuluu luonnollisesti myös ensimmäisen liiton lapset mutta exät nyt ovat saaneet siirtyä palkintopallilta kerrosta alemmas kakkostasanteelle uusien kumppaneiden tieltä ;)
kyllä sitä eletään tätä päivää, ei eilistä ja mennyttä!!
mun miehellä pikaliitosta poika, joka meille rakas ja käy meillä joka toinen viikko.
no alkuun olin ihan väleissä lapsen äidin kanssa, kuten miehenikin, tosiaan kun ei oikeen voi suhteestakaan puhua heidän kohdallaan.
niin sitten tämä nainen aloitti joka päiväisen puhelin rumban mulle, tuli kylään, aluksi siedi tätä lapsen takia, mutta sitten alkoi jo hävettää naisen puolesta..me olemme olleet kohta 4v yhdessä, ja alkoi sitten tämä kysely " kuinka xxx reagoi kun olet ostanut tämmöstä saippuaa", kuinka pidät laseja tässä kaapissa, xxx:le on tärkeää että ne ovat tuossa ja tuossa kaapissa.
jne..lista ois loputon!
mieheni ei jaksanut kauan tätä, vaikken minä muuta kun nauranut..mieheni sanoi useesti että hänen on käyttäydyttävä kuin kylässä, ja liopettaa tuommoset puheet josta saisi kuvan kuin olisivat olleet seurusteleva pari joskus..naista tämä vain nauratti, ja jatkoi tätä..
eli tämä nainen kuvitteli että minä murrun, mies jatkaa hänen kanssa liittoa jota ei koskaan ollutkaan, mutta kuinka kävi, mies katkaisi välinsä naiseen kokonaan, välttämättömimmän puhuu lapsestaan, inhoaa yli kaiken tätä ihmistä, sekä esitti kysymyksen "olenko koskaan sanonut sinulle että rakastan sinua", niinkun olen vaimolleni sanonut!!
eli tämä päivä on meidän, tämä elämä on meidän, ja exä ei kuulu meidän elämään mitenkään.
joskus tulevaisuutensa voi vaikuttaa siis itsekkin omalla käytöksellään, ja arvostamalla myös muiden elämää ja onnea sekä valintoja!
tuntee olonsa epävarmaksi ja toiseksi. Jos ensin yrittää ymmärtääitseään niin ehkä sitten osaa arvostaa toisia ihmisiä.
Noin katkeraa vuodatusta harvoin lukee, sääli, et oot joutunu sitä kokemaan.
Nyt sinä ajattelet noin, mutta mihesi on eri mieltä varmaan ex vaimostaan. Häneltähän sinä et ole mitään kynyt, oletat asioiden olevan noin, jotta tuntuu olo hyvältä. Totuus koskee katkerasti.
minun mies se on ja oli ketä häiritsi nämä lapsen äidin kyselyt,sanomiset jne, mua ei todellakaan muuta kun naurattanut, ja kyllä se on ihan itse mies kun pyysi naista lopettamaan, ja käyttäytymään meidän kodissamme käydessään kun vieras! mieheni ei voinut sietää että käveli itse kaapeille,arvosteli kotiamme, ja käyttäytyi kun miehen toinen puoliso!
en tiedä mitä tuo nainen käytöksellään saa, puhuu itsestään miehen entisenä kumppanina,vaikka mieheni,minunkin kuulleni on sanonut ettei heillä ole ollut seurustelusuhdetta, ja vastuun mies kantaa rakastamastaan lapsesta, ei tästä naisesta,kutsun häntä naiseksi koska exäkään hän ei ole.
niin ja jos tämä minulle edes oli tarkoitettu "kokee,kun", sillä vaimosta ei voi puhua ei edes ex vaimosta,kyse satunnaisesta suhteesta,joka ei täytä edes seurustelun kriteereitä.
mistä siis olen katkera?
pointtina se että välinsä voi lapsen isään katkaista ihan omalla typerällä käytöksellään, siihen ei tartte edes uutta puolisoo säestämään, saati että se olisi uuden puolison pyyntö.
minä olen miehelleni ykkönen lasten kanssa, minä olen se ensimmäinen vaimo =)
tuskin tämä nainenkaan katkera on mistään, ehkä haluaa vain osoitta minulle jotain,jostain mitä ei ikinä ole ollut,mitä minulla taas on!
tällä naisella on ihan oma mies ja uusioperhe, siksi en ymmärrä miksi on tarvetta toisen kotona leikkiä "puolisoa" lapsen äitinä?! minusta tuo nyt vaan on enemmänkin huvittavaa, mutta mies ei sitä sulattanut, ja näin ollen äiti itse käytöksellään rikkoivälinsä.
ja minä kerron vain sitä mitä näen, ja kuulen ei ole tavetta olettaa!
...kun puhutaan, niin mulle kyse ydin ja UUSperheistä, ei mistään uusioista. :)
Oma näkemys on se, että parin erotessa heidän perheensä muuttuvat "eroperheiksi", joihin kuuluu se eronnut ja lapsi/lapset. Lapselle perhe on kuitenkin silloin vielä juuri se ydinperhe, eli äiti,isä ja sisarukset - ainakin jos näkee kumpaakin vanhempaa tarpeeksi eron jälkeenkin. Sitten jos jompikumpi eronneista rakastuu ja haluaa toisen ihmisen perheeseensä ja elämäänsä, niin siitä tulee uusperhe. Lapsesta riippuen se oma perhekäsitys joko laajenee tai pysyy samana (kuuluuhan joidenkin lapsien perheeseen heidän omasta mielestään lemmikit ja jopa tarhatäditkin). Sitten vielä jos uusperheeseen siunautuu yhteisiä lapsia niin hekin ovat omasta mielestään ydinperheessä.
Eli kaikenkaikkiaan juuri se kenestä on kyse vaikuttaa siihen miksi perheen mieltää. Ja mitä noihin etuliitteisiin muuten tulee niin ei ne lopulta paljoa kiinnosta. Kuka oikeasti kokattuaan päivän aterian huutaa "Nonni, ydin/uus/eroperhe, tulkaa syömään"?:) Sama se minkä nimen milloinkin keksivät.
Rakastajatterien tai rakastajienkin kanssa. Lapset just päättääkin siitä kuka uus jäsen tulee samaan yhteisöön. Isällä voi olla jalkavaimokin jossain ja lapsien pitää sekin hyväksyä. Isällä tai äidillä voi olla viis uutta perhettä ja jokainen pitää hyväksyä niin kuin mormooni lahkossakin. Ja mitä etuliitteisiin tulee niin ne kielletään jotta ulkopuoliset luulisivat perhettä ydinperheeksi. Kaikki ovat veljiä, sisruksia niin kuin normaaliin tapaan.
Puolikas sanaa ei voi missään tapauksessa mainita rangaistuksen uhalla. Lemmikit ja tarhatädit ovat aikamoinen veto omaa itsetuntoo rauhottaen kun ei ole kyennyt parisuhdetta hoitaan, on epäonnistunut viimeisen päälle niin että pitää puolikasta söhlätä ja suhdetta söhlätä missä liekkin. Kaikkee paskaa sit pitää määritellä selittääkseen lapsille omat töplingit.
Oleellista ei ole se millä nimellä perhettä kutsutaan vaan se, että perhe toimii.
täytyy kait kohta alkaa oikein miettimään, mihin perheeseen sitä kuuluu, vai kuuluuko mihinkään, vai onko kenties taas kohta tulossa uusi perhemalli, jospa siihen sitte...
uusieroperhe, vanhatuloikasuusiperhe, mennytvaihikoperhe... onhan näitä..
miehen lapsi sanoo joka kerta tullessaa "nyt on perhe taas koossa"!! joten lapsen suustakin sen totuuden kuulee, ja muutenkin me olemme ihan vain perhe, sen enempiä etu tai lisätermejä!
Perhe.
Pieneen ydinperheeseemme kuuluu kahden viikon välein myös puolisoni edellisen suhteen lapsi. Eli joka toinen viikonloppu olemme sitten uusperhe.
Me olemme perhe. Yksinkertainen on kaunista.