Siitä on nyt vuosi.. Olin silloin 17-vuotias. Kaverini oli vasta 15-vuotias. Lähdimme kylälle päin skootterilla. Kaverini ei halunnut kypärää, minä päätin varmuuden vuoksi laittaa vaikkei matkakaan ollut pitkä. Palattuamme kylältä oli jo pimeää ja sateen takia tie oli liukas. Mökille oli enään alle puoli kilsaa, kun mutkan takaa tuli auto ja sitten pimeni. Seuraavan kerran heräsin sairaalassa.. Olin helpottunut, kunnes tajusin, että kaveriani ei näkynyt missään. Hoitajat ilmoittivat, että ystäväni on teho-osastolla ja tila on vakaa. Tunnin kuluttua mulle tultiin imoittamaan, että ystäväni ei selvinnyt. Tuntui kuin kymmenen veitseniskua olisi osunut sydämmeeni. Paras kaverini oli nukkunut pois, ja en näkisi häntä enää koskaan, en kuulisi hänen nauruaan, en pelaisi enään jalkapalloa hänen kanssaan.. Olen toipunut jo onnettomuudesta, mutta jotenkin tuntuu aina siltä, että tapoin hänet.
Siinä taas yksi varoitus siitä, mitä voi käydä kun ei kypärää käytä..
Siinä taas yksi varoitus siitä, mitä voi käydä kun ei kypärää käytä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu vaan niin pahalta joskus lukee näitä.. Koita jaksella, ja osaanottoni!
Kyyneleet tuli silmiin luettuani viestisi. Kaverisi oli vielä niin kovin nuorikin.. Koko sydämelläni otan osaa surustasi.. Älä ajattele että tapoit hänet, se ei ollut sinun vikasi etkä voinut asiaan vaikuttaa. Aurinkoa ja jaksamista elämääsi.