Löysin lapsuudenkodistani vanhoja päiväkirjoja ja ainevihkojani. Yllätyin, kuinka vähän kirjoitustyylini on niistä ajoista muuttunut. Mielipiteeni ovat pääpiirteissään samoja, silloin hyvin pikkuvanhoja. Olin 11-vuotias! Olen varmasti vanhana syntynyt. Kirjoittihan Eino Leino aikoinaan ”jo lapsena vanhaksi vanhenin, en nuor ole koskaan ollut” ja ”tääll ukkoina jo syntyy sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo”. Onko se suomalaiskansallinen piirre vai minä omituinen? Ensimmäinen ilkeilijä, yy-kaa-koo-nyt!
Vanhana syntynyt
Uusiovanha
472238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
jo viety putkaan ,aika tuttuja asioita on myös minun vihoista löytynyt.
Onko täällä palstaputka?
Olen vasta lukemiseni puolivälissä, mutta paljon löytyy asioita jotka olivat jossain muistini perukoilla, puoliksi unohtuneina. Veljeni ensimmäinen auto, millainen ja minkä värinen, montako markkaa maksoi. Milloin sain matkustaa ensi kertaa Helsinkiin, ja paljon muuta. Harmittaa vain, ettei päiväkirjoja ole enempää tallella.
Putka ja pussauskoppi löytyy !
Kirjoitustaito on vähän parantunut iän myötä. Onneksi! Olin aivan onneton aineenkirjoittaja.
Mielikuvitusta ja ideoita oli vaikka toisille jakaa, mutta auta armias kun piti ne paperille laittaa...:)
PS. Ilkeilijät eivät vielä ole menneet töihin :)
huomenna mennä jne....
että kirjoitustaito paranee, kun sitä enemmän käyttää, ja tietysti ikäkin tekee tehtävänsä, osaa ehkä paremmin muotoilla ajatuksensa. Minä pidin kovasti ainekirjoituksesta, mutta toisilla oli muita taitoja joita kadehdin.
Saako kopissa pussata ketä vaan? :D
Muka aa ja aa sovi yhtee ?Hih ! Ny tuliki salakiält.
Sitä vaa,kenen kans yhtee soppii,eiks nii ?
Niin se menee.
ko pitä kirjotta posti
ennen kuin olen pussannut? Taidan nyt muuttua lapseksi, koska synnyin vanhana. :D
ain tykän valkosest.
että minullekin, varsinkin täällä, tulee juuri nuo mietteet mieleen. Itsellänikin on tallessa kouluainevihkoja ja päiväkirjoja. Kovin vakavia aiheita on tullut, turhaan kai, mietittyä jo silloin.
Täällä toisaalta huomaa, kuinka skeptikkona ei tahdo osata eikä uskaltaa ottaa kantaa oikein mihinkään.
Mietin jo silloin lastenkasvatusta, kuoleman aiheuttamaa surua ja ihmisten pahansuopuutta. Ota vaan reippaasti kantaa, ei ketään tarvitse pelätä, ohitat vaan ilkeilyt vauhdilla!
varhaisia vanhuksia? :)
Itsekin varmaan mietin elämän rajallisuutta heti synnyttyäni. Samoin sitä, kuinka pieni osa maailmankaikkeutta olenkaan.
Ja nuo sanon ihan tosissani. :))
Ehkä et heti synnyttyäsi, viikon päästä vasta?
Olen itkenyt Robert Kennedyn kuolemaa ja rukoillut että tuska otettaisiin hänen läheisiltään pois. Ehkä se kuului varhaisteini-ikään, mutta tunsin itseni aika kummalliseksi kun luin kirjoittamaani. :(
..on minun mielestäni tosi realistista. Terveellä itsetunnolla pystyy sen tunnustamaan, niin kuin sinä jo lapsena sitä olet ajatellut. Minusta olisi todella hyväksi monillekin ajatella joskus omaa olemustaan ja ympyröitään maailman kaikkeuden mittasuhteissa. Luulen että hyvin helposti tulee johtopäätökseen että "ei tässä nyt mitään maailman napoja olla" ja se kipinänleimaukselta maailmankaikkeuden ajankulussa tuntuva aika mikä me täällä ollaan, menee ehkä aika joutavaan jos vain kiirehdimme ja verissä päin kilpailemme koko ikämme maailmanmammonasta ajattelematta sen enempää.
asiassa, kuin monessa muussakin, vanhana syntyneet nuortuvat vuosien myötä? ;))
Ikä tuo perspektiiviä asioihin, huomaa, ettei kaikkea tarvi ottaa niin tosissaan.
Ja huumori vie meitä kaikkia itkua pitemmälle. :))
sillä on hyviä vaikutuksia ihmismielessä niin jaksaa olla hyväntahtoinenkin useammin. Jostain tuli mieleeni aforismina T.I. Rubinin: "Hyväntahtoisuus on tärkeämpää kuin viisaus, ja tämän oivaltaminen on viisauden alku".
Tuon pitäisi muistuttaa meitä siitä, että lapset eivät ole tyhmiä. Niiltä pitää odottaa paljon enemmän vastuuta tekemisistään.
on paljon fiksumpia kuin yleensä luullaan,osavat vedättää aikuisia pelottavan hyvin.
.. ne sen tekee. Ja esittävät tyhmää.
Lapset ymmärtävät enemmän kuin luulemmekaan. Löysit hienon pointin, jota en nostalgiatunnelmissani tullut ajatelleeksi. Ehkä olin viisaampi nuorempana. :DD
... että ei oltu tyhmiä silloin, eikä ole omatkaan kakarat. :)
Ittelläni liioon on säilyny melekehen kaikki kouluvihoot talles. Luen niitä joskus talaviehtoosin aikani kuluuksi. Kuinka palijon oon niistä ajoosta muuttunu, on kyllä vaikia sanoa. Varmahan oon jo pikkuusen köppääntyny, no ainakin oon maalimaa nähäny, niinkuun varmahan kaikki muukki meirään ikääset. Ei se pikkuunen poika tuolta sisältä oo kuitenkaan mihinään lähteny, enkä mä oo sitä hätyytellykkään ku siellä soon aina ollu ja varmahan jo kotiutunukki sinne. Jokaanen ikäkausi on hyvä laillansa, hyväähän se oli silloon ja hyvää nykkin. Jokaanen päivä on helmi päivien ketjuus ja jokaanen päivä liioon merkityksekäs. No onhan sitä jotenki kypsyny elämähän jos ny vertaa kouluaikoja. Sitä ei enää kapinoo elämää vastahan ku silloon nuorena teki ja se oma mieli ja ajatus ei enää oo varmahan se ainua oikea ja sen osaa jo hyväksyä. Osaa jo ottaa lakin poispäästä ku menöö neuvoa kysymähän, notta aina ny jotaan oppii ja jää mielehen tällä matoosella matkalla.
meissä asuu se ikuinen pikkutyttö ja –poika, ja on surullista, jos sen yrittää tukahduttaa pois. Ehkä meissä on jo syntymässä nuori ja vanha yhtä aikaa, hyvä niin.
kaivelin oikein sydämeni ilosta vanhaa arkkua kotona maalla Suomessa ja löysin sekä kirjeitä jotka olin lähettänyt äidille ja isälle Etelä-Amerikasta vuonna -71 että vanhan kouluvihon johon olin kirjoittanut runoja ja ajatuksiani silloin, vuodelta 68 ja 69.
Mihin eniten kiinnitin huomiota oli kuinka paljon olin muuttunut niistä ajoista. Miten lapsellinen olin, miten mustavalkoinen maailmani oli, miten paljon luulin itsestni silloin, parikymmentävuotiaana...miten vähän ymmärsin maailmaa ja ihmisiä.
T. Paloma
Nuorena näkee maailman kovin jyrkästi, ei huomaa harmaita alueita, pelkkää joko tai. Uskoo tietävänsä kaiken. Vanhetessa (toivottavasti) huomaamme, että jokaisella asialla on monta puolta, riippuu mistä suunnasta niitä katselee. Toki päiväkirjoissani oli nuoruuden ihastuksia, iskelmäidoleita ja muutakin siihen ikään kuuluvaa, mutta yllättävän paljon murehdin maailman asioita. Ja aivan turhaan. :D
suuri luottamus omaan itseeni ja omiin kykyihini ja tietoihini joka ilmeni kirjoituksistani. Miten lapsellinen olinkaan! Miten rajoitetusti tiesinkään asioista! Olin mukamas tietävinäni kaiken enkä tiennyt mitään. Minulta puuttui täysin välimatka omaan itseeni ja itseiroonisuus. Ajattelin syvällisiä, kyllä, muta ilman syvyyttä. Ne olivat vain klisheekokoelmia, pinnalta raapaisuja joita itse luulin syvällisiksi ajatuksiksi.
T. Paloma
Että ihminen on sitä, mitä hän syntymälahjanaan saa, eli ne perityt geenit. Elämä tietenkin muokaa meitä jokaista,mutta perusluonne on ja pysyy samana.
Omat 3 tytärtäni, nyt jo kaikki yli 20 vuotiaita, ovat ihan samanlaisia, kuin olivat pienenäkin ja kaikki niin erilaisia luonteeltaan.
nainen
myös, miten tarkkaan lapsi kuuntelee vanhempien puheita ja miten paljon ne vaikuttavat. Olin aina ollut ”isin tyttö”, mutta päiväkirjan sivuilta, kuitenkin, kuulin äitini äänen, hänen arvomaailmansa, puhetyylinsä, mielipiteensä. Luin näitä kirjoja nyt ensimmäisen kerran yli 40 vuoteen, ja mielialani vaihtelevat hämmästyksen lisäksi huvittuneisuudesta nostalgiaan. Oi nuoruus. :)
on muutoissa tullut heitettyä kaikki lapsuuden aikaiset dokumentit, ei ensimmäistäkään vihkoa eikä riviä ole enää.
Oisi niistä mukava tulkita silloista itseään tämänpäivän minuun :)
Huomenta ja aurinkoosta, tuuliista sunnuntaiaamua täältä pohojanmaalta.
Kuinka sä menet hävittämähän alakuperääskappalehet? Sitä ei näköjänsä naisihiminen kaikkia hoksaa, hih. Vaikka kyllähän nuas muutto touhuus on sitä hommaa niin monenmoosta jotta ei soo ihime vaikka joku vanhakouluvihkoo jo joutuuki hukkahan. Silloon nuorempana ei oikeen osannu niitä niin arvostaa, ny on jo asia aivan toinen. Eikö ookki vain komistuttu ja varmahan viisastuttu, ku on vanhettu. Tytööt ny ainakin ja vielä kesä tuloos. Pitää lähtiä haistelemahan tuohon ulukorapuulle aamuilimaa, loppuus vain tua jatkuva kova tuuli. Käviis pyörälenkilläki mutta kuka tuonne lähtöö vastatuulehen vääntämähän. Saisit Pirre tulla työntämähän sieltä tavarakahaasta, sitte meniis vastatuulehenki. No mitääs sanoot?
ei ole tallella läheskään kaikkea, vain nämä kaksi päiväkirjaa ja joitakin ainevihkoja. Lisäksi nuorena kirjoitettuja runoja, sekä kasvio johon kesäisin kerättiin ja kuivattiin kasveja.
Usein toivoin, että vanhemmiltani olisi jäänyt jotain dokumenttia heidän lapsuudestaan, mutta hyvin vähän niitä on löytynyt, vain joitain valokuvia. Halusin jossakin vaiheessa selvittää sukupuuta kauemmaksi, mutta kun meidän kirkkokin paloi ja kirkonkirjat sen mukana. :D Jostain maakunta-arkistosta, käsittääkseni, pääsisi keräämään tietoa.
mie olen sinnuu jo tuuppinu hmmm.. myötätuuleen :))
kouluvihkoihen kanssa kävi silleen, kun muutimme kotipaikaltani ja siinä hötäkässä kaikki ylimääräinen roina (kuulemma) hävitettiin; harmi kun en älynnyt pitää puoliani silloin, ei niitä niin osannut keskenkasvusena arvostaa tai pitää minään, olin silloin murrosikäinen.
Lasten koulukirjat, vihkot ja piirustukset olen yrittänyt hilata muutoissakin mukana, ja sitten myöhemmin olen luovuttanut omistajilleen.
Eilen pojan lapset katselivat nuorimman tädin piirustuksia, joita on vielä laatikollinen tuolla säilössä - ja kova hihitys sieltä välillä kuului, jos ihastuksen ääniäkin.
Meijjän se nuorimmainen on ollu sellainen lyijykynällä piirtäjä - mallista piirsi meidänkin kuvat n. kymmenen ikäisenä ja kyllä lapset tunnisti meidät siitä piiroksesta.
Piirustusten omistaja muuttaapi pian näille tanhuville takaisin, - saapi sitten viedä taideteoksensa omaan säilöön.
Lastenlasten piirustuksia olen arkistoinut sitä mukaa kun niitä täällä syntyy, - on kiva katella niitä yhessä sitten kun ovat isompia :)
oikein Hyvää sunnuntai huomenta sinullekin :)
Täällä idässä paistaa aurinko, jos tuuleekin, piti peruuttaa saareen lähtö vielä tältä päivältä tuulen takia.
ne vanhat entisaikojen dokumentit olisi, vain vanha raamattu 1800 -luvulta oli ukin sedältä jäänyt muistoksi isälle, sekin jo kanneton osittain.
Sukututkimus on työlästä; aikaa, sekä rahaakin vaativa harrastus. Maakunta arkistosta voi tosiaan itse etsiä -, ja miksei tilatakin valmiita tietoja, mutta on turkasen kallista; tilasin isän äidin suvusta tietoja sieltä ja maksoi todella mansikoita.
että tiedot voi myös tilata. Täältä olisi pitkä matka maakunta-arkistoon (Mikkeli), eikä sekään halvaksi tulisi. Paljonko "mansikat" sinulle maksoivat, suurinpiirtein, kysyn siksi että se olisi minulle hyvä vaihtoehto saada tiedot. Jos vain rahat riittävät. :D
mansikat, ja sieltähän ne löytyivät, 72,40 euroa, ja vain yhden ihmisen tiedot kolmanteen polveen.
Aika tyyristä siis, ainakin jos etsii useamman ihmisen tietoja? :/
Mikkelin mansikat ovat kalliita. :D Kertoisitko vielä tilataanko tiedot vapaamuotoisesti kirjeitse tai lähettävätkö sieltä jonkin lomakkeen kun pyytää?
Tilasin sähköpostitse, laitoin mummini syntymäajan ja tyttönimen, ja asia oli sillä selvä, - tiedot ja ne mansikat tulivat aikanaan.
Odotutti tosin aika kauan, - ilmeisesti siellä on ruuhkaa henkilöstömäärään verraten.
Luultavasti papereita voi tilata puhelimessakin.
Hyvää huomenta vain, ihanan aurinkoinen päivä tulossa. :)
Kiitos tiedoista. Mansikat lienevät samoissa hinnoissa myös Mikkelissä. :D
Kaunis päivä on tännekin tulossa.
historia on tallennettu nettiin.
Joskus tulee selailtua sivuja sieltä löytyy paljon valokuvia.
ja osoite oli?
:)
viitsiä sitä tähän laittaa
suvun sivut täällä, mutta jonkunlainen kynnys on niitä jukaista tällä sivulla :)) Kunhan tahallani kysyin, kiusasin vain.
Joo, näin on. Nämä JO vanhana syntyneet (siis he ovat akkoja ja ukkoja jo lapsena) ovat juuri niitä, jotka ovat aiheuttaneet monenlaiset ikävät mielipiteet ja -kuvat jo pelkällä olemuksellaan. Itseasiassa he ovat olleet ikäloppuja jo 20 , 30 ja 40 ikäisinä. Aivan sairaanvanhoja he ovat fyysisesti jo 50 iässä. Seniilejä.
Juuri näitä yksilöitä saamme kiittää nuorempien ja työnantajien negatiivisesta mielikuvasta 50 ikäryhmää kohtaan.