Ylipääseminen..

Vaikka onkin jätetty voitte kai silti olla ystäviä,ei tietenkään sydänystäviä mutta muuten ja jos ei onnaa niin ei voi mitään,kännykuvat voi poistaa vaikka sitten haikeeta onkin,mutta elämä jatkuu,muistakaa se aina on uusi mahdollisuus...

Beijing kirjoitti:

Vaikka onkin jätetty voitte kai silti olla ystäviä,ei tietenkään sydänystäviä mutta muuten ja jos ei onnaa niin ei voi mitään,kännykuvat voi poistaa vaikka sitten haikeeta onkin,mutta elämä jatkuu,muistakaa se aina on uusi mahdollisuus...

.............mää oisin kyllä tahtonut jatkaa,ei tullut kuin kuukausi täyteen :/

mut ku kaikki muistuttaa,ei pääse yli mitenkään

JJK90 kirjoitti:

.............mää oisin kyllä tahtonut jatkaa,ei tullut kuin kuukausi täyteen :/

mut ku kaikki muistuttaa,ei pääse yli mitenkään

Minunkin tyttöystävä jätti minut vaa tekstiviestillä missä luki että Meidän juttu ei nyt hänen osaltaan toiminu, että ei pystytää enään jatkaa, Vika on hänessä ei minussa. Mutta mulle kyllä on tullu sellanen olo että minä olisin tehny jotain, vaikka suoraan sanottuna en ole. Ja siinä oli vielä että kun hän jätti myö ei keretty seurustelee ku vajaat 2kuukautta, ja seuraavana päivänä Mulla oli ammattikouluun pääsykokeet, jotka meni nyt penkin alle ja sitte seuraavalla viikolla, tismalleen viikkoa myöhemmin meidän olisi pitäny mennä tytölle ratsastaa (Hevosilla) ja siitäkin oltiin keretty melkein viikko puhumaan, mutta eräänä Iltana tulee vaa tekstiviesti, mutta vielä 4 tuntia aikasemmin hän oli ollu ihan normaali, väitti rakastavansa minua, mutta viesti tuli. Sitten itse asiaan, ekat kaksi (2) viikkoa olin ihan maissa, sitten alkoi päivät piristymään ku kuulin että oltaisiin voitu yrittää uudestaan, mutta siinäkin meni liian kauan että vaisuunnuin uudestaa, (Tällä hetkellä kännykässä muistissa reilut 300 viestiä tyttöystävältä, no mie aloin poistamaan niitä yksitellen ja jätin sellaset viestit missä hän sanoi rakastavansa minua, tämän jälkee kännykässä oli lähemmäs 200 viestiä) 3 viikkoa sen jälkee kun hän oli minut jättäny niin lähetin viestin että "Nii voidaanko myö yrittää uudestaan? Kukaan ei voi pakottaa." Vastaus tuli vaa että "Ei enään..." Yht'äkkiä mulle tuli vaa helpottunut olo,(Poistin loputkin viestit iloisena ja pirteänä, paitsi yhden viestin olen säästänyt, syntymäpäivä toivotuksen) ja sitä kesti noin 2 viikkoa, mutta sitten taas alkoi haikailut ex:än perään, mutta ei todellakaan niin pahasti kuin silloin pariin ekaan viikkoon, joten pystyn elää. Ja sitte mie nyt revin jonkuu vanhan keskustelun nyt ylös siinä mielessä että, ku olin kysyny että mitä kannattais tehä ku yks tyttö kertoi tunteistaan ja halauaisi alkaa seurustelee kanssani...Nii silloinhan joku sano että ei kannata sen takia uutta ottaa että saa ex:än kateelliseksi ja näyttämään että se meidän juttu ei merkinnyt minulle mitään... .....No se näyttää olevan toisin päin, ku näen hänet koulun käytävällä tai missä nyt näenkin niin vaikuttaa että hänelle ei merkinnyt se meidän suhde,,,Hän ei edes morjesta ohimennessään, ja muutenkin on kuin ei tuntisi minua, "kylmä", ja se saa minut aina koulussa pahalle mielelle....Eipä tässä enempää toivottavasti jaksoitte lukea.

Purdelo kirjoitti:

Minunkin tyttöystävä jätti minut vaa tekstiviestillä missä luki että Meidän juttu ei nyt hänen osaltaan toiminu, että ei pystytää enään jatkaa, Vika on hänessä ei minussa. Mutta mulle kyllä on tullu sellanen olo että minä olisin tehny jotain, vaikka suoraan sanottuna en ole. Ja siinä oli vielä että kun hän jätti myö ei keretty seurustelee ku vajaat 2kuukautta, ja seuraavana päivänä Mulla oli ammattikouluun pääsykokeet, jotka meni nyt penkin alle ja sitte seuraavalla viikolla, tismalleen viikkoa myöhemmin meidän olisi pitäny mennä tytölle ratsastaa (Hevosilla) ja siitäkin oltiin keretty melkein viikko puhumaan, mutta eräänä Iltana tulee vaa tekstiviesti, mutta vielä 4 tuntia aikasemmin hän oli ollu ihan normaali, väitti rakastavansa minua, mutta viesti tuli. Sitten itse asiaan, ekat kaksi (2) viikkoa olin ihan maissa, sitten alkoi päivät piristymään ku kuulin että oltaisiin voitu yrittää uudestaan, mutta siinäkin meni liian kauan että vaisuunnuin uudestaa, (Tällä hetkellä kännykässä muistissa reilut 300 viestiä tyttöystävältä, no mie aloin poistamaan niitä yksitellen ja jätin sellaset viestit missä hän sanoi rakastavansa minua, tämän jälkee kännykässä oli lähemmäs 200 viestiä) 3 viikkoa sen jälkee kun hän oli minut jättäny niin lähetin viestin että "Nii voidaanko myö yrittää uudestaan? Kukaan ei voi pakottaa." Vastaus tuli vaa että "Ei enään..." Yht'äkkiä mulle tuli vaa helpottunut olo,(Poistin loputkin viestit iloisena ja pirteänä, paitsi yhden viestin olen säästänyt, syntymäpäivä toivotuksen) ja sitä kesti noin 2 viikkoa, mutta sitten taas alkoi haikailut ex:än perään, mutta ei todellakaan niin pahasti kuin silloin pariin ekaan viikkoon, joten pystyn elää. Ja sitte mie nyt revin jonkuu vanhan keskustelun nyt ylös siinä mielessä että, ku olin kysyny että mitä kannattais tehä ku yks tyttö kertoi tunteistaan ja halauaisi alkaa seurustelee kanssani...Nii silloinhan joku sano että ei kannata sen takia uutta ottaa että saa ex:än kateelliseksi ja näyttämään että se meidän juttu ei merkinnyt minulle mitään... .....No se näyttää olevan toisin päin, ku näen hänet koulun käytävällä tai missä nyt näenkin niin vaikuttaa että hänelle ei merkinnyt se meidän suhde,,,Hän ei edes morjesta ohimennessään, ja muutenkin on kuin ei tuntisi minua, "kylmä", ja se saa minut aina koulussa pahalle mielelle....Eipä tässä enempää toivottavasti jaksoitte lukea.

.........ut jätettii sentää livenä,harmi vaa ku mistää ei tuu mitää ku yritän tehä,koeviikotkin alkaa ja koko aja itku kurkussa,ei tuu mistää mitää

JJK90 kirjoitti:

.........ut jätettii sentää livenä,harmi vaa ku mistää ei tuu mitää ku yritän tehä,koeviikotkin alkaa ja koko aja itku kurkussa,ei tuu mistää mitää

Sellasta se elämä on, joskus se tekee niin tavattoman kipeää, ja joskus se "loistaa". Yrität vaa tehä jotain mikä ei muistuta sinua hänestä, sitten yks juttu mikä kannattaa tehä on että puhut jonkuun ystävän kanssa asiasta (Kannattaa avautua kunnolla) joka oikeasti kuuntelee mitä puhut, sekin auttaa, kuuntele musiikkia, tai ihan mitä vaan, älä patoudu omiin oloihin, ole kavereiden kanssa pidä hauskaa tai jotain, kyllä sinä hänestä yli pääset.

Purdelo kirjoitti:

Sellasta se elämä on, joskus se tekee niin tavattoman kipeää, ja joskus se "loistaa". Yrität vaa tehä jotain mikä ei muistuta sinua hänestä, sitten yks juttu mikä kannattaa tehä on että puhut jonkuun ystävän kanssa asiasta (Kannattaa avautua kunnolla) joka oikeasti kuuntelee mitä puhut, sekin auttaa, kuuntele musiikkia, tai ihan mitä vaan, älä patoudu omiin oloihin, ole kavereiden kanssa pidä hauskaa tai jotain, kyllä sinä hänestä yli pääset.

...........tulee nii monesta musiikkikappaleesta mieleen tuo ex :(

kaikki on vaa jotenki nii vitusta nyt,kaikki oli vielä hyvin,onnellisemmin ku koskaan ja nyt menee päin vittuu

Purdelo kirjoitti:

Minunkin tyttöystävä jätti minut vaa tekstiviestillä missä luki että Meidän juttu ei nyt hänen osaltaan toiminu, että ei pystytää enään jatkaa, Vika on hänessä ei minussa. Mutta mulle kyllä on tullu sellanen olo että minä olisin tehny jotain, vaikka suoraan sanottuna en ole. Ja siinä oli vielä että kun hän jätti myö ei keretty seurustelee ku vajaat 2kuukautta, ja seuraavana päivänä Mulla oli ammattikouluun pääsykokeet, jotka meni nyt penkin alle ja sitte seuraavalla viikolla, tismalleen viikkoa myöhemmin meidän olisi pitäny mennä tytölle ratsastaa (Hevosilla) ja siitäkin oltiin keretty melkein viikko puhumaan, mutta eräänä Iltana tulee vaa tekstiviesti, mutta vielä 4 tuntia aikasemmin hän oli ollu ihan normaali, väitti rakastavansa minua, mutta viesti tuli. Sitten itse asiaan, ekat kaksi (2) viikkoa olin ihan maissa, sitten alkoi päivät piristymään ku kuulin että oltaisiin voitu yrittää uudestaan, mutta siinäkin meni liian kauan että vaisuunnuin uudestaa, (Tällä hetkellä kännykässä muistissa reilut 300 viestiä tyttöystävältä, no mie aloin poistamaan niitä yksitellen ja jätin sellaset viestit missä hän sanoi rakastavansa minua, tämän jälkee kännykässä oli lähemmäs 200 viestiä) 3 viikkoa sen jälkee kun hän oli minut jättäny niin lähetin viestin että "Nii voidaanko myö yrittää uudestaan? Kukaan ei voi pakottaa." Vastaus tuli vaa että "Ei enään..." Yht'äkkiä mulle tuli vaa helpottunut olo,(Poistin loputkin viestit iloisena ja pirteänä, paitsi yhden viestin olen säästänyt, syntymäpäivä toivotuksen) ja sitä kesti noin 2 viikkoa, mutta sitten taas alkoi haikailut ex:än perään, mutta ei todellakaan niin pahasti kuin silloin pariin ekaan viikkoon, joten pystyn elää. Ja sitte mie nyt revin jonkuu vanhan keskustelun nyt ylös siinä mielessä että, ku olin kysyny että mitä kannattais tehä ku yks tyttö kertoi tunteistaan ja halauaisi alkaa seurustelee kanssani...Nii silloinhan joku sano että ei kannata sen takia uutta ottaa että saa ex:än kateelliseksi ja näyttämään että se meidän juttu ei merkinnyt minulle mitään... .....No se näyttää olevan toisin päin, ku näen hänet koulun käytävällä tai missä nyt näenkin niin vaikuttaa että hänelle ei merkinnyt se meidän suhde,,,Hän ei edes morjesta ohimennessään, ja muutenkin on kuin ei tuntisi minua, "kylmä", ja se saa minut aina koulussa pahalle mielelle....Eipä tässä enempää toivottavasti jaksoitte lukea.

Itse kerkesin seurustella vähän yli kuukauden, kunnes tuli tekstiviesti että "Eipä muuta mutta en pysty seurustelemaan sun kanssa ku en rakasta sua tarpeeksi." Ja kaiken huippu olikin, että me kaksi oltiin vieläpä samassa talossa. Olimme erään vanhemman kaverimme luona kylässä, bändi-asioissa. Tämän vanhemman kaverin pikkusisko sitten oli tämän entisen rakkaani kaveri. Meillä oli hauskaa alussa, soittelimme, kunnes hän vetäytyi kaverin pikkusiskon luokse. Huoneen ovi oli kiinni ja hän laittoi tekstarin. Olin kaverin kanssa tietokoneella, aivan seinän takana, katsomassa jotain keikkaa. Kyllähän se aika järkytys oli, olisi vain tullut suoraan sanomaan. Naurettavaa. Tyyppi jolla oli pokkaa vaikka mihin, ei pystynyt sanomaan suoraan. Noh, ihmisiähän me kaikki ollaan.

Niin tosiaan tämä tyyppi on nykyään niinkuin minua ei olisi olemassakaan. Se on erittäin vaikeata minulle, koska oikeasti luulin että merkitsin hänelle paljon. En nähtävästi merkinnyt, koska minusta pystyi pääsemään eroon niin helposti. Sitten kun yritin selvittää asioita meidän välillä, yritin saada selville mitä MINÄ tein väärin, niin vastaukseksi tulee vain "Jätä mut rauhaan, ei todellakaan kiinnosta sun asiat, omat ovat ongelmasi." Todellakin vittumaista. Ihan niinkuin se ei pystyis ymmärtämään kuinka paljon minä sitä rakastin, eikä todellakaan ole helppoa päästä yli siitä. Kaikenlisäksi hän on samalla luokalla kanssani, häntä näkee päivittäin. On puhelias tyyppi, ja on minun kavereiden kanssa hyvää ystävää. Käyttäytyy heidän joukossa niinkuin käyttäytyi minun kanssa, mikä todellakin satuttaa. Sitten vielä hän ja hänen kaverinsa alkavat moittimaan minua siitä että en ole oma itseni. "Jos sanotaan että et oo oma ittes niin ei se tarkota sun luonnetta vaan esim. sitä että sä oot joku hiton wannabe hevari..." Sitte kun selitin miten asiat oikeasti on, niin menipä sekin saatanan leipäläpi kiinni. Taisinpa voittaa tuossa väittelyssä. Mutta totisesti on vittumaista että hän alkaa värväämään kavereitansa minua vastaan, ja sitten minua vielä kutsutaan wannabehevariksi, tiedän ihan tarpeeksi hyvin mikä itse olen, mulle ei tarvitse sitä tulla sanomaan. Sitten kun asiaan otettiin vielä mun kitaran soitto -harrastus, niin tämä exän kaveri laittoi että "Miksi sä soitat jotain hevimetallia sun kitarallas ku et tiedä ees mikä on c-molli?". Melko viisas täytyy olla jos osaa sanoa ilman mun soittoa nähneenä että en tiedä mikä c-molli on. Mitä täydellisyyden hakua. Vituttaa tämmöset jutut. No, jos alkavat kutsumaan mua wannabe-hevariksi, niin ostan yhä vaan enemmän bändipaitoja ja pidän niitä joka päivä. Sitten pistän ketjuja ylle. Ihan vain vittuillakseni. Ja kasvatan varmasti yhä pidemmän heviletin kuin mulla on jo.

jackson-warrior kirjoitti:

Itse kerkesin seurustella vähän yli kuukauden, kunnes tuli tekstiviesti että "Eipä muuta mutta en pysty seurustelemaan sun kanssa ku en rakasta sua tarpeeksi." Ja kaiken huippu olikin, että me kaksi oltiin vieläpä samassa talossa. Olimme erään vanhemman kaverimme luona kylässä, bändi-asioissa. Tämän vanhemman kaverin pikkusisko sitten oli tämän entisen rakkaani kaveri. Meillä oli hauskaa alussa, soittelimme, kunnes hän vetäytyi kaverin pikkusiskon luokse. Huoneen ovi oli kiinni ja hän laittoi tekstarin. Olin kaverin kanssa tietokoneella, aivan seinän takana, katsomassa jotain keikkaa. Kyllähän se aika järkytys oli, olisi vain tullut suoraan sanomaan. Naurettavaa. Tyyppi jolla oli pokkaa vaikka mihin, ei pystynyt sanomaan suoraan. Noh, ihmisiähän me kaikki ollaan.

Niin tosiaan tämä tyyppi on nykyään niinkuin minua ei olisi olemassakaan. Se on erittäin vaikeata minulle, koska oikeasti luulin että merkitsin hänelle paljon. En nähtävästi merkinnyt, koska minusta pystyi pääsemään eroon niin helposti. Sitten kun yritin selvittää asioita meidän välillä, yritin saada selville mitä MINÄ tein väärin, niin vastaukseksi tulee vain "Jätä mut rauhaan, ei todellakaan kiinnosta sun asiat, omat ovat ongelmasi." Todellakin vittumaista. Ihan niinkuin se ei pystyis ymmärtämään kuinka paljon minä sitä rakastin, eikä todellakaan ole helppoa päästä yli siitä. Kaikenlisäksi hän on samalla luokalla kanssani, häntä näkee päivittäin. On puhelias tyyppi, ja on minun kavereiden kanssa hyvää ystävää. Käyttäytyy heidän joukossa niinkuin käyttäytyi minun kanssa, mikä todellakin satuttaa. Sitten vielä hän ja hänen kaverinsa alkavat moittimaan minua siitä että en ole oma itseni. "Jos sanotaan että et oo oma ittes niin ei se tarkota sun luonnetta vaan esim. sitä että sä oot joku hiton wannabe hevari..." Sitte kun selitin miten asiat oikeasti on, niin menipä sekin saatanan leipäläpi kiinni. Taisinpa voittaa tuossa väittelyssä. Mutta totisesti on vittumaista että hän alkaa värväämään kavereitansa minua vastaan, ja sitten minua vielä kutsutaan wannabehevariksi, tiedän ihan tarpeeksi hyvin mikä itse olen, mulle ei tarvitse sitä tulla sanomaan. Sitten kun asiaan otettiin vielä mun kitaran soitto -harrastus, niin tämä exän kaveri laittoi että "Miksi sä soitat jotain hevimetallia sun kitarallas ku et tiedä ees mikä on c-molli?". Melko viisas täytyy olla jos osaa sanoa ilman mun soittoa nähneenä että en tiedä mikä c-molli on. Mitä täydellisyyden hakua. Vituttaa tämmöset jutut. No, jos alkavat kutsumaan mua wannabe-hevariksi, niin ostan yhä vaan enemmän bändipaitoja ja pidän niitä joka päivä. Sitten pistän ketjuja ylle. Ihan vain vittuillakseni. Ja kasvatan varmasti yhä pidemmän heviletin kuin mulla on jo.

Mie jo luulin että tämä minun ex osaa olla ärsyttävä minua kohtaa, mitä hän ei tee tahalleen kuitenkaa vaa minusta kuitenkin tuntuu siltä, mutta sun tilanteessa toi menee jo vähän yli ymmärryksen. Tyttö (Anteeksi kun sanon näin suoraan) Tyttö taitaa olla vaa joku tunteilla leikkivä "teini horo" tai joku vastaava. Palataan tähän mun juttuun. Elikkäs silloin kauniina aurinkoisena keskiviikko päivänä myö oltiin koulussa vielä normaalisti, sitten tyttö vaa meni käymään hänen kaverin luona, ne siinä vähän aikaa jutteli, sitte tyttö tuli takas ja me siinä lähdettiin luokkaan (Ollaa samalla luokalla mikä häiritsee minua kaikkein eniten.) Ja loppu päivä oli ihan normaalia jne....Sitten illalla odottelin häneltä kyselyitä mitä oon päivän aikana tehny, mutta sieltä tuli jättö, ja kaiken kukkuraksi sain selville tältä entiseni kaverilta että ne oli just jutellu siitä että hän aikoo jättää minut. No kyllähän mie sen ymmärrän jos hän olisi sanonut suoraan mistä kiikastaa, mutta ei oo vieläkään kertonu syytä, mie ite veikkaan hänen harrastusta (Esteratsastus sm-tasolla.) vie häneltä vapaa-ajat, mutta onko sekään riittävä syy jättää minut?? Jos ei ihan joka viikonloppu nähtäis. No ei minua ainakaan haitannu vaikka ei yhteistä aikaa löytynytkään niin hirveesti. Vaisuuntavaa kuiteskii...

Purdelo kirjoitti:

Mie jo luulin että tämä minun ex osaa olla ärsyttävä minua kohtaa, mitä hän ei tee tahalleen kuitenkaa vaa minusta kuitenkin tuntuu siltä, mutta sun tilanteessa toi menee jo vähän yli ymmärryksen. Tyttö (Anteeksi kun sanon näin suoraan) Tyttö taitaa olla vaa joku tunteilla leikkivä "teini horo" tai joku vastaava. Palataan tähän mun juttuun. Elikkäs silloin kauniina aurinkoisena keskiviikko päivänä myö oltiin koulussa vielä normaalisti, sitten tyttö vaa meni käymään hänen kaverin luona, ne siinä vähän aikaa jutteli, sitte tyttö tuli takas ja me siinä lähdettiin luokkaan (Ollaa samalla luokalla mikä häiritsee minua kaikkein eniten.) Ja loppu päivä oli ihan normaalia jne....Sitten illalla odottelin häneltä kyselyitä mitä oon päivän aikana tehny, mutta sieltä tuli jättö, ja kaiken kukkuraksi sain selville tältä entiseni kaverilta että ne oli just jutellu siitä että hän aikoo jättää minut. No kyllähän mie sen ymmärrän jos hän olisi sanonut suoraan mistä kiikastaa, mutta ei oo vieläkään kertonu syytä, mie ite veikkaan hänen harrastusta (Esteratsastus sm-tasolla.) vie häneltä vapaa-ajat, mutta onko sekään riittävä syy jättää minut?? Jos ei ihan joka viikonloppu nähtäis. No ei minua ainakaan haitannu vaikka ei yhteistä aikaa löytynytkään niin hirveesti. Vaisuuntavaa kuiteskii...

kiitos kun ymmärrät... :)

Joo, teinihoro hän taitaakin olla. Hieman vaikea tosin uskoa, koska hän oli aina niin "fiksu ja filmaattinen", mutta ehkä seurustelumme muutti jotain. Lisäksi hän hurahti uudestaan tähän vanhempaan kaveriini, heti kun oli jättänyt minut.

Tarina meni sillä tavalla että silloin kun en vielä seurustellut hänen kanssaan, hän oli ihastunut minuun, mutta pettyi, kun ei saanut tunteillensa "kaikua". Hän alkoi kokoamaan bändiä, itse olin tosiaan kitaristi siinä ja vanhempi kaverini soolokitaristi. Hän rakastuikin sitten tähän soolokitaristiin, vanhempaan kaveriini. "Soolokitaristi" ei osannut valita kahden väliltä (hänellä oli toinen henkilö josta piti), mutta valitsikin sitten tämän exäni. Tämä soolokitaristin toinen ihastus sai kuulla asiasta (oli mustasukkainen, oletan) ja kertoi hänelle, että pitää hänestä. Tämä exäni jäi sitten yksin, koska soolokitaristi ja hänen aiempi ihastus rakastivat toisiaan. Exäni oli aivan murheen murtamana, kadottanut elämänhalunsa. Olimme exäni kanssa hyviä ystäviä, todella hyviä, ja hän sitten kertoi asiasta välittömästi. Tuin häntä, ymmärsin, kuuntelin.

Tein tätä kauan aikaa, halusin auttaa, koska tahdoin hänen ymmärtävän että soolokitaristimme ei sitä tahallaan tehnyt, hän on hieman vaihteleva luonne, omituinen ihminen. Sitten tapahtuikin sellainen muutos että rakastuin tähän tyttöön. Hän oli hieman hämillään, mutta uskoi minua, kun kerroin asiasta. Hän ei ehkä ollutkaan vielä päässyt kaipuustaan ja vihastaan (samaan aikaan) yli soolokitaristiamme kohtaan. Sitten meni vähän aikaa, kunnes kuulin häneltä että hän on rakastunut minuun. Olin onneni kukkuloilla, aloimme seurustelemaan pian. Näimme joka päivä koulussa, meillä "synkkasi" jutut, ja hän rakasti minua aidosti, kuten minäkin häntä. Suhteemme oli vielä jopa niin "vakava", että koulunkäyntini alkoi olla vähän huoletonta, ajattelin nääs kokoajan häntä.

Sitten kun tuli selville että hän ei rakasta minua tarpeeksi että voisi seurustella kanssani, hän pyyteli kauheana anteeksi ja jutteli asiasta. Mutta tämähän kaikki tapahtui siellä soolokitaristimme luona, ja lähdin sieltä kotiin aiemmin, kun oli niin paha mieli. Exäni, soolokitaristi ja hänen pikkusiskonsa olivat vielä siellä lähtöni jälkeen. Exäni kertoi entiselle ihastukselleen, soolokitaristille, että oli jättänyt minut. Mutta nyt olikin niin että soolokitaristimme oli uudelleen ihastunut tähän exääni. Exä oli vähän aikaa sekaisin asiasta ns. pää pyörällä, kunnes he alkoivat seurustella. Olin vielä bändissä mukana. Sitten asiaan tuli sellainen muutos että exäni ei enää tahtonutkaan olla soolokitaristimme kanssa, koska otaksui, että kun kesä tulee, heitä molempia ei enää ole, eikä tarvitse ollakkaan (tarkoitan siis rakkauspuolella, eli kesän aikana tunteet "haihtuvat"). Tämä exäni on siis melko kevytkenkäinen, (vaihtelee rakastuksen kohdetta jatkuvasti) vai mitä ajattelet?

Tähän päivään mennessä olen vieläkin kusessa exääni, vaikka hän luultavasti vihaa minua johtuen niistä selittely-yrityksistä jotka menivät häneltä ohi korvien. Ja niistä virheistä joita tein häntä kohtaan masentuneena, ahdistuneena. Aikaa tästä kun tyttöni jätti minut, on n. 4 kk. Mutta tunteet ovat edelleen yhtä vahvat häntä kohtaan, rakastan häntä yhä. On vaikea päästä irti henkilöstä, jonka kanssa on viettänyt niin mahdottoman paljon yhteisiä hetkiä, se on vaikeata.

Mutta jakselemisia kaikille sydänsurujen omaaville!

jackson-warrior kirjoitti:

kiitos kun ymmärrät... :)

Joo, teinihoro hän taitaakin olla. Hieman vaikea tosin uskoa, koska hän oli aina niin "fiksu ja filmaattinen", mutta ehkä seurustelumme muutti jotain. Lisäksi hän hurahti uudestaan tähän vanhempaan kaveriini, heti kun oli jättänyt minut.

Tarina meni sillä tavalla että silloin kun en vielä seurustellut hänen kanssaan, hän oli ihastunut minuun, mutta pettyi, kun ei saanut tunteillensa "kaikua". Hän alkoi kokoamaan bändiä, itse olin tosiaan kitaristi siinä ja vanhempi kaverini soolokitaristi. Hän rakastuikin sitten tähän soolokitaristiin, vanhempaan kaveriini. "Soolokitaristi" ei osannut valita kahden väliltä (hänellä oli toinen henkilö josta piti), mutta valitsikin sitten tämän exäni. Tämä soolokitaristin toinen ihastus sai kuulla asiasta (oli mustasukkainen, oletan) ja kertoi hänelle, että pitää hänestä. Tämä exäni jäi sitten yksin, koska soolokitaristi ja hänen aiempi ihastus rakastivat toisiaan. Exäni oli aivan murheen murtamana, kadottanut elämänhalunsa. Olimme exäni kanssa hyviä ystäviä, todella hyviä, ja hän sitten kertoi asiasta välittömästi. Tuin häntä, ymmärsin, kuuntelin.

Tein tätä kauan aikaa, halusin auttaa, koska tahdoin hänen ymmärtävän että soolokitaristimme ei sitä tahallaan tehnyt, hän on hieman vaihteleva luonne, omituinen ihminen. Sitten tapahtuikin sellainen muutos että rakastuin tähän tyttöön. Hän oli hieman hämillään, mutta uskoi minua, kun kerroin asiasta. Hän ei ehkä ollutkaan vielä päässyt kaipuustaan ja vihastaan (samaan aikaan) yli soolokitaristiamme kohtaan. Sitten meni vähän aikaa, kunnes kuulin häneltä että hän on rakastunut minuun. Olin onneni kukkuloilla, aloimme seurustelemaan pian. Näimme joka päivä koulussa, meillä "synkkasi" jutut, ja hän rakasti minua aidosti, kuten minäkin häntä. Suhteemme oli vielä jopa niin "vakava", että koulunkäyntini alkoi olla vähän huoletonta, ajattelin nääs kokoajan häntä.

Sitten kun tuli selville että hän ei rakasta minua tarpeeksi että voisi seurustella kanssani, hän pyyteli kauheana anteeksi ja jutteli asiasta. Mutta tämähän kaikki tapahtui siellä soolokitaristimme luona, ja lähdin sieltä kotiin aiemmin, kun oli niin paha mieli. Exäni, soolokitaristi ja hänen pikkusiskonsa olivat vielä siellä lähtöni jälkeen. Exäni kertoi entiselle ihastukselleen, soolokitaristille, että oli jättänyt minut. Mutta nyt olikin niin että soolokitaristimme oli uudelleen ihastunut tähän exääni. Exä oli vähän aikaa sekaisin asiasta ns. pää pyörällä, kunnes he alkoivat seurustella. Olin vielä bändissä mukana. Sitten asiaan tuli sellainen muutos että exäni ei enää tahtonutkaan olla soolokitaristimme kanssa, koska otaksui, että kun kesä tulee, heitä molempia ei enää ole, eikä tarvitse ollakkaan (tarkoitan siis rakkauspuolella, eli kesän aikana tunteet "haihtuvat"). Tämä exäni on siis melko kevytkenkäinen, (vaihtelee rakastuksen kohdetta jatkuvasti) vai mitä ajattelet?

Tähän päivään mennessä olen vieläkin kusessa exääni, vaikka hän luultavasti vihaa minua johtuen niistä selittely-yrityksistä jotka menivät häneltä ohi korvien. Ja niistä virheistä joita tein häntä kohtaan masentuneena, ahdistuneena. Aikaa tästä kun tyttöni jätti minut, on n. 4 kk. Mutta tunteet ovat edelleen yhtä vahvat häntä kohtaan, rakastan häntä yhä. On vaikea päästä irti henkilöstä, jonka kanssa on viettänyt niin mahdottoman paljon yhteisiä hetkiä, se on vaikeata.

Mutta jakselemisia kaikille sydänsurujen omaaville!

No kevytkenkäinen, kyllä. Miten ihminen ei voi rakastaa toista riittävästi että ei voi olla yhdessä, koska yleensähän ne tunteet taas voimistuu tai jotain muuta vastaavaa, en osaa selittää. Minullakin on vielä tunteita exääni kohtaa, ja eilenä ne taas syttyi (Roihuamaan tai jotain) Koska hän morjesti ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen, ja jutteli kanssani ja muutenkin huomioi minut, ja eli kuin tuntisi minut kuten öö, tyttöystävän kuuluukin tai entinen miten nyt ottaa, perjaatteessa eilinen päivä oli melkein samanlainen kuin seursutelumme ekat päivät kun ei liikuttu käsikädessä tai mitenkää oltu toistemme kainaloissa tai jotain. silleen kuten normaalisti, vaikka hänkin rakasti minua oikeasti ja minä häntä, ja rakastan vieläkin, mutta hänestä en tiedä, voi olla että hän huomasi mitä menetti ja yrittää nyt korjata meidän välejämme tai sillee näin ainakin luulisin, vaikka ei meillä mitää riitaa ole tai no niin ei riidellä. Mutta eihän näistä naisista koskaan ota selvää vaikka lukis ohjekirjan tai käyttöohjeet 1000 kertaa läpi, aina tulee jotain uutta, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan, kokeilun himoisia jne, mutta tunne elämää ei kannata pilata, tai jotain...Taas valvottu pari yötä nii ei teksti ole mistään järkevimmästä päästä.