koska minulla on yksi todella läheinen miesystävä?
Aika hassu kysymyksenasettelu, mutta kohdallani mitä totisinta totta.
Olen elellyt suhteessa itseäni hiukka nuoremman naisen kanssa( ei asuttu yhdessä) ja rakastunut, kuten vieläkin, aivan silmittömästi Häneen. Tavatessamme Hän kertoi olevansa kovin mustasukkaista ja omistushaluista lajia, ja pelkää sitä vähän itsekin. Oliko se varoitussignaali, silloin en sitä niin ymmärtänyt, vaan ajattelin jopa vähän mielissäni sitä että aatella, joku voisi munstakin olla mustasukkainen!
Mennyt viikko toi kuitenkin tuskan ja epätoivon sydämeeni, sillä nyt on suhteesta jäljellä vain monet muistot ja suorastaan fyysinen kipu ja ikävä.
Tämä miesystävyyteni oli kai sitten lopulta se, mikä meidät erotti. Tiedä sitten.
Olin jo ennen Rakkaani tapaamista liikkunut paljon kyseisen avioliitossa olevan miehen kanssa ja Hän oli viettänyt monta kertaa yönkin luonani.
Pienessä kaupungissa liikkuu juorut yllättävän vahvoina.
Vasta suhteemme alettua sain tietää tekemisistäni enemmän kuin edes itsekkään tiesin.
Huomasin kyllä että tämä miesystäväni tunsi mustasukkaisuutta kerrottuani hänelle uudesta suhteestani ja heti leimahtaneesta rakkaudestani.
Hän soitti esim. kerran yöllä kapakasta tullessaan minulle, vaikka päivällä kotona käydessäni olin mesessä kertonut oleilevani Rakastettuni luona. Soitti ja kertoi miten tärkeää nyt olisi saada ystävältä apua. Käsitin hänellä olevan jonkin suuren ongelman tai hänen joutuneen hankaluuksiin joissa vain truck voi auttaa. Lähdin lämpimästä vuoteesta Rakkaani viereltä tilannetta selvittämään. Hölmö kun kai olen.
Tavattuani hänet, hymyili ja kertoi vain haluavansa keskustella ystävyydestämme.
Siinä vaiheessa alkoivat nyrkit syyhytä ja se ystävyys ja joku muukin oli enemmän kuin katkolla.
Palasin takaisin vuoteeseen, ja kerroin rehellisesti tapahtuneen.
Se jätti kuitenkin särön, joka ei koskaan kasvanut umpeen. Naisia kohtaan ei Rakkaallani ollut mitään epäilyjä, ainoastaan tämä yksi mies ensin ja sitten epäilyksen myrkky alkoi levitä kattamaan myös muita miehiä.
Toinen ratkaiseva käänne tapahtui kun olimme olleet pitkän aikaa tapaamatta. Olin käynyt oven takana sisälle kertaakaan pääsemättä, joten ajattelin että no, oliko se sitten tässä kaikki. Katkerana ja surullisena.
Tapasin saman miehen eräänä lauantaina ja ajattelin, että hän voisi tulla aivan hyvin seurakseni, ottamaan muutama drinksun. Tulikin ja jäi yöksi kuten joskus ennenkin.
Aamulla oli naiseni nähnyt asuntoni ikkunasta valon sammuvan varhain ja ko. miehen lähtevän rapusta.
Kun menin seuraavan kerran Hänen ovensa taakse oli vähät tavarani kirjeineen, antamani lahjat yms kassissa oven ulkopuolella. ilman selityksen sanaa.
En osannut yhdistää tapahtunutta ja kirjoitin Hänelle kirjeen jossa olin aika jyrkkä. Pian sen jälkeen toisen sovittelevamman jossa kerroin tunteeni Häntä kohtaan pohjia myöten.
Jonkin ajan kuluttua kun olin jo menettänyt toivoni, ílmestyi oven taakse Hänen hyvä ystävättärensä ja kysyi voisinko tulla naiseni luo, meillä kahdella olisi kuulemma puhuttavaa, sillä kuulemma rakastamme toisiamme ja asiat täytyy selvittää.
Asiat selvitettiin, mutta kuitenkaan luottamus ei palannut täysin.
Siitä lähtien vietimme monta onnellista hetkeä, mutt niillä oli useinkin tapana päätyä lähes käsirysyyn. Olin tehnyt selväksi miesystävälleni, ystävyyden menettämisen uhallakin, että nyt on tilanne se, etten halua tavata häntä enkä nähdä edes liikuvan talomme lähistöllä. Soitimme yhtenä iltana hänelle, ajattelin että rehellisenä hän kertoisi ettei mitään välillämme ole, eikä mitään tapahtunut. Nukkumista vain. Niinpä hän viattomasti kertoi, että kyllä minä Hannan vieressä MAKASIN. Seuraukset olivat megaluokkaa, josta en halua kertoa, mutta päättyi kuitenkin molemminpuoliseen ennenkokemattomaan tyytyväisyyteen.
Ja nyt sitten ollaan tässä, istutaan koneen vieressä kirjoittamassa yöllä tätä vuodatusta. Tuska ja ikävä ja koko maailman merkityksettömyys ahdistaa, ettei pysty unta edes ajattelemaan.
En kirjoita tätä kerjätäkseni sääliä ja myötätuntoa, niillä ei ole paikkaa minun maailmassani. Vaan kirjoitan siksi, että haluan saada selvyyden itsestäni, joka on aina ollut vahva ja luottanut itseensä ja tunteidensa hallintaan.
Kutenkin kiintymykseni mieheen on jotenkin hämmentävää ja murentaa maata jalkojeni alta.
En ole oikeastaan voinut, enkä voi vieläkään ajatella miestä seksikumppanina, siksi rankkoja kokemuksia minulla on heistä sekä omassa että monen muunkin menneisyydessä.
Mutta laittaa ajattelemaan että asuuko minussa kuitenkin pikkuinen bi? Voiko se ylipäätään olla mahdollista? Siksi kirjoitan tälle palstalle, jota muuten pyydän anteeksi jos se jotain ärsyttää, että haluaisin saada pikku vinkkejä siitä, että onko joillain muilla samantapaisia myöhäisidentiteettikriisin oireita. Koska olen huomannut senkin, että pelkällä tahdonvoimalla ei hallita seksuaalista suuntautumista ja niitä viettejä jotka toimiamme ohjaavat.
Tulikohan tässä sekoiltua tarpeeksi. Palautetta siedän ja rankkaakin arvostelua, se saa adrenaliinin kiertoon ja taistelijan esiin minussa, Mutta tyhjän v....lijat voivat ohittaa tämän suosiolla, sellainen ei tee minuun vaikutustä mitenkään.
Kiitos jos olet jaksanut lukea, ja vielä suurempi kiitos jos katsot jonkun kommentin arvoiseksi:>>)
Aika hassu kysymyksenasettelu, mutta kohdallani mitä totisinta totta.
Olen elellyt suhteessa itseäni hiukka nuoremman naisen kanssa( ei asuttu yhdessä) ja rakastunut, kuten vieläkin, aivan silmittömästi Häneen. Tavatessamme Hän kertoi olevansa kovin mustasukkaista ja omistushaluista lajia, ja pelkää sitä vähän itsekin. Oliko se varoitussignaali, silloin en sitä niin ymmärtänyt, vaan ajattelin jopa vähän mielissäni sitä että aatella, joku voisi munstakin olla mustasukkainen!
Mennyt viikko toi kuitenkin tuskan ja epätoivon sydämeeni, sillä nyt on suhteesta jäljellä vain monet muistot ja suorastaan fyysinen kipu ja ikävä.
Tämä miesystävyyteni oli kai sitten lopulta se, mikä meidät erotti. Tiedä sitten.
Olin jo ennen Rakkaani tapaamista liikkunut paljon kyseisen avioliitossa olevan miehen kanssa ja Hän oli viettänyt monta kertaa yönkin luonani.
Pienessä kaupungissa liikkuu juorut yllättävän vahvoina.
Vasta suhteemme alettua sain tietää tekemisistäni enemmän kuin edes itsekkään tiesin.
Huomasin kyllä että tämä miesystäväni tunsi mustasukkaisuutta kerrottuani hänelle uudesta suhteestani ja heti leimahtaneesta rakkaudestani.
Hän soitti esim. kerran yöllä kapakasta tullessaan minulle, vaikka päivällä kotona käydessäni olin mesessä kertonut oleilevani Rakastettuni luona. Soitti ja kertoi miten tärkeää nyt olisi saada ystävältä apua. Käsitin hänellä olevan jonkin suuren ongelman tai hänen joutuneen hankaluuksiin joissa vain truck voi auttaa. Lähdin lämpimästä vuoteesta Rakkaani viereltä tilannetta selvittämään. Hölmö kun kai olen.
Tavattuani hänet, hymyili ja kertoi vain haluavansa keskustella ystävyydestämme.
Siinä vaiheessa alkoivat nyrkit syyhytä ja se ystävyys ja joku muukin oli enemmän kuin katkolla.
Palasin takaisin vuoteeseen, ja kerroin rehellisesti tapahtuneen.
Se jätti kuitenkin särön, joka ei koskaan kasvanut umpeen. Naisia kohtaan ei Rakkaallani ollut mitään epäilyjä, ainoastaan tämä yksi mies ensin ja sitten epäilyksen myrkky alkoi levitä kattamaan myös muita miehiä.
Toinen ratkaiseva käänne tapahtui kun olimme olleet pitkän aikaa tapaamatta. Olin käynyt oven takana sisälle kertaakaan pääsemättä, joten ajattelin että no, oliko se sitten tässä kaikki. Katkerana ja surullisena.
Tapasin saman miehen eräänä lauantaina ja ajattelin, että hän voisi tulla aivan hyvin seurakseni, ottamaan muutama drinksun. Tulikin ja jäi yöksi kuten joskus ennenkin.
Aamulla oli naiseni nähnyt asuntoni ikkunasta valon sammuvan varhain ja ko. miehen lähtevän rapusta.
Kun menin seuraavan kerran Hänen ovensa taakse oli vähät tavarani kirjeineen, antamani lahjat yms kassissa oven ulkopuolella. ilman selityksen sanaa.
En osannut yhdistää tapahtunutta ja kirjoitin Hänelle kirjeen jossa olin aika jyrkkä. Pian sen jälkeen toisen sovittelevamman jossa kerroin tunteeni Häntä kohtaan pohjia myöten.
Jonkin ajan kuluttua kun olin jo menettänyt toivoni, ílmestyi oven taakse Hänen hyvä ystävättärensä ja kysyi voisinko tulla naiseni luo, meillä kahdella olisi kuulemma puhuttavaa, sillä kuulemma rakastamme toisiamme ja asiat täytyy selvittää.
Asiat selvitettiin, mutta kuitenkaan luottamus ei palannut täysin.
Siitä lähtien vietimme monta onnellista hetkeä, mutt niillä oli useinkin tapana päätyä lähes käsirysyyn. Olin tehnyt selväksi miesystävälleni, ystävyyden menettämisen uhallakin, että nyt on tilanne se, etten halua tavata häntä enkä nähdä edes liikuvan talomme lähistöllä. Soitimme yhtenä iltana hänelle, ajattelin että rehellisenä hän kertoisi ettei mitään välillämme ole, eikä mitään tapahtunut. Nukkumista vain. Niinpä hän viattomasti kertoi, että kyllä minä Hannan vieressä MAKASIN. Seuraukset olivat megaluokkaa, josta en halua kertoa, mutta päättyi kuitenkin molemminpuoliseen ennenkokemattomaan tyytyväisyyteen.
Ja nyt sitten ollaan tässä, istutaan koneen vieressä kirjoittamassa yöllä tätä vuodatusta. Tuska ja ikävä ja koko maailman merkityksettömyys ahdistaa, ettei pysty unta edes ajattelemaan.
En kirjoita tätä kerjätäkseni sääliä ja myötätuntoa, niillä ei ole paikkaa minun maailmassani. Vaan kirjoitan siksi, että haluan saada selvyyden itsestäni, joka on aina ollut vahva ja luottanut itseensä ja tunteidensa hallintaan.
Kutenkin kiintymykseni mieheen on jotenkin hämmentävää ja murentaa maata jalkojeni alta.
En ole oikeastaan voinut, enkä voi vieläkään ajatella miestä seksikumppanina, siksi rankkoja kokemuksia minulla on heistä sekä omassa että monen muunkin menneisyydessä.
Mutta laittaa ajattelemaan että asuuko minussa kuitenkin pikkuinen bi? Voiko se ylipäätään olla mahdollista? Siksi kirjoitan tälle palstalle, jota muuten pyydän anteeksi jos se jotain ärsyttää, että haluaisin saada pikku vinkkejä siitä, että onko joillain muilla samantapaisia myöhäisidentiteettikriisin oireita. Koska olen huomannut senkin, että pelkällä tahdonvoimalla ei hallita seksuaalista suuntautumista ja niitä viettejä jotka toimiamme ohjaavat.
Tulikohan tässä sekoiltua tarpeeksi. Palautetta siedän ja rankkaakin arvostelua, se saa adrenaliinin kiertoon ja taistelijan esiin minussa, Mutta tyhjän v....lijat voivat ohittaa tämän suosiolla, sellainen ei tee minuun vaikutustä mitenkään.
Kiitos jos olet jaksanut lukea, ja vielä suurempi kiitos jos katsot jonkun kommentin arvoiseksi:>>)
Vastaukset 23
Vanhimmat
että joku mies tai useampikin on kohdellut sinua huonosti, ja sen takia olet seksuaalisesti kovettanut itsesi miehiä kohtaan. Jos ennen noita traumoja tunsit aidosti vetoa miehiin, niin olet selvästi bi, joka on pettynyt miehiin ja valinnut naiset.
Ja ei siinä mitään muuten...ei kenenkään ole pakko miehistä tykätä siinä mielessä...mutta jos hetkittäin huomaatkin ihastelevasi jotakuta miestä, niin ei siitä millään lailla huolestua pidä. On ehkä merkki siitä että olet todella pääsemässä voitolle niistä menneisyyden kolhuista ja saamassa takaisin sitä elämänvoimaa josta joskus luovuit.
Mutta edelleen...lesbous on varmasti ihan yhtä hyvä elämänvoima, joten jos haluat pysyä siinä niin ok. Älä kuitenkaan siihen sorru, että alat syyttelemään itseäsi mielessäsi välähtävistä unelmistasi. Ne ovat sinun, ja sinulla on oikeus iloita niistä.
olet läpikäynyt. Hienoa, että pysyit kaiken sen läpi noin rehellisenä. Vaikka siltä ei juuri nyt tuntuisi niin juuri tuo rehellisyys auttaa luottamusta palaamaan ajan myötä.
Kuvauksesi pohjalta vaikuttaa, että miespuolinen ystäväsi käyttää kiintymystäsi hyväkseen, mutta näet kuitenkin ketkä sinusta todella välittävät. Ehkä sinussa on vähän bi:tä, mutta onko sillä niin väliä, kun elät rakastamasi naisen kanssa. Toivottavasti kasvat hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Onnea.
mutta toisaalta ei toi miehestä tykkäämnen platonisesti tarkota sitä,pitäsi tykätä siittä seksistäkin mihen kanssa.Toisaalta sulla on ikäviä kokemuksia,jotka saattaa ajan oloon hyvinkin oikeea miehen kanssa parantua ja seksikin astuu sitten kuvoihin?
Sitten mietin naistasi.Toisaatla ymmärrän sitäkin jos huserasit miehen kanssa sen selän takana jopa majotit useiksi öiksi miehen,jonka naisesi tiesi sinusta tykkäävän.Oisko kandennu puhua asioista aikasemmin jo?!
Mutta mitä sitten jos oletkin bii,minun mielestä se on vaan rikkaus ihmisessä, mutta sitä rikkauttta pitää osata käyttää viisaasti,eikä satuttaa toisia!Annappa ajan kulua ja tunnustele elämää, kyllä se sullekkin vielä hymyilee,usko pois!
Mietin muuten tänä aamuna onko rakkauteni sittenkin bi vai mikä lie...?
(ei ollu muuten eka aamu..)
Onneks mulla ei ole yöllä tapana pohtia asioita,oon yleensä niin väsy että yöpöydänlampulla ja mulla näyttää olevan sama katkaisija:)
Eikös yöllä kaikki tunnu pahemmalta ja vaikeemmalta?
Katsos meidän elämässä on asetelmat hieman toisin päin.Hänellä on hyvänä ystävänä mies,itseasiassa kämppis.Sinänsä on hieno juttu että kämppis on läheinen ystävä ja yhteis asuminen sujuu...mutta kun musta on alkanut tuntumaan että sujuuu liiankin hyvin.
Eli oon tullut mustasukkaiseksi tästä miehestä ja hänen mielestä se on naurettavaa.
Jotenkin ymmärrän sun naisesi toimintaa,kun hän varsinkin on kertonut olevansa vieläpä omistushaluinen.
Naisestasi on ehkä tuntunut siltä että kolmas pyörä hyöri suhteessanne,etkös hieman sellaista kuvaa kirjoituksessasi antanut ystäväsi toiminnasta.
Äsh,musta nimittäin tuntuu just siltä.Se mies on niin tärkee sille että sivuuttaa mut usein,ja se jos mikä riipaisee.
Välillä näyttäisi siltä(tai kuvittelen)että tämä kämppisystävä härnäisi mua joskus tahallaan.
Eräänä aamupäivänä menin hänen luokseen hieman yllättäen ohikulkiessani,tosin teen niin usein.
Hän oli juuri heränneen näköinen ja marssin hänen perässään huoneeseen.Huomioin pedatun sängyn ja kysyin nukkuiko hän sohvalla.Hän oli nukkunut miehen vieressä koska olivat kuulemma jutelleet myöhään yöhön.
Tunsin itseni ihan mielipuoleksi koska tein omat johtopäätökseni mitä he olivat "jutelleet" siitä,että mies oli suihkussa ja hän rakkaani marssi sinne seuraavaksi.Hullua eikö,mutta mielikuvitus yhdistettynä mustasukkaisuus on karmeeta.
Joo ei voi mitään mutten tykkää yhtään.Ja sitten näitä meidän juttujen peruuttamisia sen miehen minkä milloinkin jutun takia.
Oon ehdottanut kerran että muutettaisiin hänen kanssaan yhteen,mutta hän ei kuulemma voi jättää kämppistään pulaan,aattelin että asukaa te sitten prkl loppuelämänne yhdessä.
Siitä miehestä on tullut ystävänä hänelle niin äärettömän tärkeä..oon just nyt siinä mielentilassa että heh ja nyyh,musta tärkeempi!
Kuitenkin epäilen että tunteet on enemmän kuin ystävyyttä.Taitaa hän olla itsekkin hämillään,mutta pakko se on kohta suoraan kysyä vaikkei hän osaisikaan vastata.
Oon tässä viettänyt hiljaiseloa odottaen josko hän huomaisi jotain "puuttuvan" hänen elämästään.Oon jo pikku hiljaa tässä varautunut tämän ihanankin,joskin lyhyen(?) jutun loppumiseen.
Emmä tässä edell.selostuksessa kommentoi sun bi-ajatuksia mutta halusinpa vain kertoa tällaisesta joka jotenkin liippaa ees vähän sun juttuus.
Mut oonpa joskus itekkii pyöritellyt ajatusta miehistä.Mä tulen miesten kanssa juttuun ja viihdyn niiden seurassa äärettömän hyvin.
Oon femmeistä femmein nainen joka harrastaa mp:tä ja miestan kanssa täytyykin joskus olla hiukan varovainen väärinkäsitysten välttämiseksi,mutta vain ystävinä miehet kiinnostaa.
Joskus ajatellut jostakin jäbästä jotakin ihastuneena että herännyt siihen että *hetkonen nainen ookkohan ihastunut!?*
Mutta sitten todennut että ihmiseen ja persoonaan kyllä,mutta en kuitenkaan sillä lailla seksuaalisesti,enkä rakkaudella.
Mutta en sano ettei mieheen rakastuminen olisi mahdollista,kun en voi tietää tulevaisuudesta!
Nonni,pitäiskö munkin nyt sitten miettii oonko sittenkin bi kun tuommoisia lauon suustani? XD
Noup,ei tarvii :)
kanssa nukuta samassa sängyssä.
Aikaisemmin kyllä valittelit, että rakastettusi on bi ja että se aiheuttaa sinussa tavatonta mustasukkaisuutta. Ja sinä itse olit juuri se omistushalunen ja mustasukkainen. Nytkö se onkin hän???
Tuo tavaroidesi palauttaminen muovipussissa ilman selityksiä on kuitenkin mukana molemmissa versioissa. Eli se lienee totta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000025818178
Eli mikä se todellisuus on? Sepitätkö sinä tänne palstoille erilaisia versioita saadaksesi erilaisten ihmisten myötätuntoa?
sillä se pitää täysin paikkansa että olin silloin hämmentynyt, epätietoinen ja ehkä pelokaskin, koska en ollut ajatellut asiaa ennenkö nyt omassa itsetutkistelussani.
Olen kelannut taaksepäin elämääni ja tapahtumia.
Ja niinkö usein on, että en minä vaan ne muut. En todellakaan ollut havainnut mitään senkaltaista omakäyttäytymissessäni, ennenkö vasta nyt.
Lieneekö jonkinasteista skitsoilua sellanen.
Täytyy myöntää että Hän ei yksin ollut mustasukkainen, eräänä aamuna 2 vkoa sitten juodessani aamukahviani näin Hänen tulevan kaupasta.
En ollut nähnyt vähään aikaan, ja minulle ei avattu ovea vaikka tiesin tasan tarkkaan Hänen olevan kotona ja tunnereaktio oli valtava. Hetken päästä näin lehvistön lävitse kahden ihmisen kävelevän kaupungille päin.
En eroittanut muuta kuin hiukset ja vaatetuksen värin. Joteskin ne mielessäni näyttivät epäilyttäviltä.
Äkkiä kuteet niskaan ja skootterin kanssa raivosta melkeen suunniltani kiertämällä vastaa reitille jonne he olivat menossa. Kun pääsin sille kadulle jonne heidän olisi pakko mennä, tuli vastaani kaksi naista ylläkuvaamiin tuntomerkkeihin täysin sopivina.
Voit vain arvata ajatukseni kun hiljalleen tulin kotiin.
Häpeä ja syyllisyys täytti mielen, ja ajattelin että noinko vähän luotan Rakkaaseen ihmiseen.
Mutta kyse ei ole vaan luottamuksesta vaan liiallisesta omistamisenhalusta.
Elän jokaisen hetken ylikierroksilla käyden, voimakkaiden tunnekuohujen riepottelemana.
Siinä kyllä helposti mielialat ja ajatukset tekevät sen, että kun niitä puran palstalle, koska minulla ei ole yhtään ainoaa ihmistä jolle näitä asioita voisin kertoa, ne saattavat tuntua aika ajoin melko kakofonisilta. Mutta mikään ei ole sepitettyä, vaan omien tunteiden myllerryksestä kertovia tositarinoita.
Tämän kerroin senkin uhalla että minut leimataan täyskaistaksi, mitä ehkä olenkin.
Koskaan minua ei ole kenenkään myötätunto auttanut, enkä usko sen vieläkään auttavan, joten sellaista en hae enkä tarvitse.
Tässä kun ajattelen ja jäsentelen tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni, en voi enää itsekkään ihmetellä miksi olen jälleen yksin.>
Eihän tuo pidä paikkaansa, ettei toisten myötätunto ole sinua auttanut etkä sitä ole hakenut. Olet aika monessa keskustelussa todennut, miten toisten myötätunto ja "ihanat vastaukset" palstalla tuntuu hyvältä ja auttaa, suorastaan pelastaa päiväsi, auttaa jaksamaan jne. Haloo, ole nyt rehellinen!
Eikä siinä mitään pahaa ole, että kaipaa myötätuntoa ja jakaa huoliaan vaikka tällaisella keskustelupalstalla. Mutta parempi se on tunnustaa kuin kieltää. Tai sitten lakata kirjoittamasta sellaisia kiitollisia kommentteja, jos ne ovat epärehellisiä.
niistä kiitollinen. Mutta jonsei niitä tule on silti pärjättävä, joten en osaa niitä vaatia keneltäkään ja siten kaivatakaan.
Kuten näet skitso mikä skitso.
truckin ei tarvitsisi puolustella ja selitellä sulle sanomisiaan,kommenttejaan!
odotat vastauksia ja mielipiteitä ihmisiltä ?Lue alotus viestin loppu.
niin siis jos kerta pärjäät itekses, niin miksi kyselet täälä?
Kyllähän myötätunto auttaa. Ja joskus sitä ei saa muualta kuin keskustelupalstalta. Mieluiten kuitenkin rehellisesti silloinkin.
Yritä jaksella. Tiedän että sinusta on kamalaa ajatella olevasi bi-ihminen, kun olet niin voimakkaasti korostanut olevasi "valantehnyt lepakko" yms. Mutta muista, että olet mitä olet, sinä se kuitenkin olet. Ihan niin kuin muutkin, ollaa mitä ollaan, ei siinä luokitteluja tarvita.
Tässä mielentilassa on parempi kun truck vaikenee ja poistuu kehistä:)D
Tuolla toisaalla jälleen kerran havaittavissa erästä toista "voimakasta" kirjoittajaa kohtaan kohdistettua epäilystä ja sen sellaista.
Ole vaan oma itsesi tai kirjoita ainakin mitä haluat.Voit varautua tällaiseen jos olet aktiivinen rekattu/nimimerkillinen kirjoittaja.Tätä tää on ollut aina,muistan hyvinkin tapauksen joka sai kritiikkiä olan takaa.Harmikseni kyseinen kirjoittaja taitaa olla poistunut ainakin rekattuna iäksi...Kaipaan häntä!
kokonaan?
Lähde iltakävelylle ulos haukkaan happee ja annoksen ilta-aurinkoa.Mä lähden ainakin,leikitään että ollaan siellä yhdessä ja palataan takaisin palaset koottuina!:)
näiltä sivuilta poistu. Ehei.
Oli muuten hyvä ajatus se uloslähtö. Mein talosta on vajaa 100 m järvenrantaan. Istuin penkillä ja katselin järveä ja vastarannan kallioita ja metsää. Rauhoittavaa.
Maailmas on paljon kaunista, vaikka sitä ei itsensä kanssa painiessaan aina huomaa.
Nyt vaan odottelen koska ois aika kömpiä tässä peikkotytön luolassani pesäkoloonsa.
Mä olen siitäkin hassu, et mul ei ole olleskaan sänkyä, on vain pesäkolo johon on turvallista ryömiä kun väsy alkaa painaa päälle. Eipä kai tässä muuta kuin levollista yötä:))
Oli niin mukavata että palasin vasta äsken sisälle.
Se on totta että mieli kyllä rauhoittuu kun lähtee luontoon hiljaisuuteen.Tosin en kyllä näin myöhään mettässä ollut hauvan kanssa hillumassa.Kävin moikkaamassa häntä rakasta ja kiusaamassa kämppistä siinä samalla,ilkee oonko:)
Et ole hassu ollenkaan sängyttä,mullakaan ei ole normi sänkyä.
Semmoiset pesä kolot olisikin mukavia rakentaa makkariin ja ryömiä sinne piiloon pahaa maailmaa.
Minä voisin nukkua hyvin bampu-matollakin,mutta vieressä "sillointällöin" nukkujan vuoksi pehmeyttä on pakko löytyä.Mulla on semmoinen kattopalkeista riippuva malli,no sänky tavallaan niin.
Kerran nukuin tässä pelkästä hilpeästä päähänpistosta teltassa sisällä.Päätin kokeilla uuden teltan pystytystä,kun se muka oli semmoinen parin minuutin ravistus teltta(ei ollut).Siellä voisin nukkua aina,se vasta turvalliselta pesäkololta tuntuikin,mut se saattais olla turhan hassua muista:)
Nyt minäkii lähen riippumaan yön yli:)
(tuntuu vähän väsyneeltä jutulta meikäläinen ja meikäläisen jututkin kuulemma,sanoi hän ja sitten häädin itseni pois).
Kauniita unia sinne koloiseen lämpöiseen wowwilta
Taisi olla tehoa Sinun kauniiiden unien toivotuksellasi, vaikka luinkin sen vasta nyt kun heräsin. Yllättävän hyvin nukuinkin, eivätkä painajaiset kovin paljon kiusanneet. On alettava paaduttamaan itseään uuden päivän kohtaamiseen.
En muuten usko Sinun ilkeyteesi, pitäähän saavutetut kontaktit säilyttää.
Tuntuu pahalta kun entinen(sydämessäni vieläkin) Rakas kävelee asuntoni ohi kadulla.
Hän asuu vastapäisessä talossa, ja en voi olla huomaamatta kun Hän on valinnut reittinsä oman näköpiirini kohdalta. Yhdessäoloaikanamme en nähnyt Häntä koskaan ulkona, nyt en voi välttyä näkemästä ohikulkua, kun Hän pitkiä hiuksiaan heilautellen menne ikkunani ohi.
Asuntoni on niin pieni että istun koneen äärellä tai keittiössä, pakostakin liikkujan näkee.
Olen yrittänyt itseäni vihaisena komentaa että: nyt Hanna, lopetat tommoset seurailut. Sä olet jo ulkona kuvioista, mutta ei voi mitään että hiki kihoaa otsalle, sydän alkaa hakata ja kädet täristä joka kerta. En tiedä tietääkö Hän sen, mahdollisesti. Tuskani palaa aina suurina altoina, kun olen hetkeksi saanut mieleni johki muuhun.
No turhaan minä tässä tuntojani kertoilen, pakko vaan oppia elämään tilanteen kanssa.
Mulla on niin pieni luola, yksiö, ja sekin täyteen ahdettu tavaraa, että jos vieras tulee, se on ihmeissään. Itse osaan liikkua sujuvasti, kun tiedän missä kohti tarvii kääntyä kyljittäin mahtuakseen kulkemaan. Ja aina tarvis vaan lisää tavaraa haalia. Tekis mieli jotain vherkasvia, mutta ei ole enää paikkaa mihin sen asettaisi ja sitäpaitsi mulla on kyky saada kaktuskin 2:ssa vkossa kuolemaan. Joten se kotipuutarhasta.
Olisinpa ollut kärpäsenä katossa seuraamassa telttailuasi makkarissasi. Olisi vonut olla näkemisen arvoinen tapahtuma. Et sentään nuotiota sytyttänyt ja laulanut että: meil on makkaris nuotiopiiri jne...
Oikee partiolaistunelma.
Piristävää, kun saa lukea heti aamulla tällasta ja antaa mielikuvituksensa kehitellä juttua eteenpäin.
Nää jutut on juuri niitä jotka laittaa huomaamaan et ei ole maailmas yksin, et meitä on täällä monenkaltaista vipeltäjää. Se on rikkautta, jos mikä. Arvokkaampaa kuin isokaan setelitukko.
Pelkkä ajatuskin telttailusta, herätti kovan kahvinhimon vaik herätessäni tuntui, että tänäänkään ei maistu mikään, plääh.
Tosi mukava jutella tällai, ehkä itsekkäästi ajatellen käyttää hyväksi kivoja juttuja. Niitä pitäisi muuten enemmän saada mukaan jutteluihin. Mikä sen kivempaa, kun tietää meille kaikille sattuvan tosielämässä uskomattoman hulvattomia tapahtumia, tahallan tehtyjä tai tahattomia, välillä pikku mokiakin joille voi jälkeenpäin nauraa iloisesti.
Mutta nyt, mukavaa päivää ja kivaa alkanutta viikkoa, kahvi kutsuu. Bye.:))
Kyllähän seksuaalisuudessa voi olla erilaisia kausia, jotka tulevat esiin eri ikävaiheissa. Itse tajusin olevani biseksuaali nelikymppisenä, eli aika myöhään. Tosin, sen mihin suuntaan kiinnostuksesi tätä miesystävääsi kohtaan etenee, näyttää vain aika. Ehkä se onkin vain platonista? Tai ehkä - kuten joku jo tässä viestiketjussa kirjoittikin - olet pääsemässä rankkojen kokemustesi yli, ja saatat vielä kohdata miehen seksuaalisestikin mielenkiintoisena.
Kirjoitit: "olen huomannut senkin, että pelkällä tahdonvoimalla ei hallita seksuaalista suuntautumista". Nimenomaan näin.
Nyt kertomasi perusteella minulle muodostui selkeämpi kuva siitä mitä sinulle on tapahtunut kuin aikaisemmin. Minusta tuon perusteella ei vielä voi päätellä, että olisit bi, koska kerrot että et tunne seksuaalista vetoa miehiin. Toisaalta on vaikea sanoa varmasti, kun seksuaalisuus voi muuttua elämän aikana. Sanotaan myös, että biseksuaalisuutta on monenlaista ja toisilla se ilmenee enemmän tunnetasolla kuin fyysisesti tai päinvastoin. Minä en siis kuitenkaan tekisi vielä tuon sinulle tapahtuneen perustella sitä päätelmää, että olisit biseksuaali. Suhteesi mainitsemaasi mieheen vaikuttaa enemmän läheiseltä ystävyydeltä. Tutkiskele ajatuksiasi ja tunteitasi rauhassa ilman ennakko-oletuksia.