haluan

mikäpäs siinä, mukavahan siinä oisi kellotella - kahella piliviä, ja kun ei ole vielä niitä iniseviä ystäviäkään :)

Heittäytyisin varmaan, jos ei näkyisi käärmeitä eikä muurahaisia eikä teräviä kantoja samalla sammalvuoteella. Nyt ei olisi vielä hyttysiäkään metsässä ja kivahan siinä olisi maata rellotella pilviä katselemassa ja tuulen suhinaa puiden latvoista kuuntelemassa.

Kyllä rakastuneena on tullut heittäydyttyä aika
moneen paikkaan.Miten tekomme rakentuvatkaan,
niin minusta siellä taustalla pitää
olla vahva motiivi,syys tehdä asioita ja
omalaatuisiakin.Muistan kun Bulgarian lomalla
tutustuin mitä ihastuttavampaan Saksalaiseen
leskurouvaan ja tietenkin rakastuin.En puhunut saksaa kun pari sanaa.Mutta kun menin Joulunviettoon
hänen luo,puhuin jo saksaa aika tavalla.Oli
hyvä motiivi,syy,opiskella ja nopeasti opin ja
kannattikin.Paljon muutakin on rakkaus teettänyt ja opettanut.Rahalla saa materiaalia,mutta
rakkaudella elämää.Siinä on kamala ero!

ajateltuani asiaa, en heittäytyisi. Pelkäisin öttiäisten ryömivän vaatteisiini. :)
Mutta jos edes pikkuisen peiton voisi laittaa sammalmättään ja minun väliin, niin mikä ettei.

Jos kovasti huimaa, niin silloin retkahtaisin selälleni sammalmättäälle. Jos taas olis aika suunnitella, niin levittäisin viltin alleni.
Taivasta katselisin ja filosofoisin.
Mulla kyllä alkaa pian huippaamaan se taivaantuijottelukin, on se niin korkealla. :)

heittäytyä ja katsella pilvien kulkua taivaalla:))

Pitää kuitenkin ensin tarkistaa ettei heittäydy keltiäispesän päälle kuten allekirjoittanut joskus nuoruudessaan....voin vakuuttaa että kauniit pilvet ja linnunlaulut unohtu aika äkäsesti..